Viikonloppuna kisattiin Artesaaniruoan Suomen mestaruuksista. Somerolaisen Anna ja Antero Paijan tilaleipomon tumma mallasvuokaleipä sijoittui kolmanneksi leipomotuotteiden tummien limppujen luokassa.

Tuomaristo kehui Paijojen tuotetta klassiseksi mallaslimpuksi, joka on vahvojen juustojen hyvä ystävä. Se on reilusti makea ja maltaan makuinen. Siinä on tasainen, kaunis ja elävä pinta. Tuonnempana tuomaristo lähettää lisää tietoa, miten tuotetta voisi vielä kehittää.

Juuri kehittämisen takia maanviljelijäpariskunta Sillanpäästä lähti mukaan kisaan. Paijat halusivat tietää, ovatko he oikealla tiellä.

– Haluamme palautetta, jotta pystymme kehittelemään limpusta vielä paremman. Olemme parannelleet, mai

stelleet ja maistattaneet, emmekä enää keksi, mitä sille voisi tehdä, toteaa Anna Paija.

Hän uskoo, että viime vuonna markkinoille tuodussa makeassa leivässä hyvän maun salaisuus on pitkässä tekoprosessissa ja oman pellon luomuviljassa.

Ruismaltaat ja rouheet laitetaan leipomista edeltävänä iltana siirappiliemeen. Siellä ne imevät makeutta.

Omassa jauheseoksessa on oman pellon luomuvehnää. Taikinaa käsitellään hellävaraises

ti.

– Makea mallasvuokaleipä on tehty herkutteluhetkiin, mutta siinä on myös kuitua. Se sopii niin ruoan kuin kahvinkin kanssa.

Antero Paija sanoo, että he ovat menneet tuotteissaan maku edellä. Paijojen periaatteita ovat myös suoraan pellolta pöytään ja paikallinen työ kunniaan. He uskovat, että lähiruoka on suuri mahdollisuus maaseudulle ja sen eläjille.

Tilaleipomon päätuote on juureen leivotut luomuruisleipäset, joita valmistetaan myös kuminalla maustettuna. Paijoilla leivotaan myös sämpylöitä ja juuri pronssimitalin pokannuttaluomumallasvuokaa.

Tilaleipomon tuotteista suurin osa lähtee Reko-lähiruokarenkaan jakeluna ympäri Etelä- ja Varsinais-Suomea. Tuotteita viedään Someron ja lähialueen kauppoihin, mutta myös Turkuun.

Paijat toivovat, että kilvassa menestyminen tuo heidän tuotteilleen näkyvyyttä ja lisää menekkiä. Markkinat laajenisivat.

Se on yksi Artesa

aniruoan Suomen mestaruuskisan tarkoitus.

– Haluamme pienyrittäjien saavan parempaa hintaa tuotteistaan ja että he pärjäävät paremmin. Tavoitteena on, että pienet perhetilat pysyvät hengissä. Niitä tarvitaan, kertoo Suomen Artesaaniruokayhdistyksen puheenjohtaja Margot Wikström .

Kilpailulla autetaan tuotteiden kehittelyssä ja jatkojalostuksessa.

– Jaamme tietoa ja annamme palautetta, mutta osallistujat saavat myös vertaistukea. Pelloilla puurretaan yksin. Silloin tällöin on hyvä päästä juttelemaan muiden samaa työtä tekevien kanssa: ”Me olemme tehneet näin. Miten te olette asian ratkaisseet”, heittää Wikström esimerkin.

Artesaaniruuan Suomen mestaruuksista kisattiin Jyväskylässä. Tätä ennen on kilpailtu kolmena vuonna aiemmin.

Kilpailukategorioita oli 11 ja luokkia peräti 60. Arvioitavana oli leipiä, meijerituotteita, kala- ja lihajalosteita, juomia, marjoista ja hedelmistä valmistettuja tuotteita sekä vihanneksista ja sienistä.

Yhteensä arvioitiin 122 kilpailutuotetta, joita kisaan oli taituroinut 62 yritystä.

Tuomarit korostivat makua tärkeimpänä artesaaniruoan ominaisuutena. Arvioitavana oli esimerkiksi, miltä tuote näyttää, miltä tuoksuu ja miten hyvin se on valmistettu.

Artesaanielintarvikkeet valmistetaan paikallisista raaka-aineista ilman synteettisiä aromeja tai säilöntä- ja väriaineita. Tunnusomaista on, että tekijän kädenjälki ja osaaminen näkyvät koko tuotantoketjussa. Artesaaniruoka nostaa esille myös paikallisten ruokakulttuurien rikkautta ja tietotaitoa.