Noin 20 000 suomalaista asuu Aurinkorannikolla pysyvästi, mutta näiden ihmisten lisäksi täällä on myös suuri määrä suomalaisia, jotka viettävät useampia kuukausia Espanjassa talven aikana. Monet tulevat lokakuun alussa ja jäävät huhti-, toukokuuhun asti.
Olen kysynyt monilta, mikä sai heidät tulemaan. Tyypillisin vastaus on sää. Moni puhuu myös Espanjan elämänlaadusta, ihmisten ystävällisyydestä ja halvemmista hinnoista. Useampi on myös vastannut, että syystä tai toisesta ei vain tykkää elämästä Suomessa.
Kiinnostavaa on se, että vaikka Espanjaa kovasti kehutaan, suomalaiset ovat täällä hyvin tiukasti pitäneet kiinni kulttuuristaan. Kaupoissa mainostetaan suomenkielistä palvelua, suomalaisessa leipomossa myydään karjalanpiirakoita ja ruisleipää, ravintoloissa lihapullia ja muusia. Baarien terassit ovat usein täynnä suomalaisia ja joskus kaduilla kuulee niin paljon suomen kieltä, että on helppo unohtaa, missä maassa on.
Itse olen täällä, koska olen tekemässä sosionomiopintojeni harjoittelua Aurinkorannikon seurakunnassa.
Yllättävää on se, että vaikka täällä on tuhansia suomalaisia, joilla on kaikenlaisia elämänhaasteita, täällä ei ole yhtään diakoniatyöntekijää. Töitä kuitenkin riittäisi neljälle. Täällä on esimerkiksi paljon yksinäisyyttä, taloudellisia ongelmia ja päihdeongelmia. Jotkut ovat tulleet tänne paetakseen jotain ongelmaa, joka on syntynyt Suomessa.
Valitettavasti osa porukkaa joutuu kodittomaksi, minkä takia suomea kuuluu keskellä yötä puiston penkiltäkin. Sosiaalituki on täällä huonompi kuin Suomessa.
Tällä viikolla suurin työhaasteeni on ollut taistella yksinasuvan 83-vuotiaan rouvan hoitopaikasta, kun kaatumisen jälkeen hän ei pysty toistaiseksi kävelemään. Espanjassa oletus on se, että tällaisessa tilanteessa lähiperhe tai naapurit auttavat. Näin se useimmiten myös toimii. Eli tilanteessa, jossa perhettä ei ole, muutakaan kuntoutustukea ei löydy. Kun selitin viranomaiselle, että tämä rouva oli joutunut istumaan samassa tuolissa jo pitkään yötä päivää, viranomainen nosti kädet kirjaimellisesti pystyyn ja totesi, että tilanne oli hyvin haastava. Mitään ratkaisua tai tukea hän ei tarjonnut.
Olen aina ollut sitä mieltä, että ulkomaanmatkailu on hyvin tärkeää, jos se vaan on mahdollista. Se avaa joka kerta uusia perspektiivejä. Joskus näkee asioita, jotka ovat paremmin kuin omassa kotimaassa, ja joskus saa muistutuksen siitä, että Suomessa on moni asia todella hyvin verrattuna muihin maihin.
Oma tilanteeni on tällä hetkellä täysin auki. On erittäin paljon mietittävää juuri nyt. Työn saanti on ollut Suomessa erittäin haastavaa jo pitkään, joten siitäkin syystä mietin, jaksanko enää taistella sen asian suhteen. Usein on olo, että ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin palata Englantiin tai mennä jonnekin ihan muualle.
Tämä kolmen kuukauden matka on kuitenkin ollut muistutus siitä, että jokaisessa maassa on omat plussansa ja miinuksensa. Espanja on ihana maa täynnä aurinkoa, ystävällisiä ihmisiä ja värikkäitä hedelmiä. Täällä on kuitenkin myös paljon sosiaalisia haasteita, jotka eivät matkaoppaissa näy.
Joka tapauksessa, olemme perheenä yhtä kokemusta rikkaampi. Mihin tahansa elämä meitä vie, olen kiitollinen, että täällä olen päässyt kuuntelemaan monien ihmisten tarinoita. Jokaisesta matkasta ja jokaisesta ihmisestä oppii jotain uutta.
Toivon mukaan jossain vaiheessa myös selkenee, mihin maahan itse lopulta asetun.
Joka tapauksessa aurinkoisia terveisiä täältä Fuengirolasta. Ja jos joku on tännepäin tulossa, tervetuloa kahville!
Jody Merelle
sosionomiopiskelija