Teksti Merja Ryhtä, kuvat Olli Salomäenpää
Piispantarkastus Someron seurakuntaan huipentui Tampereen hiippakunnan piispa Matti Revon kolmen päivän tiivistahtiseen kiertämiseen paikkakunnalla. Keskusteluja käytiin työyhteisössä ja luottamushenkilöiden kanssa, mutta myös muissa kohteissa.
Hän pääsi myös Kiiruun koulun tukioppilaiden ja Someron lukion psykologin opiskelijoiden tentattavaksi. He halusivat tietää muun muassa hyväntekeväisyydestä, kirkosta eroamisesta, eutanasiasta, elämänkatsomustiedon opettamisesta ja samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, mutta myös piispan työviikosta, uratavoitteista ja vapaa-ajasta.
– Hyvää pitää tehdä aina kun ehtii. Tarve ei lopu, kun on saatu yksi puute pois tai hanke käynnistettyä. Se ei lopu koskaan, vastasi piispa.
Hyväntekeväisyys kuuluu kirkon työhön.
– Joka seurakunnassa on oltava diakonin virka. Niiden elämää helpotetaan, joita mikään muu apu, kuten yhteiskunnan palvelut eivät tavoita. Annetaan ruoka-apua ja osallistutaan kansainväliseen toimintaan.
Piispa muistutti, että apua ei anneta vain läheisille ja itsensä kaltaisille, vaan kaikille.
Paljonko on tarpeeksi?
– Niin paljon kuin sielu sietää, vastasi piispa.
Samaa sukupuolta olevien vihkiminen odotuttaa sitä, kun kirkossa saavutetaan riittävä yksimielisyys. Tarvitaan yhteinen käsitys siitä, että menettely heijastaa yhteistä uskoa.
– Se ei voi olla mielipide. Kirkko päättää asiasta sen mukaan, mikä on oikein jumalan palvelemisen kannalta. Eduskunta päätti tasa-arvoisesta avioliittolaista oikeudenmukaisuuden mukaan.
Piispa uskoo, että aika vie asiaa eteenpäin.
Hän ei hyväksy eutanasiaa.
– Elämä on herkkä lahja. Ihmisellä ei ole oikeutta ottaa henkeä toiselta pois.
Ongelmia syntyy rajankäynnistä, kuka saa eutanasian toteuttaa ja onko toive todella kuolevan viimeinen tahto.
Hän piti tärkeänä saattohoidon kehittämistä, jotta viime hetket ovat kivuttomat ja rauhaisat.
– Sairaanhoidossa on keinoja, joiden avulla ihminen voidaan vaivuttaa syvään uneen. Hän voi hiipua elämästä ilman tuskaa.
Piispa vertasi eutanasiaa kuolemantuomion hyväksymiseen. Hän pani miettimään, onko elämä kaikissa muodoissaan lahja ja pidetäänkö kaikkea elämää arvokkaana.
Kirkosta eroamisista tulee seurakunnalle taloudellisia ongelmia. Siitä on myös välillisiä haittoja.
– Miten kristillinen kulttuuri pysyy voimissaan ja minkälainen maailma on lapsilla, jos kristinusko muuttuu pieneksi vähemmistöksi ja unohdetaan, kysyi piispa.
Hän kertoi esimerkin. Eräs tutkimus osoitti, että kulttuurilla on merkitystä luottamukseen ja että kokee itsensä tarpeelliseksi. Sen mukaan Pohjoismaissa ja Alankomaissa ihmiset ovat luottavaisempia kuin monissa muissa maissa. He kokevat, että kanssasisaret ja -veljet ovat vastuullisia, heidän sanaansa voi luottaa; he puhuvat totta.
Piispa ei kannata valinnanvapauden lisäämistä koulun elämänkatsomustiedon ja uskonnon välillä.
– Antaako elämänkatsomustieto kykyä ymmärtää uskontoja? Lisääkö se kykyä ymmärtää erilaisuutta? Nykymaailmassa tarvitaan entistä enemmän tätä uskontojenlukutaitoa.
Piispa Matti revolle työssä tuottavat iloa muun muassa vierailut kouluihin ja kollegoiden tapaamiset.
– Kouluvierailuilla saan nähdä nuoria. Nuorten katseissa näkee tulevaisuuden. Mitä kaikkea koette ja saatte aikaan, mietti piispa.
– Vaikeinta työssä on, kun seurakunnassa on suuria ongelmia. On riitoja, huonoa johtamista, väärinkäytöksiä ja taloudellisia katastrofeja. Sormia napsauttamalla en pysty auttamaan, onneksi hiippakunnassa on hyvä työyhteisö joka auttaa ja etsii keinoja.
Hän haluaa olla työssään pitkämielinen, oikeudenmukainen, luotettava, kuunteleva ja rinnalla kulkija.
– Suurin tavoite urallani piispana on hoitaa omat tehtävät niin hyvin, jotta voin vastata niistä Jumalan ja ihmisten edessä.
Vapaa-aikansa hän kertoi olevan samanlaista kuin muidenkin.
– Menen illalla nukkumaan ja syön aamulla aamupalan. Kuuntelen uutiset ja luen lehden. Harrastuksiin lukemiseen, polkupyöräilyyn ja hiihtämiseen ei tahdo jäädä aikaa.
