Älyä kodissa

0

Kotini langatonta verkkoa päivittäessäni kävin ensimmäistä kertaa ajatuksella läpi kaikki laitteet, jotka siihen olivat kytkeytyneet. Listalle kertyi kaikkea omasta puhelimestani olohuoneen televisioon ja talon viereen pysäköidystä autosta asunnon tunnelmavalaistukseen. Vaikka olenkin jokaisen näistä laitteista hankkinut ja asentanut vuosien varrella, yllätti niiden suuri määrä silti. Kukapa voisi muistaa, että pimeämpinä iltoina automaattisesti syttyvät valot tarkistavat päivän pituuden verkosta tai että robotti-imuri lähettää tietoa työnsä tuloksista reaaliajassa samaa reittiä.

Älykäs koti, jos reilut sata vuotta sitten rakennettua kerrostaloasuntoa voi sellaiseksi kutsua, on helpottanut elämääni monella tavalla. Kun yksikään elävä olento ei ole heiluttanut imuria yli vuoteen (ellei muutaman lattialle pudonneen lasin siivoamista lasketa), on omalla verkkaisella siivoustahdillani laskettuna säästynyt ainakin yhden työviikon verran aikaa muuhun.

Toinen, ehkä vieläkin merkittävämpi seikka kaltaiselleni nörtille on se, että nämä laitteet keräävät lähes poikkeuksetta tietoa ympäristöstään jatkuvalla syötöllä. Tätä tietoa yhdistelemällä voisin esimerkiksi tutkia, miten makuuhuoneen lämpötila vaikutti uneni laatuun viime kuussa (todennäköisesti huonontavasti) tai miten suuren osan vuorokaudesta olen keskimäärin viettänyt kotona viimeisen vuoden aikana (todennäköisesti liian vähän).

Kerätyn tiedon määrä tuo mukanaan myös aiheellisen huolen yksityisyydestä. Kun omaa kotia tarkkailemaan on kerääntynyt älylaitteiden kautta parikymmentä mikrofonia, kourallinen kameroita ja joukko muita sensoreita, voi niihin teoriassa tallentua lähes mikä tahansa oman yksityiselämän hetki. Minne nämä hetket lopulta voivatkaan päätyä ja miten niitä voidaan käyttää?

Olen tottunut ajattelemaan, että on jatkuvasti mahdollista tulla vaikkapa kuunnelluksi näiden laitteiden kautta omassa kodissaan. Tämän voisin toki välttää luopumalla puhelimesta, televisiosta ja muutamasta kymmenestä muusta laitteesta – samalla vaivalla voisin luultavasti myös peittää ikkunat uteliaiden silmäparien varalta ja huolehtia, etteivät naapurit varmasti tarkkaile ovisilmästään liikkeitäni.

Tämä tarkkailluksi tulemisen mahdollisuus ei vaikuta paljoakaan siihen, mistä puhun tai mitä teen kotonani. Sen tiedostaminen ei myöskään ole synnyttänyt kovin suuria pelkotiloja – en suoraan sanottuna usko, että kukaan jaksaisi tarkkailla yksityiselämääni kovinkaan syvällisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suhtautuisin omaani tai läheisteni yksityisyyteen kevyesti: kaikkein yksityisimmät keskustelut käyn etäällä mikrofoneista ja kameroista, vaikkapa lenkkipolulla ilman älylaitteita tai tarkkailevia naapureita.

Kalle Elo

yrittäjä