Pihan maamerkkinä kohoaa jättimäinen voikukka

0
1500 neliön tontille mahtuu monenlaista. Panoraamakuva hieman kasvattaa tontin kokoa todellisuuteen nähden.

Salomaat rakentavat keskustaan kotia Avaimet käteen -periaatteella

Kassatien ja Urheilutien kulmaukseen ilmestynyt jättimäinen voikukka on näkyvä ja takuulla omaperäinen maamerkki. Muita tällaisia ei Somerolla ole, joten se piti kitkeä pois entisestä paikastaan, Uudessa-Hirvelässä sijaitsevan kodin pihalta.

Voikukka on Eero Salomaan ideoima ja hitsaama. Kun vielä sähköt kytketään, niin sisään syttyy pihavalo.

– Kukan siemenpallossa on toistatuhatta rautapiikkiä. Niistä oli kova hitsaaminen. Tapani-myrskyssä mänty kaatoi voikukan ja puolet piikeistä vääntyi mutkalle. Taas tuli hitsattavaa, Salomaa naurahtaa pihan komistusta.

Omakotitatyömaa käynnistyi tammikuussa puiden kaatamisella. Niitä tuli 25 mottia, mitä seurasi kantojen ja risujen poisvieminen. Kaikki kävi ”kaupaksi”, kun ilmaiseksi antoi ja maksoi töistä. Someron savella työ oli tehtävä roudan päällä.

Tontti löytyi puolivahingossa, sillä alkuun Salme ja Eero Salomaa tähyilivät rivi- ja kerrostaloja Salosta taikka Somerolta.

– Mikään kohde ei tuntunut oikealta. Somero oli kuitenkin tuttu, sillä olin täällä viinakaupassa töissä 25 vuotta. Salme oli KOP:ssa ja sen jälkeen Meritassa ja Nordeassa, kunnes ne täältä loppuivat.

Kaksi vuotta sitten Eero Salomaa kävi tutustumassa viereiseen omakotitaloon ja huomasi tyhjän tontin.

– Kuulin, että se on Lehtisen Sallin ja Maran omistuksessa. Kysyin tonttia, mutta he vastasivat, etteivät ole aikeissa myydä.

– Viime vuonna olin kuitenkin Ruokavassa myymässä ajankulukseni sorvaamiani kippoja. Salli tuli kysäisemään, vieläkö olen kiinnostunut. Minä vastasin, että totta helkutissa olen! Salomaa naurahtaa jälleen.

– Pitkälti siinä ratkaisi hyvä sijainti aivan keskustassa. Ei tarvitse mennä kuin rinnakkaistien toiselle puolen, niin asuntojen hinta siinä melkein tipahtaa. Kaupat tehtiin tammikuussa ja heti perään Jukkatalon kanssa sopimus valmistalosta.

Uudisrakennuksen piti olla pystyssä vappuviikolla, mutta pieni viivästys tuli.

– Se koitui kivijalan tekemisestä. Halusin altapuhaltavan talon, mutta Jukkatalo tekee ne ainoastaan ontelolaatoista, eikä puisina rossipohjina. Niinpä pohjat piti piirtää ja rakentaa erikseen. Talo oli pystyssä heinäkuun puolivälissä.

Sisällä ovat väliseinät valmiina ja sähköpuhallin hönkää lämpöä. Tammikuun toisella viikolla talo on muuttovalmis. Kaikki näyttää hyvältä, sillä Jukkatalo on edellä aikataulusta.

– Täytin elokuussa 75. Varmaan yhtään näin vanhaa äijää ei tee taloa. On siinä hommaa ja niin monta koukeroa, vaikka valmispaketti onkin.

Pari viikkoa sitten tuli tieto sairastumisesta.

– Tämä on viimeinen talo minkä teen, mutta on sitä tullut jo rakennettuakin. 60 vuotta olen tehnyt töitä, enkä koskaan ole jäänyt paikoilleni pöydän päähän. Ikä rupeaa tekemään kaikenlaista, mutta pysähtyä en aio vieläkään, Eero Salomaa toteaa mietteissään.

– Rakentaminen on muuttunut paljon 10–15 vuoden aikana. Kaikki on muuttunut, ja monin tavoin hankalammaksi.

– Tämä on pieni talo. Vaikka rakennusala on 100 neliötä, on asuinpinta-alaa vain 84. Paljon menee hukkaan, kun esimerkiksi seinät ovat paksumpia. Pesuhuoneessa ulkoseinä on liki puoli metriä.

– Muovin käyttö on ihan rajua. Jotenkin eri tavalla pitäisi saada rakentaa. Ilmanvaihtoputkia on joka paikkaan, toivottavasti se pelaa, Salomaa arvostelee.

Pohjatutkimus määräsi tekemään niin sanotun kevennetyn täytön. Siihen käytettiin Forssassa valmistettuja harmaita ”nappuloita” eli vaahtolasimursketta, jota nykyisin laitetaan Leca-soran sijasta.

– Paino on vain 200 kiloa/kuutio, sillä materiaali on todella huokoista. Lattiavalun alle tuli ensin kivimurske ja sen päälle puoli metriä eli 45 kuutiota vaahtolasimursketta, joka painoi 9 000 kiloa. Kivimursketta olisi tarvittu 50 kuutiota, joten vaahtolasimurskeen ansiosta perustus keventyi 90 tonnia! Aika kallistakin se silti oli, 70 euroa/kuutio.

Salomaat ovat rakentaneet paljon. Takana on kaksi omakotitaloa, kuivuri ja pari vuokramökkiä. Eero Salomaa on kaivauttanut jokaiseen niistä lammikon, ja sellainen tuli tähänkin.

Töiden sujumista on ilo katsoa, sillä tämä on heille ensimmäinen valmistalo.

– Seinä kerrallaan se nostettiin pystyyn. Ihana seurata sivusta, kun aina vaan tulee uusia porukoita työmaalle laittamaan rännit ja minkä milloinkin paikoilleen. Kaikki sujuu ja nopeasti, Salme Salomaa iloitsee.

Silti on rakennettava itsekin paljon. Eero Salomaa on tehnyt maanrakennusta ja kaivanut traktorin, itse tekemien peräkärryjen ja kahden tonnin telakaivurin avulla lammikon. Kaivurilla hän teki salaojat, viemärit ja levitti murskeet. Autokatoksen he tekivät yhdessä. Vaimo nosteli kaivurin puomiin kiinnitetyllä nostokorilla miestään vuoroin ylös, alas ja sivuille.

Pihan teko ja ulkomaalaus jäävät ensi kesälle, mutta kesäkeittiö on jo pystyssä.

– Ostin ihan sitä varten vannesahan Tervakoskelta Puuhamaasta ja kaadoin pihamäntyjä Uudesta-Hirvelästä. Kattolaudat ovat noin 30-senttisiä ja seinähirsien korkeus on 23 senttiä. Keksin ihan oman hirsityylin. Se on paneelihirsi, joka näyttää oikealta, mutta siinä on nipussa kolme lautaa. Mökki oli helppo koota tähän ja on samalla muisto vanhasta kodista, myhäilee pellepelottomaksi luonnehdittava mies.

Salomaa on luonteeltaan ITE-taiteilija, joka tekee kaikkea mitä tulee mieleen. Hän on maalannut tauluja, tehnyt monenlaisia koristeita, sorvannut kippoja, rakentanut. Pihassa odottaa teräksinen ja originelli tuulimylly pystyttämistä.

– Minua on aina kiinnostanut moklaaminen ja möklääminen.

Rakentaminen maksaa nykyisin oikeasti.

– Ennen rakennettiin talo, asuttiin kaksi vuotta ja myytiin voitolla pois. Sellainen ei onnistu enää kuin isommissa kaupungeissa. Jos nykyisin kaiken laskee mukaan ja rupeaa myymään, ei omiaan saa pois, Salomaa huomauttaa.

– Se on eri asia, jos tekee kaiken työn. Mutta miksi tehdä toiselle talo ilmaiseksi, kun omallekaan työlle ei saa hintaa, jos sen myy.

Kun työntekijätkin tulevat muualta, on jossain vikaa.

– Virolaiset tekevät töitä 14 tuntia päivässä ja saavat niin palkkansa. Kuinka kauan ihminen sellaistakaan jaksaa?

– Alvi on aivan turha rakentamisen töistä. Se nostaa hintaa sen 24 prosenttia. Koneiden osalta alvin ymmärrän, mutta vasarasta ja porakoneesta ei vähennyksiä paljoa kerry. Kaivinkoneesta alv:n ymmärtää paremmin.

Alunperin Uudesta-Hirvelästä, läheltä Someroa kotoisin olevasta Eero Salomaasta piti tulla juustomestari. Hän aloitti koulun, mutta näki pian, että pienet meijerit loppuvat kaikki. Kuten kävikin.

Vuonna 1966 hän meni Helsinkiin töihin. Sörnäisten Alkossa hän myi viinaa muun muassa Tauno Palolle ja tutuiksi tulivat myös Kauko Helovirta , Tapio Rautavaara ja monet muut kuuluisuudet.

Vesa-Matti Loiri osti aina ison Bacardin ja maksoi 37 markkaa maksaneen pullon aina ryppyisillä viitosen seteleillä. Mistä niitä niin paljon saikin?

Salme Salomaa on kotoisin Perttelistä ja oli töissä Liisankadun KOP:ssa Kruununhaassa samaan aikaan miehensä kanssa. Soihtulan ja Huvinummen tansseissa Kiikalassa he olivat tavanneet.

– Olin Sörkassa neljä vuotta, kun Somerolta avautui paikka. 1969 muuttui laki, keskioluen myynti vapautui ja viinakauppoja sai avata myös maaseutupitäjiin. Sitä ennen Alkoja oli ollut vain kaupungeissa ja kauppaloissa. Somero oli ensimmäisten maalaiskuntien joukossa Suomessa, kun Alko perustettiin tänne 12.5.1969 (tiedon vahvisti eläkkeellä oleva Someron Alkon johtaja Olavi Kauha ).

KOP:n yläkerrassa Somerolla asumisen jälkeen Salomaat rakensivat tiiliverhoillun puutalon Sarininkulmantien varteen, Hirveläntien risteykseen. Seuraava, 170-neliöinen puutalo valmistui 1986 samaan mäkeen, mutta korkeammalle. Se on nyt myynnissä. Vuosikymmenen alussa ostettiin 17 hehtaaria peltoa, hieman metsää ja Eero Salomaa rupesi maanviljelijäksi.

– Olin yhtä aikaa Alkossa, rakensin kuivuria ja taloa ja viljelin maata. Myöhemmin rakensin kaksi viikkovuokralle pantua mökkiä ja Salme rupesi hoitamaan niitä KOP:n töiden loputtua. Olin Kiikalan kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa, yritin saada kulmakunnan liitosta Someroon aikaiseksi ja asvalttitien hommaamisessa onnistuinkin. Meillä on kaksi tytärtä, toinen Turussa ja toinen on Espoossa.