Kaari Utrio – viisikymmentä vuotta kirjailijana

0
Kaari Utrio luopuu kirjojen kirjoittamisesta.

Loppukesästä uutiset kertoivat, että tuottelias, tasatahtia romaaneja ja tietokirjoja julkaissut Kaari Utrio lopettaa kirjoittamisen.

– Tilanteeseen ei kuitenkaan liity suurta dramatiikkaa. Olen ollut eläkkeellä virallisesti jo vuodesta 2007; olenhan maksanut yrittäjäeläkettä itselleni vuodesta 1969. Päätös lopettamisesta oli valmis jo kirjoittaessani Hupsua rakkautta (2017). Viime kirjoissani olen keskittynyt autonomian ajan alkuun, ja tuntuu, että siitäkin olen sanonut kaiken sanottavani. Viisikymmentä vuotta kirjailijana riittää, kertoo Kaari Utrio.

Puolison ja yhteistyökumppanin Kai Linnilän äkillinen kuolema sydänkohtaukseen kaksi vuotta sitten vahvisti päätöstä.

– Meillä oli ikäeroa vain viisi päivää, ja kävimme 75-vuotistarkastuksessa, jossa todettiin meidän molempien olevan niin hyvässä kunnossa kuin sen ikäinen suinkin voi olla. Kai sai kuolla saappaat jalassa, ja se oli paras mahdollinen lähtö hänelle. Hänen kaltaisensa ihminen ei olisi kestänyt hoivattavana olemista.

Kaari Utrio sanoo tottuneensa jo nyt elämään yksin, vaikka ensimmäinen vuosi leskenä oli tuskallinen.

– Piti opetella kaikenlaista; siihenkin menee aikaa. Kai hoiti meillä ruokapuolen ja kauppa-asiat. Nyt ruokakauppaan meno on kuin uusi maailma. Omasta itsestä täytyy pitää huolta, fyysisestä kunnosta ja säännöllisestä ruokailusta. Siihen tarvitaan itsekuria, ja sitähän minulla on aina kirjailijana ollut, sanoo Kaari Utrio, joka on tunnettu paneutuvista taustatöistään ja huolellisesta sommittelustaan.

Päivät täyttyvät, vaikka aluksi pitkistä projekteista luopuminen sai tuntumaan siltä kuin elämästä puuttuisivat raamit. Tekeillä on toimittaja Anna-Liisa Haavikon kirjoittama elämäkerta, jonka on määrä ilmestyä ensi keväänä Siltalalta. Elämäkerran nimeä ei ole vielä päätetty.

– Voimistelen ja lenkkeilen. Facebookissa minulla on fanisivusto, jolla on noin 16 000 seuraajaa. Haluan hoitaa sivuston hyvin, ja sinnekin tarvitsee hakea lähteitä. Kartoitan romaanien taustaa, ja keskustelu siellä on tavattoman hauskaa ja antoisaa. Siellä on fiksua ja koulutettua väkeä. Yleensähän olin esiintynyt vain keikoilla ja kirjamessuilla; silloin luennoin, eikä samanlaista vuorovaikutusta synny.

Kaari Utriolla on myös hyvin laaja ystäväpiiri ja vilkas kirjeenvaihto. Nyt on aikaa seurata kaunokirjallisuutta ja käydä paikallisissa kulttuuritapahtumissa. Hän auttaa myös Amanitassa, jos tarvitaan editointia tai tarkistamista.

– En ymmärrä, miten olisin selvinnyt ilman perheen tukea. Perhe on elämän tukitolppa.

Kaari Utrio on kiitollinen myös akateemisesta koulutuksestaan. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1967 ja suunnitteli aluksi tiedeuraa. Seuraavana vuonna ilmestyi kuitenkin esikoisromaani Kartanonherra ja kaunis Kirstin, josta tuli bestseller. Kun Pirita, Karjalan tytär (1972) sai valtionpalkinnon, päätös kirjailijuudesta varmistui. Kaari Utrio on erikoistunut keskiaikaan, mitä 1960-luvun opiskelijapiireissä pidettiin kummajaisena. Seikkailujen ja romantiikan lomassa romaaneissa on siis pätevä tietopohja.

– Vaskilintua (1992) pidetään pääteoksenani, mutta läheisin minulle ja lukijoilleni on Tuulihaukka (1995). Se on todellinen sydämeni kirja, koska siinä on valoisa ja sosiaalisesti lahjakas sankaritar.

– Urani alkuaikoina olin ivan ja ylenkatseen kohde, mutta se loppui kohdallani Eevan tyttäriin (1984), joka on palkittu ja käännetty monille kielille, esimerkiksi koreaksi. 1990-luvulla suvaitsevuus laajeni ja naistenkirjallisuus, jossa päätoimija on nainen, hyväksyttiin. 2000-luku on puolestaan ollut pirstoutumisen aikaa. Bestsellerit ovat vähenemässä, ei ole yhtenäistä lukevaa yleisöä, ja se on kustantajille todella ongelmallista, kuvailee Kaari Utrio.

Keskeisenä mielipidevaikuttajana ja naisasianaisena Kaari Utriolta pyydetään jatkuvasti kommentteja naisalojen ammattilehtiin. Suosion syynä on Kaari Utrion arvelun mukaan se, että hänellä on laaja yleisnäkemys ja hän osaa esittää faktat selkeässä, kiinteässä ja tarvittaessa aika suppeassa muodossa.

Hän pohtii, tuleeko vielä sellainen aika, että Suomi tulisi toimeen ilman suomenkielistä kirjallisuutta, vaikka valtiomme on rakentunut suomen kielen varaan.

– Olen onnellinen ja kiitollinen lukijoistani, hymyilee Kaari Utrio.