Kohti loppuunpalamista – ja sen yli

0

Kiireinen mieli, paljon tekemistä ja liian vähän lepoa. Viemme usein itsemme äärirajoille, ja lopussa ajamme itsemme alas jyrkänteeltä vilkaisemattakaan matkan varrella olleita varoitusmerkkejä. Erityisesti hektisessä kasvuyrittäjyys- ja korkeakoulumaailmassa näihin asioihin tulee törmättyä lähes päivittäin.

Kela uutisoi kesällä mielentervey-den häiriöiden olevan nykyisin suurin syy sairauspäivärahojen saamiselle Suomessa. Ongelma ei siis ole vain pienellä prosenttiyksiköllä liian kiireisistä ihmisistä. Trendi on hälyttävä, etenkin kun yrittäjillä riski juosta päin seinää on puolet korkeampi muihin verrattuna. Omat paineensa luo sosiaalisen median aiheuttavat vääristyneet elämänihanteet.

Henkisestä jaksamisesta puhuminen tuntuu edelleen olevan vaiettu salaisuus työyhteisön ja tuttavapiirien keskuudessa. Tuomitsemme helposti itsensä loppuun polttaneen henkilön laiskuudesta, piittaamattomuudesta ja yleisestä huonommuudesta. Työelämän muutokset ja vaatimusten lisääntyminen sekä yhteiskunnan rakennemuutokset heijastuvat työssä jaksamiseen.

Olemme omassa yrittäjyysyhteisössämme nostaneet elämänhallinnan merkityksen ja henkisestä jaksamisesta puhumisen yhdeksi vuoden uusista projekteista. Emme pyri pelastamaan ketään edessä olevalta burn outilta, sillä epäonnistuminen on usein yrittäjän suurimpia oppikokemuksia. Oma lähestymistapamme on luoda ilmapiiri, jossa voimien loppuminen ei ole mörkö vaan asia, jonka käsittelemällä pääsee taas vauhtiin viisaampana ja varmempana kuin aiemmin. Haluamme tarjota työkaluja ja palauttaa menestystä tavoittelevien nuorten aikuisten mieleen levon, ravinnon ja liikunnan tärkeyden.

Onko meidät tuomittu ottamaan itsestämme mittaa ympäri vuorokauden pyörivän yhteiskunnan menossa vai voimmeko välttää nykyisen suunnan kehittymisen. Moni meistä karkaa jo mökeille ja lomamatkoille pakoon hektistä elämäntapaa. Itse uskon, että ymmärrys omasta jaksamisesta ja aiemmin mainittujen perusasioiden sisällyttäminen osaksi päivittäistä tasapainoista elämää on avainkysymys nykyisten ja tulevien sukupolvien selviämiseen.

Ajanhallintaa tulisi opettaa nuorille jo varhaisessa vaiheessa. Itsensäkehittämisoppaiden ja -valmentajien määrä on kasvamaan päin – ja jokaiselle varmasti löytyy joku johon samaistua. Elämänhallinnan voi kuitenkin helposti viedä myös liiallisuuksiin, jolloin päivistä tulee suorittamista, eikä ainutlaatuisesta elämästä muista lopulta nauttia. Yksinkertaiselta kuulostava, mutta monelle suorittajalle vaikeasti implementoitava ratkaisu on pysähtyä ja tarkastella omaa sen hetkistä tilannetta kriittisesti.

Onko vauhti liian hurja? Ohitinko varoitusmerkkejä? Onko jyrkänteen reuna jo lähellä?

Timo Luukkola

yrittäjä, opiskelija