Vilkkumaa on kertonut biisien työstämisvaiheesta Maija -teoksessa (2004), jonka hän teki yhteistyössä Luca Garganon kanssa: ”Mä soitin Jannelle (Lehto) koska mä olin sen kitaraoppilas ja mä ajattelin, et se on helpompaa. Janne halus kuulla ne biisit etukäteen itse ja mä vein kasetin Ogeliin. Siinä oli Satumaa-tango, Ystävä ja Vähän ennen, ja mä olin kokemuksesta viisastuneena tehnyt ne niin valmiiksi et mä olin varma siitä et nyt tää on näin. Ei voi mennä silleen, et mulla ois tässä jotain puolikkaita biisejä ja mä en tiedä yhtään mitä mä haluun. Se ei vaan onnistu niin, varsinkaan kun ei tunne kauheen hyvin niitä tyyppejä. Janne keksi Saddariin sen alkuriffin, joka on tietysti myös olennainen osa biisiä.”
Huhtkikuussa 1999 Satumaa-tango ilmestyi sinkkuna. Se liitti Vilkkumaan välittömästi ”nuorien vihaisten naisten” joukkoon. Kun kuuntelee Pitkää ihanaa leikkiä nyt, Satumaa-tango puolustaa edelleen paikkaansa kauttaaltaan laadukkaan levyn yhtenä helmenä ja myös avaimena Vilkkumaan novellistiseen maailmanhahmotustapaan.
Valta, vallankäyttö, nuoren naisen paineet ja ahdistukset sekä muotopuolet ihmissuhteet ovat Pitkän ihanan leikin kantavia teemoja. Satumaa-tangon minäkertoja, tunnekylmä keski-ikäinen johtajatyyppi on varakas: ”Mulla on koti siellä, / mistä näkee Tallinnaan.” Vilkkumaa on kertonut ajatelleensa biisin tapahtumapaikaksi vaurasta Eiran kaupunginosaa Helsingissä.
Vilkkumaa on kertonut edelleen, että kertosäkeessä on välähdys Estoniasta ja kuva Paavo Lipposen hallitusta vastaan suunnatusta mielenosoituksesta. Kaikille näille hätäviesteille minäkertoja on kuuro: ”Ja joka yö soitan Satumaa-tangon, / ja joskus tuntuu kuin joku huutais / apua merellä päin, / mä panen stereot lujempaa. / Mulla on valtaa, mä koulutan muita, / ja kun mun ikkunan alla ne huutaa: `Tää ei voi olla näin!´/ mä menen takaisin nukkumaan.”
Biisi pukee oivallisesti sanoiksi myös arkipäivän fasismin: nöyryytys synnyttää uutta nöyryytystä, jos ei avaa silmiään ajoissa: ”Sä et tiedä mitään, / isäs joutunut ei sotimaan. Mä / oon kontannut niin kauan, / että voin tehdä mitä vaan!”
Vilkkumaa käytti Satumaa-tangon A-osassa pianotunneilla oppimaansa sointustrategiaa: ”Tungin plusysi-soinnun sinne, koska halusin, että se riipii korvaa. Se on samaan aikaan sekä molli- että duuriterssi, mikä tarkoittaa, että se kuulostaa vähän kirskahtavalta”, kertoi Vilkkumaa Helsingin Sanomien haastattelussa 16.3. 2019.
Pitkästä ihanasta leikistä tuli nopeasti kultalevy. Pian levyn ilmestymisen jälkeen olin Vilkkumaan keikalla Joensuun Kimmelissä. Vilkkumaa ei vielä ollut niin suuri stara, etteikö hän olisi voinut kuljeskella yleisön joukossa langaton mikki kädessään. Kun hän näki, että lauloin mukana, hän ojensi mikrofonin kohti minua ja sain laulaa siihen Tyyny -biisiä: ”Meiss on raivoa paljon / ja sanoja niin vähän.” Sain myös nimikirjoituksen käsivarteen, enkä vähään aikaan raskinut pestä nimmaria pois. Maija Vilkkumaan kaikki levyt ovat minulle tavalla tai toisella läheisiä, mutta Pitkään ihanaan leikkiin palaan kaikkein useimmin.
Eija Komu
filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija, kriitikko