Lounais-Suomen Avustajakeskus järjesti Somerolla viisipäiväisen vammaisavustajakurssin. Kurssilla tutustuttiin myös erilaisiin yhdistyksiin, kuten muistiyhdistys, MS-kerho, Someron vammaispalvelu, Kehitysvammaisten tuki, omaishoitoyhdistys tai lihastautiyhdistys.
Lisäksi oli avustamisen teoriaa sekä pyörätuoliharjoittelua ja näkövammaisten opastamista.
– Järjestämme kursseja esimerkiksi Salossa kaksi kertaa vuodessa ja Somerolla yleensä kerran vuodessa, kertoo Salon ja Someron alueohjaaja Krista Suosaari .
– Tänä vuonna Somerolla koulutukseen tuli kymmenen uutta avustamisesta kiinnostunutta. Somerolla on toiminta yleensäkin aktiivista.
– Somerolla avustajat ovat vieneet avustettavia esimerkiksi Esakalliolle tansseihin, mutta tietysti myös lääkäriin ja hoitamaan asioitaan, Suosaari kertoo.
Vapaaehtoiskertojen määrä on Lounais-Suomen alueella lisääntynyt merkittävästi.
– Esimerkiksi 2014 vapaaehtoiskertoja oli 9 300 ja viime vuonna 14 000, Suosaari kertoo.
Avustajakeskus tuottaa kolmannen sektorin palvelua toiminta-alueellaan keskittyen avustamiseen liittyviin asioihin, välitykseen, neuvontaan ja koulutukseen. Sen yhteistyökumppaneina toimivat kunnat, alan järjestöt, oppilaitokset sekä yritykset. Kehittämistyötä tehdään paikallisesti sekä valtakunnallisesti yhteistyöryhmien sekä kehittämisryhmien kautta.
– Välitämme vapaaehtoistoimijoita liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille sekä muistiasiakkaille. Tilaajana toimii asiakas itse, asiakkaan läheinen, kotihoito, järjestö tai kunta. Vapaaehtoisia välitetään muun muassa ulkoiluun, harrastuksiin ja asioinneille. Tarve voi olla satunnainen tai säännöllinen, kertoo Lounais-Suomen Avustajakeskuksen alueohjaaja Monika Nurmi .
Vapaaehtoiset toimivat myös monissa kuntien sekä järjestöjen ryhmissä yleis-avustajina.
– Asiakas maksaa vapaaehtoiselle kulukorvauksen ja tapaamisen aikana mahdolliset muut kulut esimerkiksi pääsyliput. Emme välitä vapaaehtoisia sairaanhoidollisiin tai kodinhoidollisiin tehtäviin, Nurmi muistuttaa.
Vapaaehtoiset pääsevät mukaan toimintaan koulutuksen tai haastattelun kautta.
– Heille on tarjolla myös lisäkoulutuksia, neuvontaa ja ohjausta, virkistystä sekä vertaistukea ryhmässä.
Avustajakeskuksen vapaaehtoisrekisterin kautta toimivat vapaaehtoiset ovat vakuutettuja vapaaehtoistoiminnan aikana.
Palvelun kautta vapaaehtoiseksi voivat ohjautua myös erityistä tukea toimintaansa kaipaavat ryhmät. Palvelu tuottaa myös räätälöityä vapaaehtoistoimintaa muun muassa ikäihmisten asumisyksiköille.
– Välitämme henkilökohtaisen avustajan työstä kiinnostuneita työnhakijoita henkilökohtaisten avustajien työnantajille. Työnantajalla tulee olla vammaispalvelusta henkilökohtaisen avun päätös, Nurmi opastaa.
– Järjestämme lisäkoulutusta, vertaistukea sekä annamme ohjausta ja neuvontaa meille rekisteröityneille avustajille ja työnantajille.
Työstä kiinnostuneet työnhakijat löytyvät yleensä alueellisten avustajainfojen kautta.
Avustajakeskus tuottaa myös henkilökohtaiseen apuun liittyviä maksullisia tukipalveluja kunnille ja työnantajille. Se järjestää myös räätälöityjä koulutuksia erilaisille ryhmille, kuten oppilaitoksille ja työpaikoille.
Lounais-Suomessa avustajavälitystä ja neuvontapalveluja on saanut vuodesta 1994 lähtien.
Toiminnasta vastaa Lounais-Suomen Lihastautiyhdistys. Toimintaa rahoittavat STEA (vapaaehtoistoiminta) ja kunnat.
Näkövammaista opastetaan selkein ilmaisuin
Yksi Somerolla pidetyn vapaaehtoiskoulutuksen aihe oli näkövammaisen opastaminen. Aluksi kurssilaiset saivat päähänsä lasit, joiden avulla pystyi kokeilemaan, millaista näkövammaisuus voi olla.
– Ihan hirveää.
– Tuskainen olo tulee.
– Tarvitsee höristää korvia, että ymmärtää, mitä tapahtuu.
– Pelottavaa.
Näin kurssilaiset kuvailivat tuntojaan.
Oikeuksien valvonnan asiantuntija Jaana Engblom Näkövammaisten liitosta muistutti, että näkövammaiset näkevät hyvin eri tavalla. On esimerkiksi putkinäköä, epätasaista näkökenttää, toisen puoliskon puutosta tai täyttä sokeutta.
Somerolainen Sisko Lintula on ollut 27 vuotta näkövammainen.
– Minun näkövammaisuuteni johtuu aivoruhjevammasta. Silloin aikanaan en ensin alkuun ollut näkevinäni yhtään mitään. Käytännössä minulla puuttuu kuitenkin noin puolet näkökentästä. Aluksi kaikki mihin yritin tarttua, tippui käsistä. Asiat piti opetella alusta uudelleen.
– Vaatii todella paljon sisua opetella esimerkiksi lukemaan ja liikkumaan uudelleen, Engblom tiesi.
– Toisaalta se on vähän pakkokin, ei aina ole joku auttamassa, Lintula muistutti.
Näkövammaisen kohtaaminen lähtee Engblomin mukaan siitä, että tervehditään ääneen.
– Sen jälkeen voi tarvittaessa koskettaa käsivarteen ja sitten kertoa, kuka on.
– Se onkin harmittavaista, kun tulee tuttuja vastaan kadulla, mutta ei heitä tunnista. On tosi hyvä, että vastaantulija kertoo, kuka on, Lintula ohjeisti.
– Älkää myöskään ihmetelkö, jos näkövammainen katsoo ohi tai viistoon. Katselutekniikoita voi olla monenlainen, Engblom huomautti.
Engblom kehotti käyttämään näkövammaisen opastamisessa selkeitä ja täsmällisiä ilmaisuja.
– Käytä esimerkiksi kellotaulua apuna, jos kerrot, mitä ruokaa lautasella on. Perunat kello kuudessa, salaatti kolmessa.
– Opastaessasi kulkemaan tarjoa kyynärvartesi ja kulje edellä. Kerro, ennen kuin poistut.