Niin yksityis- kuin työelämässäkin asetetun päämäärän ajattelu lisää voimavarojamme ja synnyttää mielihyvän tunteen. Tämän vuoksi jokaisen työantajan kannattaa, mahdollisuuksien mukaan yhdessä työntekijöiden kanssa asettaa tavoitteet niin yritykselle, osastoille ja tiimeille kuin yksittäisille työntekijöillekin sekä yhdessä pohtia erityisesti sitä, miten sovittuihin tavoitteisiin päästään.
Motivaatio syntyy, kun tiedämme mitä haluamme ja mikä on päämäärämme. Tähän toimintamalliin liittyy kiinteänä osana yksilön kehittyminen. Yksilö hakee aktiivisesti lisää tietoa kyseisestä asiasta ja myös niin sanottu tiedostamaton moottori käynnistyy eli tiedostamatta aivomme työskentelevät päämäärän saavuttamiseksi. Muun muassa iltalenkillä saamme silloin tällöin ahaa-elämyksiä meille tärkeistä asioista tästä ilmiöstä johtuen. Mikäli tavoitteita ei ole asetettu lainkaan tai mikäli ne ovat epäselviä, sitä heikompi on henkilön motivaatio tehdä työtä. Työantaja tekee siis karhunpalveluksen työntekijöille jättämällä tavoitteet asettamatta.
Ajattelen kotikuntaani, sen moninaisia ja vaativia toimintoja sekä mahdollisuuksia selvitä itsenäisenä tulevina vuosina samalla pitäen äyrin hinnan kohtuullisena. Tämä edellyttää muun muassa suunnittelua ja tavoitteenasettelua.
Uskon, että kaupungin työntekijät hoitavat työnsä hyvin, ovat sitoutuneita ja osaavat asiansa. Mutta onkohan kaupungille, sen eri osastoille ja yksittäisille henkilöille asetettu selkeät tavoitteet?
Esimerkiksi kaupungin harjoittama elinkeinopolitiikka saa usein julkisuutta, koska työpaikkoja tarvitaan. Mitkä ovat elinkeinopoliittiset tavoitteet? Ne konkreettiset, myönteiset, realistiset ja arvioitavat tavoitteet, joilla Somerolle saadaan uusia yrityksiä.
Sivusta seuranneena tuntuu, että tavoitteet puuttuvat tai ne eivät ole riittävän konkreettisia. Mikäli tavoitteita ei ole, niin elinkeinopolitiikka on yksittäisiä, lähinnä markkinoinnillisia tekoja vailla suuntaa ja seurantaa.
Onkohan yhtenä konkreettisten tavoitteiden puuttumisen seurauksena se, että yhä useammat kaupunkien ja kuntien toiminnot yhtiöitetään? Osakeyhtiön toiminta on virtaviivaista ja tehokasta, suunnitteluprosessi on kunnossa ja tavoitteet kaikkien tiedossa.
Yhteinen ”miten-pohdinta” yrityksissä on lisääntymään päin ja sen seurauksena yhä useammat haluavat puhaltaa yhteiseen hiileen, saavuttaa tavoitteet sekä kehittyä ammatillisesti. Toiminnassa on havaittavissa siis tekemisen meininki. Kun lisäksi ihmisten asenne on yhä useimmiten kunnossa, niin tästä mallista ei voi seurata muuta kuin moninaista menestystä niin julkisyhteisölle, työntekijöille ja asukkaille.
Yhteenvetona voisin todeta, että kaikkein ratkaisevinta on kuitenkin asenne. Helsingin Sanomien kolumnissa (6.9.) hyvin menestyneen lääkäriaseman Kiuruvesi Oy:n lääkäri Haimakainen kertoo: ”kun puhelin soi, ajattelemme, että ihanaa, taas tulee asiakas. Tämä muutos korvien välissä jo riittää.”
Miten siis voimme kukoistaa arjessa? Asenne kuntoon, positiivisten ja rakentavien mahdollisuuksien esiin nostaminen, tavoitteenasettelu niin työtehtävissä kuin yksityiselämässä sekä elinikäinen oppimishalu, niin hyvä tulee.
Aulis Kankare
yrittäjä