– Esiintyminen jännittää. Tämä on oiva tapa helpottaa sitä. Tämä on luovaa ja voi toteuttaa itseään, tuumaa Sofia Toivonen.

– Karonkka on tulossa. Tästä saa harjoitusta ja voi totutella, mitä näytteleminen on, toteaa Noore Serlippens.

– Tarvittiin vielä yksi kurssi, jotta voin suorittaa lukion draamadiplomin, kertoo Ella Nyman.

Kolmikko selvittää syitä, miksi lähti mukaan tutustumaan esitystaiteeseen pariksi viikonlopuksi.

Lukiota käyvät nuoret kertovat tekemisen olleen rentouttavaa, vapauttavaa ja avanneen silmiä. He sanovat erilaisten asioiden yhdistämisen olleen luovaa. On saanut kokea onnistumista. Opinahjo on näyttänyt erilaiset kasvonsa kuin koulupäivänä.

Pitkin Suomea nuoria houkutellaan ilmaisemaan itseään ja tutkimaan heitä kiinnostavaa maailmaa esitystaiteen, 102 salaisuutta -hankkeen keinoin.

Esitystaiteen keskus on tavoitellut kuntia tarttumaan tilaisuuteen. Somerolla eurot otettiin testamenttilahjoituksesta.

Esitystaiteen keskus antaa nuorten käyttöön palkkaamansa ammattitaitoisen ohjaajan, jonka kanssa saa työstää aiheita. Somerolla apuna oli Jonna Wikström.

Hän antoi nuorten käyttöön erilaisia työtapoja, miten käsitellä asioita.

– Tähän riittää avoin mieli ja kokeilunhalu. Tärkeintä on, että nuoret itse pääsevät tekemään ja päättävät mitä, miten ja minkänäköistä tekevät, toteaa Wikström.

Työpajan lopuksi nuoret valmistavat itselleen mielenkiintoisen ja tutkimusta vastaavan esilletulon. Se voi olla esitys, kirje, video, tilateos, some-kampanja, tanssi tai oikeastaan mitä tahansa.

Somerolla työpajoissa sukellettiin alitajunnan syövereihin. Lukiota käyvät nuoret olivat kiinnostuneita historiasta, matkustelusta ja eläimistä, haaveilivat stressittömyydestä, mielekkäästä ja luovasta työstä, omannäköisestä elämästä. Heillä oli huoli luonnosta; välinpitämättömyys ja ennakkoluulot ärsyttivät.

Joukko päätyi keskustelemaan supervoimista, joista kolme nousi ylitse muiden. Ne olivat aikamatkustus, teleporttaaminen ja ajatustenluku.

Nuoret tuumasivat, että aikamatkustamisella voisi tarkistaa, onko Jeesus ollut oikeasti olemassa. Teleporttaamisella voisi siirtää itsensä rannalle makaamaan. Ajatustenluvulla saisi tietää, mitä muut ajattelevat.

Ryhmä teki derive-harjoituksen tyhjässä koulurakennuksessa. Derive on harjoite, jossa kuljetaan ja harhaillaan sinne minne jalat vievät. Sen tarkoitus on pyrkiä ulos totutuista reiteistä, tyhjentää mieltä, seurata jalkojen ja impulssien kulkua.

Kerätystä materiaalista nuoret suunnittelivat esityksellisen turistimatkan, jossa vierailijat pääsevät seikkailemaan psykologian opettajan alitajuntaan. Nuoret olivat matkan oppaina ja tyhjä koulu toimi alitajunnan näyttämönä. Demossa harhailtiin muistoissa, päättymättömissä ja kielletyissä ajatuksissa, mielen labyrintissa ja lokeroinneissa.

Tyhjä koulu muodosti alitajunnan näyttämön. Ella Nyman, Noore Serlippens ja Sofia Toivonen antoivat ajatusten kulkea.

Jokainen valitsi omalta harhailultaan yhden paikan, joka juuri silloin jäi erityisesti mieleen. Paikkoihin kirjoitettiin muistoja, omia tai keksittyjä. Yhdessä tehtiin matka näille lempipaikoille, joissa muistot luettiin ääneen.

– Teimme sooloja. Nuoret piirsivät pohjapiirroksia kodeista. Tilan piti olla itselle merkityksellinen ja piirretyt pohjapiirrokset esiteltiin ajatuksella, että kuuntelijat oikeasti astuisivat tilaan. Pohjapiirroksissa yritettiin hahmottaa tiloihin liittyviä tunteita ja asioita, jotka eivät näy, selvittää ohjaaja Wikström.

Virisi idea, että koulun eri osat ovat kuin mielen lokeroita: portaat ajatuksia, ruokala muistoja, pöydät kiellettyjä asioita ja niin edelleen.

Projekti valaisi, että noinkin voi ajatella. Se myös lisäsi toisten ymmärtämistä.

Harjoitteista syntyneiden materiaalien kokoamisen jälkeen pohdittiin, että esitystaiteellinen ulostulo olisi koulun käytäville rakennettu mielen matka, mahdollisuus hypätä toisen alitajuntaan.

Suunnitelma muuttui, sillä koulun tiloissa oli samaan aikaan messut. Nuoret kokosivat myyntipöydän, jossa he myivät muistoja.

Esitystaiteen työpajan ohjaaja Jonna Wikström muistuttaa, että luovuutta voi hyödyntää missä ja millä alalla tahansa.

– Vaarallisinta luovuudelle on, että lokeroi sen ja ajattelee, että sen pitää olla jotakin tiettyä ja tietynlaista.