Somero-lehti 11.9.2009
Teksti Eeva Alanen
Bändin jäsenet ovat aikoinaan tutustuneet Kissin (yhdysvaltalainen vuonna 1973 perustettu hard rock -yhtye) faniklubin kautta, jonka presidentti on kitaraa soittava Matti Martikainen.
– Kiss Army Finland on yksi niistä harvoista faniklubeista, joka on virallisesti rekisteröity yhdistys. Jäseniä on tällä hetkellä 400–500, ja se on jäsenmäärältään yksi Suomen suurimmista fan clubeista, pojat kertovat.
Presidentin arvostetusta asemasta kielii se, että klubin entinen presidentti on Tomi Putaansuu, jonka kaikki tuntenevat nykyään Mr. Lordina.
– Bändimme Paul Stanley´s Boozing Society on ollut koossa kaksitoista vuotta, mutta tällä kokoonpanolla olemme soitelleet parisen vuotta, Martikainen kertoo.
Somerolla bändi veti maskit naamalla tiukan setin Kissin 1980-luvun tuotantoa. Toisaalta raju rock-tunnelma pehmeni nopeasti, kun tiheä rummun pauke värittyi tummalla laululla ja melodisilla kitaroilla. Etenkin Thrills in the Night oli todella mukaansatempaava veto.
Vaikka bändin viisi jäsentä, Ville Kuitunen, Marko Syrjälä, Ville Wiren, Juha Beck ja Matti Martikainen, ovat maantieteellisesti hajallaan eri puolilla Etelä-Suomea (Kotkassa, Haminassa, Helsingissä ja Lahdessa) he pystyvät treenaamaan yhdessä Kotkassa.
– Treenaamme tarpeen mukaan. Teemme kymmenisen keikkaa vuodessa, koska liika keikkailu niin sanotusti söisi itseään. Kissiltä ei ole tullut yhteentoista vuoteen uutta materiaalia, joten veisimme periaatteessa jalat tuotoksien alta sillä, että ne alkaisivat kiertää samaa rataa. Lisäksi meiltä löytyy muitakin bändiviritelmiä tässä sivussa, bändin jäsenet valaisevat.
Pojat saavat kuitenkin haluamaansa uutta materiaalia pitkän odotuksen jälkeen, sillä Kissin uusi albumi Sonic Boom julkaistaan 5.10. Kyseessä on bändin ensimmäinen studiojulkaisu sitten vuoden 1998 ilmestyneen Psycho Circus -albumin.
Kiss on elämäntapa
Fanittamisen innosta kertoo jotain se, että yhtyeen jäsenet osaavat Kissin julkaisemat kappaleet – joita on bändin 36-vuotisen historian aikana satoja – pääsääntöisesti ulkoa. Fanitus on saanut alkunsa Paul Stanley´s Boozing Societyn jäsenten keskuudessa jo pikkupoikina.
– Tosin joskus niitäkin tarvitsee kerrata, he naureskelevat.
Lisäksi he ovat kierrelleet Kissin kiertueiden perässä useaan otteeseen – toiset enemmän, toiset vähemmän. Kaukaisemmat keikat ovat vieneet Australiaan, jossa somerolaistaustainen Marko Syrjälä on käynyt jopa kahteen kertaan.
– Pääsin viime kerralla Australiassa haastattelemaan henkilökohtaisesti bändin jäseniä. Suunnitelmissa on myös mahdollinen kolmas keikkamatka sinne, kunhan uusi kiertue loppuvuodesta alkaa, hän kertoo.
– Suomessa olen ollut katsomassa kuutta keikkaa, hän muistelee.
– Edellä mainittujen lisäksi on tullut käytyä katsomassa Kissin keikkoja ympäri Eurooppaa.
Myös Kiss on osoittanut kiinnostusta suomalaisfaneihin, sillä yhtye otti yhteyttä Suomen faniklubiin ja ilmoitti halukkuutensa paikallisten fanien tapaamiseen.
– Suomessa tehtiin toissa kesänä Kissin lipunmyynnin maailmanennätys, minkä seurauksena sitten järjestettiin ainutlaatuinen fanitapaaminen Hartwall Areenan keikan yhteydessä, Syrjälä kertoo.
Kitarasta arpi sormeen
Tribuuttibändiläiset seuraavat aktiivisesti myös entisten Kissin jäsenten tekemisiä.
– He kiinnostavat samalla lailla kun itse pääbändin tekemiset. Tasan kahden viikon päästä juhlistamme bändin alkuperäisen kitaristin Ace Frehlyn uuden Anomaly-levyn julkaisua Helsingin Semifinaalissa. Esiintymässä on Kiss Armyn jäsenistöstä koottuja tribuuttibändejä ja tarjolla on muutakin aiheeseen liittyvää ohjelmistoa, Syrjälä kertoo.
Bändin kitaristilla, Ville Virenillä, on silti kaikkein erikoisin fanimuisto:
– Kissin laulaja-kitaristin Paul Stanleyn kitara lensi keikalla minua päin, ja se osui sormeen. Kun tajusin onnekkaan sattuman, aloin repiä haavaa auki lisää ja lisää, että siihen jäisi ikuiset arvet, hän muistelee hurjaa tapausta.
Kiss-yhtyeen faneille on tarjolla muistojen ja musiikin lisäksi yli 3 000 rekisteröityä fanituotetta Kiss-flipperistä aina Kiss -ruohonleikkuriin.
Kiss-klubilaisten ikähaitari puolestaan ulottuu alle kuusivuotiaista yli kuusikymmenvuotiaisiin. Lisäksi on huomionarvoista, että noin 40 prosenttia faniklubilaisista on naisia.
Fanit ovat tiivis yhteisö. Pojat kertovatkin, että missä tahansa bändin paitaa kantava henkilö on varma juttukumppani.
– Kiss-faneista tietää, että he ovat samanhenkisiä. On mukavaa, että on sielunkumppaneita, joille voi höpistä Kiss-juttuja, jos vaikka kukaan muu ei niitä jaksa kuunnella, he nauravat.