Rooli on naiselle suuri toiveiden täyttymys.
–Tämä korvaa ehkä lapsuudesta asti haaveilemani Niskavuoren Hetan roolin, Koivaara pohdiskelee hymy huulillaan.
– Aliide on mahtava selviytyjä. Hänessä on miehekästä kylmäpäisyyttä, joka näkyy elämässä.
Koivaara asuu Kirkonmäellä miehensä ja monille tutun, laulavan Luoti-mäyräkoiran kanssa. Pariskunnan lapset ovat jo omillaan ja lastenlapsiakin on siunaantunut kolme.
Koivaaran elämäntapa koostuu pääosin kolmesta elementistä. Veneilystä, radioamatööritoiminnasta ja teatterista. Nainen onkin vuosien aikana yhdistänyt harrastuksiaan erilaisissa projekteissa.
Innokas pursiseuralainen (Salon Pursiseura ry) oli järjestämässä muuan muassa Särkisalon Regattaan Seikkailusaaren lapsille yli kymmenen vuoden ajan. Hän myös kirjoittaa reportaaseja Meripäivät-lehteen.
– Seikkailusaari oli osallistuvaa draamaa. Siellä oli keijuja ja erilaisia metsän vaaroja. Lopuksi syötiin lättyjä merirosvojen kanssa, muistelee Koivaara hymy huulillaan.
– Veneily on ollut osa elämäämme jo vuodesta 1978. Nykyinen moottoripurjehtija on neljäs perheemme vene. Aiemmin meillä on ollut purjevene ja pari moottorivenettä.
– Tykkään merestä ja se kolahti jo lapsena. Kesät kuluu veneilemässä, mikäli vain teatterilta ehdimme.
Luonto on lähellä Koivaaran sydäntä. 1990-luvulla aika riitti vielä Lapin vaellusretkiinkin, mutta nyttemmin ne ovat jääneet.
– Havuharjulla, Tupanäyttämöllä keväästä juhannukseen on lintukonsertti, luonto tuoksuu ja siellä on ihana järvimaisema. Olemme siellä viettäneet myös monet nuotioillat luonnonhelmassa, tunnelmoi nainen.
Tupanäyttämöllä Koivaaran kädenjälki on näkynyt vuodesta 1993. Hän on ohjannut, dramatisoinut, puvustanut, hoitanut castingia, näytellyt, lavastanut, tuottanut ja markkinoinut. Leikkisästi hän tituleeraakin itseään Tupateatterin taiteelliseksi johtajaksi.
– Ohjaus on ollut kokonaisvaltaista.
– Kaksikymmentä vuotta sitten teimme katsomoa. Talkoot, harjoitukset ja lavasteiden teko, teatterilla oltiin usein lähes kellon ympäri. Minulle on tärkeää, että olen saanut olla siellä.
– Olen saanut lavastaa, maalata, suunnitella, puvustaa. Istua ja katsoa, miettiä miten toteutetaan. Luovuus syntyy puutteessa.
– Valitettavasti joukostamme on poistunut monta hyvää teatterilaista, myös talkoolaisia. Nuoremmalla väellä ei ole innostusta talkootyöhön.
– Teatteri on ikuista oppimista, etenkin harrastajateatteri. Se ei ole pelkkää näyttelemistä, vaan siihen liittyy kaikenlaista. Olen oppinut teatterilla myös maalaamaan, käyttämään porakonetta, naulaamaan ja sahaamaan. Myös ompeleminen onnistuu.
Tehokas nainen on ollut monessa mukana Somerolla. Hän on muun muassa ollut Someron Kulttuuri ry:n hallituksen jäsenenä jo vuosia. Joulunaikaan Koivaaran kädenjälki näkyy Kiiruun joulussa.
– Tupanäyttämön porukalla olemme esittäneet runoja tai muuta ohjelmaa useana vuotena. Kivimakasiinissa on myös ideoimani aidon kokoinen seimi. Seimi on ollut kahtena vuotena mukana myös Hovimäen joulupolulla. Lisäksi runoryhmä kiertää viemässä joulutervehdyksen vanhainkotiin.
Taloushallinnon töistä eläkkeellä jo oleva tehopakkaus ehtii myös pitämään huolta kunnostaan.
– Miten hyvä onkaan liikuntayhdistys Someron Syke! Heillä on niin monia erilaisia jumpparyhmiä, että tiiviin harjoituskauden aikanakin johonkin ryhmään ehtii osallistua.
Vesielementistä tykkäävänä hän kaipaa syvänveden hydrobicia takaisin uimahallille.
