Kun ikää on 73 vuotta, on aika kirjoittaa elämäkerta. Näin pohti Raimo Rönkkö . Tarinoita riitti, sillä harva ehtii elämässään niin moneen hommaan ja soppaan kuin hän.
Kirjan nimi on Sen seehtemän sortin seppä . Päällimmäisenä sisältönä on rakentaminen, jota seurasi suuri elämänmuutos eli omaishoitajuus ensin puolison, sen jälkeen isän, ja viimeisimpänä lastenlasten kanssa. Kolmantena tärkeänä linkkinä Rutakon Kojjootin eli ”ulvontapedakogin” elämässä on ollut kiertäminen hanurin kanssa.
Seppä-nimike on ansaittu, sillä Rönkkö kertoo suvussa olleen monia seppiä. Olkavarteen on tatuoitu alasin ja kaksi lekaa. Se on Rönkköjen virallinen sukuvaakuna. Sama tatuointi on hänen pojillaankin.
Hitaaksi ei miestä voi moittia. 119-sivuisen kirjan tekeminen vei vain kolme päivää. Toisaalta kuviakin on paljon, todisteeksi tekemisistä. Rönkkö huomauttaa, että ensimmäistäkään riviä ei ole ”sitä kuuluisata savon lissee”, vaan hän jätti tahallaan kertomatta ainakin puolet tekemisistään.
Seehtemän sortin -määreessäkin on perää, sillä Rönköllä on ollut 24 ammattia, ja niihin hän ei laske haitarinsoittoa.
– Vain naisasiat jätin kirjasta pois – häveliäisyyssyistä. Toisin kuin Loirin kirjassa. Minä en halua niistä retostella.
Naisystävä Pipsa Ekmark kuitenkin löytyy kuvioista. Hän asuu Ruovedellä 200 kilometrin päässä Somerolta ja kumpikin käy vuorollaan toista katsomassa.
Sonkajärven Rutakolla Pohjois-Savossa syntynyt Raimo Rönkkö ryhtyi rakennusalalle. Ensin hän oli Espoon kauppalan kadunrakennustoimiston mittaustyönjohtaja, ja sen jälkeen Kirkkonummen teknisen viraston työnjohtaja. Hän oli rakentamassa muun muassa Tapiolaa ja Westendiä.
Vihille hän meni Kristinan os. Nilssonin kanssa 1968 ja syntyi kolme poikaa. Lastenlapsia on yhdeksän.
Tuli oma yritys, Oy Ramitekto Ab. Rönkkö piirsi muun muassa pääviemärin yliopiston omistamaan Suitian kartanoon ja monia rakennuksia. Hän urakoi Kirkkonummen kunnan virkamiehille asuinrivitalon. Talo tuli valmiiksi, mutta elementtitehdas Tupatuote Oy teki konkurssin pahimmassa vaiheessa.
– Hävisin yhdessä yössä 590 000 markkaa, jonka jälkeen pistin myyntiin kaksi uutta omakotitaloa, joista toinen oli kotimme. Tämä kokemus riitti, joten perheemme pakkasi ja lähti Ruotsiin.
Ruotsissa Rönkkö oli ensin palkkatyössä, mutta perusti sitten oman yrityksen, RR-Bygg Ab:n.
Yritys kasvoi ja kaivinkoneita sekä miehiä tuli lisää. Södertäljeen hän rakensi tukikohdaksi itse piirtämänsä hallin. Työmaat kasvoivat isoiksi.
– Suurin oli Tukholman Globenin konttori- ja hotelliosan betonirungon stabilointivalutyöt. Lattiapinta-ala oli 38 000 neliötä ja kahdeksan kuukautta kestäneen työn jälkeen vein työmiehet lomalle Floridaan. Perheen kanssa menin myöhemmin Karibialle, Bahama-saarille, Disney Worldiin ja Key Westiin. Someroltakin minulla oli pari miestä töissä.
– Vasa-museoon yritykseni RR Bygg och Machin Ab asensi paikoilleen betoniset kattopalkit. Ne painoivat 16 tonnia kappale ja Tukholman kaupunki hankki niiden käsittelyyn 200-tonnisen ponttoninosturin, joka oli Pohjoismaiden suurin. Ja olihan työmaita muitakin.
Elämänmuutos tuli ja muutti kaiken. Rönkkö myi kaikki pois. Liikevaihto oli 18 miljoonaa kruunua ja töissä oli 20 miestä.
– Vaimoni sairastui syöpään kevättalvesta 1991, saaden elinaikaa vain pari kuukautta. Lääkäri sanoi, että minä en rahalla voi terveyttä ostaa. Vastasin Kristinan hoitaneen minua 23 vuotta, joten nyt on minun vuoro.
– Ajoimme perheen kanssa laivarantaan ja katsoimme kartasta, mikä paikka Suomessa olisi keskeinen. Se oli Forssa. Ostimme Koijärveltä metsää ja minä piirsin mökin, jota aloimme yhdessä rakentaa.
Ilmestyi kirja, Taistelu syöpää vastaan , jonka he kirjoittivat yhdessä.
– Mökki valmistui juhannukseksi 1992, jolloin vaimoni sanoi: ”Nyt minä tiedän minkälainen tästä tuli”. Elämänliekki loppui kahta päivää myöhemmin ja hän kuoli 27.6. rintaani vasten.
Rönkkö rupesi opiskelemaan lääketiedettä ja suoritti hierojan tutkintoja. Hän halusi tietää: ”miksi vaimo, miksi en minä”. Vastausta ei tullut.
Sitten Rönkkö hoiti halvaantunutta isäänsä kuusi vuotta.
– Kolmas omaishoitajan pesti koitti, kun vanhimman poikani vaimo sairastui niin vakavasti, ettei voinut mitenkään hoitaa lapsia. Siinä meni toiset kuusi vuotta, kunnes he olivat liki kymmenenvuotiaita. Enää ei tarvittu ukkia hoitamaan.
Somerolle Rönkkö tuli, kun silloinen kaupunginjohtaja Leo Haltsonen houkutteli häntä muuttamaan paikkakunnalle. Vuosi oli 2013.
Rönkön kirja tulee ulos Sälekarin Kirjapainosta ensi viikolla. Rönkkö jakaa sitä ilmaiseksi kirjastoihin. Raha ei häntä kiinnosta ja painokustannukset hän sai sponsoreilta.
