Viime viikkojen kuuma peruna, postilakko, herättää varmasti monenlaisia tunteita. Kirjoitukseni ei kuitenkaan ota kantaa lakon perusteisiin tai sen aiheellisuuteen, vaan yhteen maamme postijärjestelmässäkin kuplivaan ilmiöön.
Totuus on, että paperinen posti vähenee vääjäämättä: kirjekuoria putoilee postiluukusta enää muutaman viikon välein, kun ennen niitä oli eteisessä odottamassa lähes päivittäin. Laskut ja kirjeet eivät toki ole kadonneet mihinkään, ne ovat vain muuttuneet muotoon, joka ei vaadi enää yhdenkään ihmisen kosketusta löytääkseen lähettäjältä vastaanottajalle.
Vaikkapa laskujen tapauksessa automaatio on vieläkin pidemmällä: sähköisesti kulkeva lasku on usein robotin lähettämä ja sen maksamisesta huolehtii verkkopankkijärjestelmä automaattisesti. Lasku myös löytää paikkansa lähettäjän kirjanpidossa itsestään ja yhä useammin sen maksamiseen käytettävät rahat ovat päätyneet maksajan tilille useamman automaation lopputuloksena. Kaikki tämä tapahtuu parhaimmillaan täysin ilman ihmisen työpanosta.
Robotit ja automaattiset järjestelmät eivät tietenkään poista edes rutiinitöissä tarvetta ihmisille – tarvitaanhan meitä rakentamaan näitä työjuhtia. Jos yhden ihmisen rakentama ohjelmisto kykenee hoitamaan vaikkapa kokonaisen osaston työpanoksen virheettömästi ja väsymättä, vähenee tarvittavien työtuntien määrä kuitenkin väkisin.
Tämä robottien vallankumous nostaakin pinnalle jo vuosisatojen takaa tutun kysymyksen: mikä on työntekijän asema, kun samat lopputulokset vaativat jatkossa vähemmän käsipareja? Kuka käärii tuoton ja kuka jää nuolemaan näppejään? Teollisen vallankumouksen yhteydessä tehtaanomistajien vastavoimaksi nousi ammattiyhdistysliike, joka Suomessakin painii parhaillaan neuvottelupöydissä työn tehostumisen aiheuttamien haasteiden parissa.
Omaan maalaisjärkeeni istuu ajatus siitä, että jokaisen meistä tulisi tuoda jonkinlaista arvoa ympäröiville ihmisille. Läheskään kaikki arvo ei kuitenkaan ole rahallista tai muutenkaan vaihdantataloudessa mitattavissa – joitain mittareita meidän täytyy kuitenkin löytää, jos haluamme varmistaa edellytykset tasa-arvoiselle yhteiskunnalle myös tulevaisuudessa.
Kalle Elo
yrittäjä