Vesa-Matti Loirin esittämä Roudari-Roope ja Hengari-Hertta (Dr Hook & Medicine Show´n Roland the Roadie and Gertrud the Groupie) on Pertti Pertsa Reposen (1941-1998) Suomen oloihin mainiosti soveltama tekstiversio. Vesku Loirin tulkinta on puheintrosta alkaen nautittavan irtonainen: ”Roudari-Roope / oli yks toope, / joka laitteli kaikkeja maikkeja show´hun. / Mut Heengari-Hertta / oli rokkibändifäni, / joka hengaili lavan takana / ja tunsi sen touhun.”
Pari matkaa rockjuhlille Keimolaan, Roope työhön ja Hertta loppujen lopuksi rocktähtien metsästyskeikalle. Viimeinen B-osa täydentää Roope-raukan kohtalon: ”Ja toiset vie muiston, / ja toiset vie luiston, / ja toiset vie terveydenkin, / ja Roopelta järjen vei Hengari-Hertta, / mut Hertta vei orkesterin.”
Reino Helismaan Sorsanmetsästys on ripeä, rullaava ja repemäisen pistämättömästi riimitelty jenkka aikuisten miesten jokasyksyisestä asemittelystä: ”Kello kakstoista alkoi se leikki, / ensi paukun sai kinttuunsa Heikki. / Mutta vaatiihan miehiä taistelukin, / saati sorsanmetsästys.” Sekä Juice Leskinen että Hector ovat tunnustaneet kunniavelkansa Repe Helismaalle. Tämän tekstit käyvät sanoittamisen kisällikoulusta.
Tom Russelin Road to Bayamon sai nyt jo edesmenneiden Mikko Saarelan ja Pekka Myllykosken käsissä suomalaiseksi nimekseen Danny Show, ja siitä tuli nopeasti Freukkari-klassikko. Tapahtumat on siirretty Suomen oloihin luontevasti, ja tekstinikkaroinnin iskevä hulppeus hakee vertaansa: ”Hakalan Aikka hakkaa haikkaansa / tätä puuduttavaa biittiä / ja miettii, että kaipa sitä aikansa / jaksaa tätäkin viittiä. / Se ennen soitti rautalankaa, / nyt seuraa Dannya show´hunsa / ja alla valtavan taustakankaan / mahtaa pänniä touhunsa.”
Tuoppi on tyhjä, kesäkuinen räntä lentää ja ankeus valtaa mielen, matkaapa Danny Show sitten Kuopion tai Kälviän tiellä. Virve Rosti, joka lauloi nuoruudessaan kolme kesää Danny Show´ssa, on vahvistanut, että biisin tunnelma on mitä autenttisin.
Viipurin Vihtori -polkka kuului lapsuudessani suosikkilauluihini Matti Jurvan esittämänä. Toivo Elomaa eli Topi (1904-1980) oli sanoittanut sen, ja alun perin se oli tarkoitettu viipurilaisen harmonikkaliikkeen mainoslauluksi: ”Kun Vihtori takkinsa naulaan nakkaa, / silloin pirttihin väkeä jo pakkaa. / Vaari jo tanssitti naapurin akkaa, / vaikkei peli vielä soinutkaan.”
Rallattelin lapsena laulua housujen repeävine istumapuolineen ja taikinapyttyyn astumisineen, mutta kummitätini torui minua moisen siveettömyyden laulamisesta. Kovin poikamaista huumoria tuntuvat suosikkilauluni sisältäneen.
Eija Komu
filosofian tohtori,
kirjallisuudentutkija
ja kriitikko