– Suomessa ei ole varsinaisia villikissoja, jotka pyydystäisivät itse kaiken ravintonsa luonnosta. Siitä, että loukutettu kissa käyttäytyy hyökkäävästi, ei voi päätellä, onko se villiintynyt vai ei. Kotikissakin voi stressaantuneena käyttäytyä aggressiivisesti, yhdistyksen puheenjohtaja Merja Virola sanoo.
– Villikissojen sijasta meillä on pihapiirissä eläviä kissapopulaatioita, joissa kissoja ei ole leikattu ja ne lisääntyvät ulkona. Näitä kissoja ruokitaan, minkä lisäksi ne pyydystävät ruokaansa myös itse.
Suomen Löytöeläinten Kummit ry:n kotipaikka on Turku. Jäseniä on monissa kunnissa, eikä toiminnassa tunneta kuntarajoja. SLEK ry tekee yhteistyötä paikallisten eläinlääkäreiden ja löytöeläintalojen kanssa.
– Löytöeläimet pitää viedä löytöeläinkotiin, jolla on kunnan kanssa toiminnasta sopimus. Meillä ei ole vastaanottotiloja löytöeläimille, eikä sopimusta minkään kunnan kanssa löytöeläinten talteen ottoon. Sijoitamme kissat vapaaehtoisten koteihin tottumaan kotikissan elämään. Autamme kissojen omistajia esimerkiksi leikkauttamalla vähävaraisten ihmisten kissoja, jotta ne eivät lisäänny hallitsemattomasti, Virola tarkentaa.
– Haluamme antaa jokaiselle kissalle mahdollisuuden. Kissan arvo ei nouse sillä, että se ammutaan pois. Pyrimme yksilötason auttamiseen. Jos kissan terveys ei anna myöden uuteen kotiin sijoittamiseen, kissa lopetetaan, Virola sanoo.
Hän ihmettelee sitä, miksi kissan ja koiran arvo Suomessa on niin erilainen: eihän meillä ole hallitsemattomasti lisääntyviä koiralaumojakaan.
Sadan kissan vuosivauhti
SLEK ry auttoi ensimmäisen kerran Somerolla elävää kissapopulaatiota vuonna 2015. Yhdistyksen jäsenet ottivat talteen pihapiiristä 20 kissaa ja sijoittivat ne leikkaamisen ja rokottamisen jälkeen uusiin koteihin.
Someron suurimmassa kissapopulaatiossa oli yli 40 kissaa, joita ruokittiin pihapiirissä. Kissojen talteen ottaminen kesti puolitoista vuotta. Se, että kaikki kissat saatiin pois, varmistettiin riistakameralla. Kissoista vain viisi lopetettiin huonon kunnon vuoksi. Kaikille muille löytyi yhdistyksen kautta uusi koti.
Virolasta on ongelmallista, ettei nykyisen eläinsuojelulain mukaan valvontaeläinlääkäri voi puuttua asiaan, jos hän menee paikkaan, jossa on vaikkapa 20 kissaa, elleivät ne ole selvästi huonokuntoisia. Laki määrittelee, että eläinten pitäjän on voitava nähdä eläinten kunto päivittäin. Sen todentaminen kissojen kohdalla voi olla vaikeaa, jos kissoja on useita kymmeniä pihapiirissä.
– Somerolaiset suhtautuvat toimintaamme hyvin. Viranomaiset ja asukkaat pyytävät meitä auttamaan. Kun joku pihapiirissään kissoja ruokkiva henkilö saa apua, hän kertoo muillekin, että tilanne on korjattu. Näin uudet ihmiset osaavat pyytää meiltä apua, Virola kuvailee.
– Tulemme aina hyvällä ja auttamaan. Emme latele mitään syytöksiä, miksi näin olet tehnyt, Virola tiivistää.
On äärimmäisen tärkeä ilmoittaa pihapiiriin ilmestyneestä tiineestä kissasta tai kissaperheestä välittömästi joko paikalliseen löytöeläintaloon tai eläinsuojeluun, jolloin voimme yhdessä miettiä talteen oton nopeasti, jotta kissaperhe saadaan heti hoitoon ja turvaan.
Virola kertoo, etteivät he voi estää kotikissojen menoa loukkuihin. Yhdistys laittaa talteen ottamiensa kissojen kuvat nettisivuilleen, sosiaaliseen mediaan, tarkistaa sirun ja ilmoittaa niistä paikalliseen löytöeläinkotiin. Ihminen, joka etsii kadonnutta kotikissaansa, ehtii sen löytää, koska kissan siruttaminen, leikkaaminen, rokottaminen ja tehosterokottaminen vie aikansa. Kissojen tunnistemerkintä ennakkoon on erittäin tärkeätä, silloin kissa palautuu omistajalleen heti.
