Teksti Olli Luukkola
Someron Rotaryklubi toimii aktiivisesti mukana yhdessä rotareiden tunnetuimmista ohjelmista eli nuorisovaihdossa. Vuosittain yli 8 000:lle nuorelle avautuu sitä kautta mahdollisuus tutustua vieraaseen kulttuuriin muutaman viikon, kuukauden tai kokonaisen kouluvuoden ajan.
Somerolta pääsi tänä vuonna vaihtoon rotareiden kautta kaksi lukion kakkosluokkalaista, Juulia Ryhtä oli USA:ssa ja Eero Kakko Etelä-Afrikassa.
Eero Kakko oli vaihdossa Etelä-Afrikassa, Johannesburgissa. Ennen lähtöä Kakko oli saanut toivoa kuutta eri maata, minne haluaisi lähteä. Etelä-Afrikka oli toiveista ensimmäinen, koska Kakko koitti päästä maahan, jossa ei olisi vielä käynyt.
Kakko asui kuusi viikkoa isäntäperheen luona yksityisellä asuinalueella, jonne kuljettiin lukittujen porttien kautta. Perheestä Kakolla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Perheeseen kuului 11. luokalla oleva poika ja hänen 27-vuotias siskonsa sekä äiti, joka on pankkiiri. Perheen äiti ja isä olivat eronneet ja isä asui tunnin ajomatkan päässä, köyhemmällä alueella, missä Kakko kävi myös tutustumassa. Perheen isä toimii pastorina.
Kakko lähti vaihtoon kesäkuun 25. päivä ja palasi takaisin Suomeen 7. elokuuta. Hän oli siis kesävaihdossa, minkä kesto oli etukäteen sovittu perheen kanssa. Yleensä kun vaihtoon lähdetään kauemmas esimerkiksi, Etelä-Afrikkaan, Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan, ollaan vaihdossa Kakon mukaan kuusi viikkoa. Euroopassa ollaan kuukausi ja Jenkeissä sekä Kanadassa yleensä kolme viikkoa perheessä ja noin viikko on muuta ohjelmaa.
Kakosta vaihtoon lähteminen vaatii rohkeutta toimia tuntemattomien ihmisten kanssa. Vaihtoon lähtijä ei saa olla liian ujo tai arastella puhua englanniksi. Sosiaalisuudesta on tietysti myös iso apu.
Kakko matkusti yksin. Hän lensi Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin, missä oli parin tunnin vaihto. Sieltä hän lensi Johannesburgiin. Paluulennolla hän lensi Johannesburgista Pariisin kautta Suomeen, eli kumpaankin suuntaan oli yksi vaihto.
Kakolla ei ollut Johannesburgia kohtaan minkäänlaisia ennakko-oletuksia, eikä hän käytännössä tiennyt maasta mitään muuta kuin sen, että siellä on köyhää ja tuloerot isot. Sen lisäksi hän tiesi, ettei koulu ole samalla tasolla kuin Suomessa ja koulunkäynti on maksullista. Perheestä hän tiesi vähän, vain sen, minkä paperilta oli lukenut.
Ensimmäinen puolitoista viikkoa Kakon vaihtoajasta oli erilaista, koska hänen vaihtoparillaan ei ollut koulua, vaan talviloma kesken. Koulujen alettua, jos Kakko ei mennyt kouluun, hän hengaili perheen kotona, koska kaupungissa ei saanut lähteä yksin mihinkään, edes suljetulle asuinalueelle. Niinä päivinä kun hän meni host-veljensä kanssa kouluun, herättiin 5.20 ja lähdettiin kuudelta kouluun. Kymmentä yli seitsemän piti viimeistään olla koulualueella. Koulu loppui kello 14.30 eli kotona oltiin neljän maissa ruuhkasta riippuen. Koulussa ei ollut taukoja, 25 minuutin ruokataukoa lukuunottamatta, minkä takia koulunkäynti siellä oli Kakon mielestä raskasta.
Viimeisen viikon Kakko oli muiden Johannesburgissa olevien vaihtareiden kanssa Krugerin kansallispuistossa ja Mpumalangan alueella, missä he pääsivät näkemään erilaisia eläimiä ja kuohuvia koskia. Kakko näki paljon erilaisia lintuja ja krokotiilejä, pääsi syöttämään afrikannorsua ja silittämään villiä gepardia, joka oli tottunut ihmisiin. Ihmiset olivat kasvattaneet sen, koska leijona oli tappanut tämän emän sen ollessa pentu.
Virtahepoja tuntui olevan hänestä joka paikassa. Eräs mies esitteli maan myrkyllisimmät käärmeet, jotka olivat hänellä mukanaan. Sen lisäksi miehellä oli tarantella ja skorpioni. Hämähäkit ja skorpionit eivät olleet myrkyllisiä, minkä takia niiden kanssa sai ottaa kuvia niin, että hämähäkki oli esimerkiksi naaman päällä tai kädessä. Leijonat ja antiloopit tulivat myös reissun aikana tutuiksi.
Reissun ainoa huono puoli Kakon mielestä oli elämän rajoitteisuus, kun mihinkään ei saanut mennä yksin, edes lenkille tai ruokakauppaan. Syynä oli se, että maassa on paljon rikollisuutta.
Mieleenpainuvin tapahtuma oli käynti perheen isän luona. He olivat vieneet samalla ruokaa ja vaatteita köyhemmille alueille. Seuraavana aamuna he olivat lähteneet seitsemältä aamulla kirkkoon jumalanpalvelukseen ja huomanneet, että kirkossa oli kaksi varasta. Kakosta oli jossain määrin huvittavaa, että varkaat olivat sunnuntaiaamuna kirkossa.
– Suunnitelmat ei välttämättä olleet ihan parhaat, Kakko naurahtaa.
Paikalliset olivat jutelleet varkaiden kanssa ja soittaneet poliisit, mutta aikaa kului, eikä poliiseja näkynyt. Jumalanpalvelus oli ollut pakko aloittaa, joten lopputulos oli se, että varkaat istuivat penkissä heidän kanssaan ja lauloivat muiden mukana. Jumalanpalveluksen jälkeen oli mennyt kaksikymmentä minuuttia, kunnes poliisit saapuivat. Tunnin pähkäilyn ja säätämisen jälkeen poliisit päätyivät ottamaan varkaat kyytiin.
– Suomessa ei välttämättä kävisi näin, Kakko lisää.
– Siellä oli yksi vanhempi nainen, joka torui varkaita, Kakko muistelee.
Tilanne oli hänestä melkein kuin suoraan jostain elokuvasta.
Kakko oppi vaihdon aikana sen, kuinka loppujen lopuksi konservatiivisia ihmiset ovat maissa, missä kuvittelemme heidän olevan liberaaleja.
– Ainakin mulla on ennen ollut sellainen kuva, että ihmiset siellä ovat hirmu toiveikkaita, mutta loppujen lopuksi ainakin varakkaimmilla alueilla ollaan hirmu konservatiivisia ja tavoista pidetään kiinni. ”Köyhiä nyt on, minkä sille voi” -ajatusmaailmaa oli nähtävissä paljon, vaikka ei tietenkään kaikilla, Kakko kertoo.
Kakko tutustui hyvin host-veljeensä ja heidän kaveriporukkaansa.
– Se oli hauskaa, kun heillä oli varmaan viisitoista erilaista kättelytapaa, Kakko kuvailee.
Johannesburgissa vaihdossa oli hänen lisäkseen 11 saksalaista ja kaksi ranskalaista, jotka tulivat myös tutuiksi reissun aikana.
– Todennäköisesti tullaan tammikuussa näiden saksalaisten kanssa näkemään, Kakko tuumii.
Kakon mielestä paikallinen kulttuuri on pohjimmiltaan aika länsimaalaista. Ruokakaan ei ollut millään tapaa erikoista, paitsi paikallisten herkku, mistä Kakko ei ollut aivan varma mitä se oli. Suurin kulttuurieroja Suomeen verrattuna oli kirkon todella vahva asema. Krugerin alueen alkuperäisimmillä kansoilla oli vahvat perinteet. Kakko pääsi tutustumaan paremmin heidän kulttuuriinsa ja esimerkiksi siihen, miten siellä häiden järjestely etenee.
– Tottakai vaihtoon lähteminen kannattaa. Se avartaa maailmankuvaa. Mun mielestä kannattaa valita maa, minne ei muuten tulisi mentyä. Silloin pääsee poistumaan omalta mukavuusalueeltaan.
Kakko ei aio enää lukioaikana harkita uudelleen vaihtoon lähtemistä, mutta viimeistään yliopistossa, kun tulee työharjoitteluja ja mahdollisuuksia lähteä ulkomaille, hän aikoo lähteä tutustumaan seuraavaan maahan.
– Oli se ihan helkkarin hieno kokemus. Vieläkään ei oikein tajua, missä sitä tuli kuusi viikkoa oltua ja mitä tuli koettua. Ei ihan jokainen Suomessa tuu ikinä samaa kokemaan, Kakko toteaa.
Juulia Ryhtä oli vaihdossa USA:ssa, jonne toivoikin pääsevänsä. Hänen host-perheensä asui Arkansasissa, mutta Ryhtä vietti aikaa myös New Yorkissa. Rotareiden kanssa jenkkeihin matkustaessa matkaan kuuluu maahantulo-ohjelma, eli ensin lennetään ryhmän kanssa New Yorkiin ja vietetään siellä kolmisen päivää, minkä jälkeen lähdetään omiin isäntäperheisiin. Ryhtä vietti host-perheensä luona kolme viikkoa. Suositeltu pituus oli ollut neljä plus neljä viikkoa, mutta Ryhtä oli sopinut vaihtoparinsa kanssa, että kolme oli parempi heille molemmille.
– Jenkit ovat aina kiinnostaneet mua, että pääsee katsomaan sitä isompaa maailmaa ja näkemään minkälaista meno sielläpäin on, Ryhtä kertoo.
Ryhdän isäntäperheeseen kuului hänen vaihtoparinsa lisäksi äiti ja isoveli. He asuivat omakotitalossa normaalilla asuinalueella. Ryhtä oli vaihdossa perheen lapsien kesäloman aikaan. Koulujen loputtua toukokuussa Ryhdän vaihtopari oli juuri valmistunut high schoolista ja syyskuussa hänen oli tarkoituksena lähteä collegeen.
– Koko idea vaihtoon lähtemisestä lähti siitä, kun olin kuutosluokalla ja meillä oli vuosivaihtari Ranskasta. Yläasteella meillä oli myös Japanista vaihto-oppilas ja se vain vahvisti ajatusta. Tosi kauan mietin, lähdenkö vuodeksi vai vain kesäksi, mutta sitten päätin lähteä vain kesäksi, Ryhtä kertoo.
Hänen mielestään vaihtoon lähtijän pitää olla avoin uusille asioille ja sosiaalinen sekä ulospäinsuuntautunut. Vaatii vain rohkeutta ja uskallusta lähteä yksin toiseen maahan. Ryhtä matkusti New Yorkiin parinkymmenen muun suomalaisen vaihtarin kanssa. Arkansasiin hän meni yksin, mutta sieltä poispäin tuli vaihtoparin kanssa, joka sitten lensi yksin Suomesta kotiinpäin.
Ennen matkaa Ryhtä ei ottanut mitään selvää määränpäästä, vaan meni niillä pohjatiedoilla, jotka hänellä jo oli. Hänen mielestään paljon puhutaan siitä, kuinka iloisia jenkeissä ollaan, mutta ainakaan New Yorkissa olo ei eronnut paljoa Suomesta.
– Kaikki vaan tekee, mitä ite tekee, Ryhtä kuvailee.
Hän kertoo, että etelämmässä small talk on kuitenkin hyvin yleistä ja jos esimerkiksi luo katsekontaktin vastaantulijaan, on epäkohteliasta olla moikkaamatta. Siellä ollaan siis todella tuttavallisia kaikille.
Tyypillistä päivää vaihdossa olon aikana ei Ryhtä osaa kuvailla, koska päivät olivat todella erilaisia. Kuitenkin yleensä nukuttiin puoleen päivään ja päivä alkoi sillä, että mentiin syömään pikaruokaravintolaan. Syötiin todella paljon ulkona. Sen jälkeen mahdollisesti tavattiin vaihtoparin ystäviä ja mentiin esimerkiksi puistoon tai katsottiin leffoja, joita vuokrattiin automaateista.
– Perus lomailumeininkiä siis, Ryhtä lisää.
– Vaihdossa olo oli kokemuksena avartava ja hieno, joten on vaikea nostaa yhtä juttua ylitse muiden.
Mitään odottamatonta ei reissun aikana tapahtunut, mutta Ryhdän yllätti se, kuinka vahvasti rasismi oli läsnä molemmin puolin. Sen lisäksi hänestä oli outoa, kun Arkansasia pidetään niin sanotusti luonnonosavaltiona, mutta luontoa ei näkynyt erityisesti missään. Reissun aikana he kävivät muun muassa Memphiksessä näköalatornissa. Erityisesti jäi mieleen upea auringonlasku Mississippi Riverissä.
Ryhtä pääsi sikäläiseen kulttuuriin hyvin sisään. Isäntäperheellä oli todella iso suku ja heistä kaikki olisivat halunneet tavata Ryhdän, niin kuin myös kaupungin pormestari sekä piirikunnan tuomari.
– Kaikki olivat heti silleen: “Wow! Haluan tavata sut!”, Ryhtä naureskelee.
Hän sai paljon uusia ystäviä ja tuttuja matkan aikana ja hän on edelleen yhteyksissä vaihtoparinsa kanssa. He suunnittelevat vaihtoparin tuloa Suomeen talvella ja Ryhtä haluaisi myös lähteä uudestaan käymään jenkkeihin. Sen lisäksi hän kokee ystävystyneensä vaihtoparinsa kavereiden kanssa.
Ryhtä myöntää epäröineensä vaihtoon lähtöä, mutta hänen perheensä oli tsempannut, ettei tämä ainutkertainen tilaisuus menisi ohi.
– Ehdottomasti suosittelen lähtöä. Se on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tutustumaan uuteen maailmaan. Se on ihan erilaista kuin pelkkä lomamatkustaminen. Vaihdossa pääsee tutustumaan paikalliseen perheeseen ja sitä kautta kulttuurin ytimeen, Ryhtä lisää.
—-
Haku ensi vuoden vaihtoon on taas ajankohtainen. Vaihtoon halajavien kannattaa ottaa yhteyttä Someron lukion rehtoriin Merja Klemolaan 18.10. mennessä. Lisätietoa löytyy myös netistä osoitteesta www.rye.fi.