Äitini on muuttanut aikoinaan Somerolle Karjalan kannakselta sodan tieltä.
Kun kirjastoauto alkoi kulkea Pitkäjärven Hämeenojalla 70-luvulla, kaikki perheemme jäsenet aloittivat ahkeran lukemisen. Kirjastoautosta oli helppo lainata kullekin sopivaa lukemista.
Äiti jäi leskeksi 1980-luvulla ja muutti Someron keskustaan. Siellä kirjaston käyttö jatkui pääkirjastossa. Äiti sairastui 2010-luvun alkupuolella, eikä ole sen jälkeen juurikaan käynyt yksin asioilla. Onneksi kaupungin kotipalvelu auttaa äitiä arjen askareissa ja toimittaa lämpimän ruuan. Kiitokset Someron kotipalvelulle, että hän pystyy edelleen asumaan kotonaan!
Me jälkikasvu (asumme kaikki muualla) käymme yleensä viikonloppuisin hoitamassa hänen asioitaan. Asioidenhoitoon kuuluu kauppareissun lisäksi myös säännöllinen kirjastossa käynti. Ja miten Someron kirjasto palveleekaan; viemme äidin palautuskirjat kirjastoon ja kauppareissun aikana kirjaston ihana henkilökunta on täyttänyt kassin uusilla kirjoilla.
Äiti täyttää seuraavaksi 90 vuotta ja lukemisen tahti on jo hieman hidastunut: kymmenkunta kirjaa riittää kuukaudeksi. Ja kuten äiti lukemisestaan toteaa: Hullukshan mie tulisin, jos mie en lukis.
Kiitos Someron kirjaston henkilökunta!
Erja Viitala