Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Suomi sai jo toisena peräkkäisenä vuotena kunnian olla maailman onnellisin maa. Olemmeko silti onnellisia?
Ihmiset eivät suostu hyväksymään huonoja tuntemuksia tai ajatuksia, vaan pelkäävät, välttelevät ja yrittävät turruttaa niitä. Onnellisuutta yritetään löytää lottokupongeista, elämyksistä, ruuasta tai materiasta. Ajaudumme etsimään ulkopuolisia virikkeitä ja vertailemme omia onnellisuuden lähteitämme muiden kanssa. Kaikesta huolimatta, toisilla tuntuu menevän aina paremmin kuin itsellä.
Sosiaalisen median on useissa tutkimuksissa todettu lisäävän ihmisten onnettomuutta.
Selaamme loputonta kuvavirtaa meille tuttujen tai tuntemattomien ihmisten täydelliseltä vaikuttavasta elämästä, joka todellisuudessa kuvastaa vain yhtä prosenttia — sitä tarkoin aseteltua ja valikoitua — heidän arjestaan. Kel onni on ja täysin päinvastoin, pelkäämme peruuttamattomia seurauksia, ellemme jaa kavereille kuvaa täydellisestä aamupalaleivästä.
Pyrkimys onnellisuuteen luo usein onnettomuutta, sillä tulemme tällöin todenneeksi, että nykytilanne ei ole sitä mitä tavoittelemme. Ajatuksen kääntöpuolelta löytyy kuitenkin osin lohduttava ajatus: omien negatiivisten kokemusten hyväksyminen on itsessään onnellinen kokemus. Kärsimys kuuluu elämään ja antaa perspektiiviä asioille. Kliseisesti todettakoon, että jokainen voi itse päättää, miten tilanteisiin ja tapahtumiin suhtautuu.
Onko onnellisuuden avain siis olla sinut nykyhetken kanssa? Välittää niistä asioista, jotka on valinnut itselleen tärkeäksi ja antaa muiden asioiden olla. Tekeekö tällainen ajattelu meistä samalla laiskoja ja paikalleen jämähtäneitä. Nykyhetken hyväksyminen ja positiivinen tarkastelu ei poissulje tavoitteiden tai unelmien asettamista. Erityisen tärkeää on kuitenkin valita tarkoin ne asiat, joita tavoittelee ja joista välittää. Jos välitämme liian monesta asiasta, emme välitä mistään.
Onnellisuus on vaikea käsite. Ei niinkään, että onnellisuus itsessään olisi ongelma, vaan se, että kaikilla pitäisi olla kivaa jatkuvasti. Mark Manson pureutuu viihdyttävästi itselleen tärkeiden asioiden määrittelyyn kirjassaan The Subtle Art of Not Giving a Fuck . Suosittelen lämpimästi jokaiselle onnenonkijalle.
Timo Luukkola
opiskelija/yrittäjä