Somero-lehti 3.10.1989

Evämätä ja läikkätauti ovat tulleet Hirsjärven kuhakannan riesaksi tänä syksynä. Sairaita kuhia on löytynyt syyskuun puolivälistä lähtien.

Muutamat yksilöt ovat olleet niin sairaita, että ne on saatu kuolleina tai kuolemaisillaan rannasta ja rantavedestä.

– Ei niin kovaa nälkää tulekaan, että niitä söisi, sanoo Aarne Nikander.

Kalan pinta on muuttunut kypsennetyn näköiseksi. Suomutkin lähtevät irti.

Keväällä kuhat olivat virheettömiä. Nyt syksyllä joka kolmas kuha on ollut kelvoton.

– Veljeni Alpon kanssa olemme saaneet 34 kuhaa. Niistä 12 on ollut sairaita, Nikander sanoo kahden viime viikon saaliista.

– Aika harmi. Kuha on Hirsjärven arvokala, innokas kalamies tuumii.

Kalastushalut ovat menneet. Pyydykset otettiin mikkelinpäivänä pois  vedestä.

Bakteeri aiheuttaa

– Sairaita kaloja on saatu eniten Hirsjärven leirikeskuksen läheltä, osa Koirasaaren luota, pari Niemelännokan tienoilta. Yksi tapaus on Harjun kalastuskunnan alueelta Havuharjun-Suoja -väliltä, Hirsjärven-Ihamäen kalastukuntien puheenjohtaja Pertti Kuisma mainitsee.

Kalojen vatsapuolella näkyy punertavia laikkuja ja kyljissä selviä tulehtuneita alueita.

Sairaat yksilöt ovat olleet täysi-ikäisiä, keskimäärin 800 gramman painoisia.

Ihosairauksia löytyi muutama vuosi sitten muun muassa Painionjärven kaloista.

– Tämän syksyn epidemia on kuitenkin laajin, Pertti Kuisma sanoo.

Yhden kalan sairaudesta on saatu Valtion eläinlääketieteellisen laitoksen tutkimustulos. Kalan pyrstön ylähaarake oli kulunut pois. Kuluneen tyviosan reunat olivat tummuneet.

– Kyseinen muutos viittaa evämätään, joka kaloilla esiintyy flexi-bakteerin aiheuttamana, eläinlääketieteen laitos toteaa.

Enempää kalasta ei pystytty saamaan selville, koska kuha oli pilaantunut matkalla.

Evävaurion aiheuttajaksi tutkija mainitsee myös traumaattisen mahdollisuuden. Tuolloin kuha olisi vahingoittunut esimerkiksi pyydyksen takia.

Sairaat kalat haudattava

Kalastajat miettiävt, mikä on altistanut kalat. Kuuma kesä, jatkuva levä, valtavasti lisääntynyt moottoriveneily, vedessä tapahtuneet muutokset…?

Someron kalastusalueen hallituksen puheenjohtaja, dosentti Lauri Koli Helsingin yliopistosta huomauttaa, että kalasairaudet ovat lisääntyneet viime vuosina. Arimaa-järven kaloissa on ollut evävaurioita. Halkjärven pienistä lahnoista ja kiiskistä löytyi läikkätautia juhannuksen tienoilla.

Jokin vioittaa kalan ihon, jonka jälkeen flexi-bakteerilla on esteetön pääsy kalaan. Bakteeri elää normaalisti vedessä, mutta terve kala pystyy siltä suojautumaan.

Moottoriveneteoriaan Koli ei usko. Kalat pakenevat moottoriveneitä. Arimaan kaloissa on ollut evävaurioita, vaikka moottoriveneilystä on luovuttu vapaaehtoisesti jo vuosia sitten.

– Lyhyellä tähtäimellä ei ole muuta tehtävissä kuin haudata sairastuneet kalat maahan. Järveen niitä ei saa heittää.

Vioittuneet kohdat voi vuolla pois. Jos alta paljastuu terve iho, kalan voi syödä. Tulehtunut kala pitää heittää menemään. Kun bakteeri leviää kalassa, se saa verenmyrkytyksen ja kuolee.

Helsingin vesipiiri on oikea osoite, jos haluaa tutkituttaa kalakuolemia. Tutkijat ovat kahden tunnin hälytysvalmiudessa. Lähetyksestä on syytä ilmoittaa ennakkoon vesipiiriin. Valtion eläinlääketieteellinen laitos pystyy myös tutkimaan kalojen sairauksia.

Vesistöä parantamaan

Hirsjärven kuhien epidemia antaa aiheen pohtia vesistön tilaa. Huolestuttavaa on sekin, että järvestä löytyy jatkuvasti kesällä sinilevää. Kahdesti vuodessa on saatu tottua järven syvänteiden happikatoon.

Vesistö ei Lauri Kolin mukaan ole vielä mahdottomassa tilassa, mutta jotain pitäisi ryhtyä tekemään sen parantamiseksi.

– Rehevöityminen on monimutkainen ja iso ongelma. Tuloksia ei synny nopeasti eikä halvalla.

Niinkään ei pidä suhtautua, että vesistön tilan parantaminen olisi ylivoimaista.

– Tarvitaan neuvotteluja moneen suuntaan ja paljon yhteistyötä. Kun tartutaan toimeen, kunnan pitää olla mukana.

Yhteistyön lähdettyä liikkeelle pitäisi ensimmäiseksi selvittää ravinnelähteet ja katsoa, johtuuko ravinteiden pääsy veteen huolimattomuudesta tai määräysten rikkomisesta.

Valtaosa Paimionjoen vesistön ravinteista on peräisin maataloudesta.

– Tämä on vaikea asia. Vaikka tiedetään, miten ravinteiden pääsy voidaan estää, törmätään lopulta siihen, kenen lompakosta kulut maksetaan.

Turun kaupungin pumppaukset ovat myös rasitus vesistölle. Kaupungille ei aikanaan määrätty mitään kalanhoitovelvoitteita. Uuden vesilain ansiosta on mahdollisuus ottaa asia uudestaan esille.

Turku oli 1984 valmis nostamaan veden pinnan alarajaa, mutta vaati samalla ylärajaa korkeammalle. Paikallinen viljelijäväestö ei tulvien pelossa suostunut ylärajan nostoon. Minimirajakin jäi paikoilleen.

Entä jos mitään ei tehdä?

– Seuraukset riippuvat paljolti säistä. Veden vaihtuvuus ja pohjavedet taannevat, ettei järvi tukehdu täydellisesti ravinnekuormaan. Pienissä järvissä on tosin tapahtunut ”räjähdyksiä” viime vuosina. Ne ovat lähes tukkeutuneet sinileviin odotettua nopeammin.