Halkjärvi ja Kirkkojärvi kaipaavat kipeimmin apua

0

Someron vesiensuojeluyhdistys käynnisti kesällä viisi järveä käsittävän tutkimusprojektin. Yhdistys haluaa selvittää, mitä Halkjärven, Kirkkojärven, Poikkipuoliaisen, Särkjärven ja Vehka-Patamon ekologisen tilan parantamiseksi voitaisiin tehdä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys, KVVY, otti näiltä viideltä järveltä näytteitä elokuussa. Ajankohta on ratkaiseva, sillä silloin vesistöjen syyskierto ei ole vielä alkanut, ja veden kerrostuneisuus on selkeästi havaittavissa ja mitattavissa.

Tulokset kokeista ovat nyt valmiit. Niitä saapui Kiiruun talolla pidettyyn tilaisuuteen esittelemään ja selvittämään ympäristötieteestä väitellyt FT Hanna Arola. Maisteriksi Arola opiskeli pääaineinaan limnologia ja hydrobiologia.

KVVY:n ympäristöasiantuntijana työskentelevän Hanna Arolan esityksessä erottuivat Halkjärvi ja Kirkkojärvi muita selkeästi ongelmallisimmiksi kohteiksi. Sellaisiksi ne oli tiedetty jo aikaisemmin, ja nyt saadut tutkimustulokset tukevat edelleen tietoja, että jotain pitäisi saada aikaan.

Someron vesiensuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Juha Wiskari korostaa verkostoitumisen tärkeyttä, minkä vuoksi yhdistyksen laajamittaiseen projektiin oli pyydetty myös Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys. Sitä edusti tilaisuudessa projektityöntekijä Matti Jantunen.

– Ainoat, jotka voivat jotakin tehdä Someron vesistöjen tilan parantamiseksi, olemme me somerolaiset itse, muistutti Juha Wiskari.

– Tarvitsemme avuksi ammattilaisia sekä avointa, aitoa ja toiminnallista verkostoitumista. Jos, ja kun me menemme tästä eteenpäin, ja löydämme oikean kohteen, ja siihen oikeata elvytystekniikkaa, meidän pitää vielä myllätä kaikki saatavissa oleva tieto käyttöömme sekä tehdä tarvittavat selvitykset ja hankittava rahoitukset, Wiskari jatkoi kuulijoilleen, joiden joukossa oli myös kaupunginjohtaja Sami Suikkanen.

Littoistaa vai eikö Littoistaa -sloganilla ja kysymyksellä Wiskari totesi heidän päässeen julkisuuteen, mutta huomauttaa olevan muitakin vaihtoehtoja.

– Esimerkiksi hallituksen uusi jäsen, Katariina Kauriinoja kertoi, että on olemassa ekologinen, Lappeenrannassa tutkittu menetelmä, jossa mutapalloihin istutetaan tietty bakteerikanta ja se kylvetään järviin. Tekniikoita on paljon.

Wiskari kuvaili, kuinka yhdistyksen jäsenten palavan innon lisäksi tarvitaan ammattitaitoa, joilla asioita viedään läpi, sekä rahoitusta.

– Ei kuitenkaan puhuta lähivuosista, vaan pitää luotsata pidemmälle. Tarvitaan myös seurantaa, joka on samalla jatkon varmistamista. Vaikka projekti on pitkä ja siihen sisältyy aikamoinen määrä byrokratiaa. Se vaatii sinnikkyyttä, mutta se palkitsee.

– Vesiensuojeluhanke liittyy myös kaupungin elin-, veto- ja pitovoimaan. Jos voimme ylpeästi sanoa, että täällä pidetään vesistöistä, pohjavesistä ja ympäristöstä huolta, sillä ei voi olla mitään muuta kuin positiivinen vaikutus. Se taas vaikuttaa siihen, että kotikaupunkimme muodostuu entistä houkuttavammaksi muuttajan näkökulmasta, Juha Wiskari muistutti.

Tutkimuksia jatketaan Halkjärven ja Kirkkojärven osalta seuraavan kerran jo lopputalvella helmi–maaliskuussa, jolloin saadaan tietoa vesien talvikerrostuneisuudesta.

————————————-

 

Monta järveä – monta tarinaa:

Kirkkojärven syvänteet

hapettomia ja niissä runsaat määrät fosforia ja typpeä

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys, KVVY, teki elokuussa tutkimuksia viidellä Someron järvellä. Tutkimuksella selvitettiin järvien kesäkerrostuneisuuden vedenlaatua ja sisäistä kuormitusta.

Viime viikolla Kiiruun talolla julkistetut tulokset tukevat valittujen järvien kunnostustarpeisiin liittyvää suunnittelua Someron vesiensuojeluyhdistykselle.

Osalle tutkittuja järviä on tehty ympäristöhallinnon tyypittely ja ekologinen luokittelu taikka laadittu 2006 hoitosuunnitelma, joka on päivitetty 2016.

Järvet ovat keskenään erilaisia, mikä on tullut selville jo aiemmissa hoitosuunnitelmissa. Halkjärvi on runsasravinteinen ja sen ekologinen tila on luokiteltu ”huonoksi”. Kirkkojärvi samoin on runsasravinteinen, mutta ekologiselta tilaltaan ”tyydyttävä”. Poikkipuoliainen on runsashumuksinen, ekologinen tila ”erinomainen”. Särkjärvi on matala humusjärvi, ekologiselta tilaltaan ”hyvä” ja Vehka-Patamo matala humuspitoinen järvi, ekologiselta tilaltaan ”välttävä”.

Vesiensuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Juha Wiskari johti puhetta järvitutkimuksen yleisötilaisuudessa. Takana kuuntelee Hanna Arola.

KVVY:n ympäristöasiantuntija Hanna Arola kertoi, että näytteitä otettiin pääsääntöisesti syvänteistä Poikkipuoliaisissa, Särkjärvellä ja Vehka-Patamolla. Kirkkojärvellä näytteitä otettiin molemmista yli 17 metriä syvistä syvänteistä. Halkjärvestä näytteet otettiin sen keskisyyvydestä 1,8 metristä (syvin kohta järvessä on vain 3,35 metriä).

Tuulille hyvin altis ja matala Halkjärvi sekoittuu säännöllisesti, joten pintavesillä ja syvemmillä vesikerroksilla ei juuri ole eroja. Sari Uutela kertoi, että Halkjärveä on myös mataloitettu 1900-luvun alkupuolella.

Määrityksiä vesistä tehtiin hyvinkin paljon. Niitä olivat näkösyvyys, lämpötila, happi, sameus, sähkönjohtokyky, pH eli happamuus, väri, kemiallinen hapentarve, alkaliniteetti joka kertoo vesistön kyvystä vastustaa happoja, kokonaisravinteet, nitriitti-nitraattityppi, ammoniumtyppi, fosfaattifosfori sekä klorofylli-a, joka mittaa lehtivihreällisten planktonlevien runsautta vedessä.

 

Levämäärässä Halkjärvi erottui selkeästi huonoimpana muista tutkituista järvistä. Se oli reilusti ”ylirehevä”, sillä järvessä klorofylli-a -pitoisuudet olivat lähes kahdeksankertaiset parhaimpaan, eli Poikkipuoliaiseen nähden, joka oli ”lievästi rehevä”. Myös Kirkkojärven syvänteet olivat luokkaa ”erittäin rehevä” tai ”rehevä”, sillä kahden syvänteen vesi ei ollut samanlaista.

Pinnanläheisen vesikerroksen kokonaisfosforipitoisuus oli Halkjärvellä myös huomattavan korkea, luokkaa ”erittäin rehevä”, muiden järvien jäädessä alle puoleen siitä.

Kokonaistyppipitoisuudet mitattiin sekä pinnasta että pohjasta. Halkjärvellä ne olivat pinnassakin erittäin korkeat. Toisaalta pohjanläheisessä vesikerroksessa Kirkkojärvi erottuu selkeästi muita kehnompana.

Kokonaisfosforipitoisuudet ovat sekä Halkjärvellä että Kirkkojärvellä korkeat.

 

Yhteenvetona Hanna Arola totesi, että tutkimusjärvistä Halkjärvi oli rehevin ja matalana järvenä se oli myös ainoa, joka ei ollut lämpötilakerrostunut.

Kirkkojärven pohjanläheisessä vesikerroksessa oli kuitenkin suurimmat kokonaisravinnepitoisuudet. Fosforin osalta tilanne viittasi sisäiseen kuormitukseen. Myös Poikkipuoliaisella oli merkkejä sisäisestä kuormituksesta.

– Halkjärvessä ja Kirkkojärvessä veden puskurikyky oli hyvä ja veden pH oli pääsääntöisesti emäksisen puolella, vastaavasti humuksisempien Poikkipuoliaisen, Särkjärven ja Vehka-Patamon vesi oli hapanta ja puskurikyky välttävä tai huono.

Kalevi Mäki huomioi veden alkaliteetin eli puskurikyvyn merkitystä.

– Jos se on huono, niin silloin littoistaminen ei ole oikea ratkaisu.

Hanna Arola suositteli jatkotoimia Halkjärvelle ja Kirkkojärvelle.

– Halkjärven hoitosuunnitelmassa on esitetty hoitotoimenpiteitä, eli niitä pitäisi tehdä. Pitäisi myös arvioida, mistä suurin kuormitus tulee järveen. Kirkkojärvestä hoitosuunnitelma tulisi tehdä. Siellä pitäisi kartoittaa eri kuormituslähteet, tehdä valuma-aluetutkimuksia sekä pohtia, mitä vesistölle voisi tehdä.

Erik Haggrén muistutti, että huomiota tulisi kiinnittää erityisesti Halkjärveen, mutta myös Kirkkojärveen laskevaan Jaatilanjokeen.

– Jaatilanjoesta on tehty edellisen kaupunginjohtajan aikana aika paljon tutkimuksia ja selvityksiä, ja sinne suunniteltiin kosteikkoja ja muuta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että toimenpideopas on jossakin hyvässä tallessa, mutta sille tuskin on muuta tapahtunut.

– Jaatilanjokeen on menneisyydessä ollut monenlaisia vuotoja. Toinen tekijä on Akustinpuistossa sijaitseva viemäriverkoston ohijuoksutuspaikka, josta ravinteita on saanut vapaasti virrata järveen hulevesien mukana. 10 vuoteen ei asian eteen ole kovin paljon tapahtunut, paitsi nyt, kun pumppuja uusittiin ja ohijuoksutusten määrää ruvettiin mittaamaan.

 

Kaupunginjohtaja Sami Suikkanen huomautti, että tilanne Kirkkojärvellä on nyt ihan erilainen, kuin se oli vielä vuosi, pari sitten.

– Myös puhdistamopäässä Vesihuollolla on suunnitelmia vireillä, mikä parantaa entisestään kokonaistilannetta.

Kalevi Mäki muistutti, että on kartoitettava, mistä kuormitukset tulevat, ja laitettava ne kuriin.

– Halkjärvellä on tehty kohtuullisen kattava kunnostusohjelma ja kerätty dataa. Eikö nyt tarvittaisi tehokkaampaa toimeenpanoa tai ottaa mukaan muita keinoja, tehokalastusta tai kemiallista puhdistusta, kysyi puheenjohtaja Juha Wiskari.

Hanna Arola vastasi, että koska hoitosuunnitelma on päivitetty 2016, kannattaisi sieltä lähteä perkaamaan suurimpia syitä tilanteeseen.

– Esimerkiksi valuma-alueelta tuleva kuormitus nähtiin Halkjärvellä silloin hyvinkin merkittäväksi ongelmaksi. Hoitokalastuksen suhteen siellä on esitetty, että kalastoa pitäisi selvittää uudemman kerran, ja vasta sitten ryhtyä kalastustoimenpiteisiin, Arola huomautti.

Sari Uutela totesi, että kyse on rahoituksesta ja myös ihmisten aktivoimisesta.

– Halkjärvellä on toisella rannalla maa- ja metsänomistajia ja toisella rannalla on enemmänkin mökkiläisiä. Millä kaikki saadaan siihen mukaan? Siellä on tehty hoitokalastusta, mutta erään asiantuntijan mukaan sitä tulisi tehdä paljon enemmän, jotta siitä olisi jotain apua. On myös tehty suunnitelmia laskeutusaltaista, mutta eihän sinne ole sellaisia tullut.

 

Lounais-Suomen vesienhoitoyhdistyksen projektityöntekijä Matti Jantunen totesi, että vaihtoehtoisia hoitotoimenpiteitä vesistöissä on rajallinen määrä. Niitä ovat esimerkiksi kemialinen käsittely, hoitokalastus, ilmastus sekä vesikasvillisuuden poisto.

– Meidän hyvinkin rehevillä järvillä ulkoisen kuormituksen alentaminen on se, mistä pitäisi lähteä liikkeelle. Jos se on suurta, niin se kyllä hävittää tulokset, joita vesistössä tehdään. Ulkoisen kuormituksen pienentämisen ohella kannattaa pienentää myös sisäistä kuormitusta.

Someron vesienhoitoyhdistys jäi pohtimaan, kumpi ensin otetaan kunnostettavaksi kohteeksi, Halkjärvi vai Kirkkojärvi. Ensin mainittu on rehevämpi, mutta jälkimmäisen kunnostamista puoltaa keskeinen sijainti.

– Se on vähän kuin joka paikassa muuallakin, että tarvittaisiin jonkinlaista potkimista, että porukka saataisiin Halkjärvellä liikkeelle. Kuitenkin on niitä jääriä, jotka ehkä ovat sitä mieltä, että ei sille mitään tarvitse tehdä, tuollainen se on ollut aina, kyllä sieltä kalaa tulee, Sari Uutela pohti.

– Pitäisi ehkä kutsua henkilökohtaisesti kaikki alueen ihmiset puhumaan siitä. Varmaan sieltä löytyisi niitäkin, jotka ovat innokkaita tekemään jotakin asian eteen.

 

– Yhteisen päämäärän ja hyödyn löytäminen sekä sen jälkeen resurssien saaminen. Nehän ne asian ratkaisevat, kiteytti Juha Wiskari.

Katariina Kauriinoja muistutti, että Kirkkojärvi kaupungin kannalta voisi olla merkittävämpi.

– Siellä on kuitenkin kaupungin uimaranta, yleinen venepaikka ja Akuistinpuisto, Kauriinoja vertasi.

– Kirkkojärven merkitys, jos ajatellaan kaupunkilaisia eli kuntalaisia plus sitten 4 000:ää kesävierasta, niin onhan se ihan tavaton. Halkjärvi taas on tärkeä kyläyhteisön kannalta, pitkään siellä sukupolvien ajan asuneille ihmisille, Wiskari mietti.

————————————————–

Fakta

Kirkkojärvi

klorofylli-a-pitoisuuden perusteella rehevä–erittäin rehevä

pH lähellä neutraalia (pH: 6,9–7,6)

pohjanläheisessä vesikerroksessa kokonaistyppipitoisuudet olivat huomattavia ja pohjan lähellä noin yksi kolmasosa tai yli puolet kokonaistypestä oli ammoniumtyppeä

puskurikyky happamoitumista vastaan hyvä

sameaa (näkösyvyys 0,9 m)

sähkönjohtokyky hieman suurempi kuin suomalaisissa järvissä tyypillisesti

happivaje alkaa 7 metristä; kun happea ei ole, fosforia pääsee liukenemaan pohjasedimentistä veteen

———————————————-

Jäsenet

Someron vesiensuojeluyhdistys

Juha Wiskari, puheenjohtaja, Erik Haggrén, varapuheenjohtaja, Kalle Alhoranta, Veli-Matti Jaakkola, Katariina Kauriinoja, Fanni Kurkikangas, asiantuntijajäsen, Arno Latvus, , Riitta Suutari, Kalevi Mäki, Sari Uutela