Tajunnanvirtaa

0

Hyvää huomenta! Tänään on perjantai, mutta luette tätä tiistaina. Teoriassa minullahan on tässä mahdollisuus lähettää terveisiä tulevaisuuteen.

Kuulostaa arvokkaalta mahdollisuudelta. Tuhlaan sen kuitenkin jaarittelemalla minun kuulumisistani.

Tänä aamuna sataa. Itse saan istua sisällä, tyttöystävä joutui lähtemään polkemaan sateeseen. Tunnen pientä syyllisyyttä, kun en ole tyttöystäväni litimärästä kohtalosta niin harmissani kuin voisin. Olen enemmän keskittynyt itseeni.

Tänään pitäisi kirjoittaa tämä kolumni ja tehdä muita ”hommia”. Vastata pariin viestiin Facebookissa , lähettää yksi gmailissa ja kolmas sovelluksessa, jota ei ole olemassa, meinaan oikeassa elämässä.

Kuvittele, jos elämä olisi sovellus. Mitä tapahtuisi, jos Elämä-sovelluksen päivittäisi? Olisivatko kaikki vihoissaan, kun eivät tästä uudesta versiosta ota selkoa. Tämähän selittäisi nykyhetken. Elämä-sovellus on päivittynyt, eikä kukaan oikein tiedä, miten se tällä hetkellä toimii. Sen takia ihmiset sekoilevat ja kääntyvät toisiaan vastaan.

Nyt varmaan lähitulevaisuudessa tiistaina aamukahviaan hörppivä Somero-lehden lukija on hämillään, että mitä ihmettä tässä kolumnissa puhutaan. Itse en muuten ole juonut kahvia melkein viikkoon.

Luulen, että mulla on refluksi. Ei sitä ole diagnosoitu, mutta olen siitä varma. Kävin ostamassa apteekista Ome-prazolia ja hotkin sitä kerran päivässä vältellen kofeiinia ja hiilihappopitoisia juomia. Koitan myös olla ahmimatta ja syödä pienempiä annoksia tasaisin välein. Sängynpäätä en jaksa nostaa. Liikaa vaivaa.

Tämä ajatus refluksista tuli hyvään väliin, kun pitäisi muutenkin vähän alkaa rajoittamaan herkkujen syömistä. Tyttöystävääni ei kuulemma vieno pömppöni haittaa, enkä tiedä haittaako itseänikään. Toisaalta se näyttää kumoon painetulta haitarilta istuessani. Niin kuulemma näyttää kaikilla. Ei kai pitäisi stressata.

Arttu Lindemann sanoi ihanasti uusimmassa Youtube -videossaan, että kannattaa laskea rima alussa tarpeeksi alas ja olla itselleen armollinen. Jos herkkuihin langennut on huono päivä ja herkuttomuus on hyvä, niin voit yrittää alkuun tähdätä siihen, että sinulla on kaksi tai kolme hyvää päivää viikossa. Jos siltä tuntuu, niin hyviä päiviä voi lisätä, mutta tärkeintä on, ettei tee elämänmuutosta vääristä syistä. Itseään ei tarvitse muokata kauneusihanteisiin!

Muuten, tuossa äskeisen kappaleen aikana mun oli pakko pitää tauko kirjoittamisesta. Ajauduin kolmeksi vartiksi Youtubeen selaamaan jotain aivan turhia videoita. Olen myös imeskellyt koko ajan salmiakkitabletteja. Nämä tuotteet olen sivuuttanut aina kaupassa ja nyt ihmettelen, että miksi. Nämä saletisti eivät lihota paljoa.

Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että asiat, joita pureskellaan, lihottavat ja asiat, joita imeskellään, eivät lihota. Jotenkin tuntuu järjettömältä, että lihoisit mehujäätä imeskelemällä. En tainnut oppia Artun videosta mitään. Vielä on matkaa jäljellä, mutta kesää ei. Nyyh, se meni aivan ohi. Hujauksessa. Nyt tyhjin vatsoin talviunille.

Tämä kolumni on totaalista tajunnanvirtaa. Antti Holma kertoi Auta Antti -ohjelmassaan, että kannattaisi aamulla kirjoittaa tyhjälle paperille tajunnanvirtaa, miettimättä yhtään enempää yhtään mitään. Se kai auttaa käsittelemään asioita tai ylipäätään edes jotenkin tiedostamaan, että missä itse menee.

No, ei kovin kummoista meininkiä näytä minulla olevan. Tämä ei ollut kuitenkaan oikeaoppinen suoritus. Sen sijaan, että olisin kirjoittanut täysin miettimättä, yritin vähän miettiä, miten voisin tehdä tästä teille viihdyttävän ja antaa itsestäni oikein hauskan kuvan. Toinen sääntö oli, että se paperi pitää tuhota, eikä siihen pidä ikinä palata. Mä julkaisen tämän nyt kolumnina!

Kannustan kaikkia ryhtymään tämän kaltaiseen aamu-tajunnanvirran kirjoittamiseen. Oikeaoppisesti tehtynä kirjoittelun myötä voi löytää itsestään kaikenlaista sellaista, jota ei yleensä käsittele.

Henrik Illikainen

muusikko