Kimalantien loppupäässä, aivan Häntälän kylän taajaman tuntumassa kohoaa mäennyppylällä 1865 rakennettu keltainen ja komea Mäki-Anttilan talo. Pihan navetta on hieman ”nuorempi”, vuodelta 1899.
Entisen omistajan Tauno Mäkisen siirryttyä tuonpuoleiseen vuonna 2015, taloon tulivat kaksi vuotta sitten asumaan Sandra-Maria Lindholm Juote, hänen miehensä Henri Juote sekä nyt vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen Aarne. Yhteistä heille on se, että kaikki ovat mukana Metsästysseura Rasin toiminnassa.
Mäki-Anttilan vanhassa tuvassa kohtaa historiaa monella tapaa, sillä täällä pidettiin Metsästysseura Rasin perustava kokous 1966. Tuvassa on koolla emännän ja pojan lisäksi seuran jäsenistä Risto Vasama, joka oli mukana jo Rasin perustavassa kokouksessa. Kolmantena seurasta on seuran puheenjohtaja Kimmo Jalava.
Perustamiskokouksen pöytäkirjan allekirjoittivat Aaro Eskola, Ensio Kerko, Esko Kilpinen, Matti Kivimäki, Viljam Lindén, Reino Mäki, Arvo Mäkinen, Tauno Mäkinen ja Risto Vasama.
– Siinä olivat siis silloin mukana isäni Tauno sekä isoisäni Arvo. Nyt moni ympyrä sulkeutuu, kun minä olen metsästysseuran johtokunnassa ensimmäisenä naisena koko Somerolla, teimme sääntömuutoksen vanhoihin, perustajajäsenten tekemiin sääntöihin, jotta ne vastaisivat nykyistä yhdistyslakia, ja olemme kokoontuneina tähän samaan tupaan, toteaa toista vuotta sihteerinä oleva Sandra-Maria Lindholm Juote ylpeänä.
Seuran alueeksi tuli neljä kylää: Häntälä, Kerkola, Syvänoja ja Talvisilta. Pinta-ala on 5 880 hehtaaria.
– Perustamista varten tarvittiin myös papinkirja, joka saatiin rovasti Sulo Tasangolta. Tasanko oli innokas metsämies itsekin, tuli silloin tällöin pitämään seurojakin haulikko selässä, Risto Vasama muistelee.
Metsästettävän riistan koko on kasvanut hirvieläinkantojen runsastumisen myötä. Vasama kertoo, kuinka Rasi sai 1974 ensimmäisen peuraluvan, joita oli tasan yksi. Tänä syksynä peuralupia on 75.
– Ensimmäiset peurat tuotiin Suomeen 1930-luvulla. Nyt, pienessä ajassa, määrä on räjähtänyt täysin, Lindholm Juote hämmästelee.
Peuranmetsästykseen osallistuu vuosittain noin 40 hengen porukka, joilla kaikilla on omat luvat. Jokainen saa lunastaa yhden luvan. Työ on tärkeää, sillä muutoin eläinten aiheuttaman vahingot ja kolarit pomppaisivat pilviin.
– Viime vuosinakin meillä on saatu peurat kaadettua melkein 100-prosenttisesti, vaikka lupia on paljon, porukka kehaisee.
Hirvilupien määrä on pienentynyt Rasin alueella. Risto Vasamaa huolestuttaa geenimuuntelun vaikeutuminen Lounais-Suomessa.
– Kakkostien aitaus ja Helsingin ja Turun välinen moottoritie jo sitä ennen ovat rajanneet paljon hirvikantojen liikkumista. On vaarana, että hanko- ja lapiosarvisten hirvien geenimuuntelu loppuu. Lapinkoirallekin on tehty jo muutamien vuosien ajan rotuunottoa.
Ukkoutuminen on termi, jota metsästysseuroista on käytetty pitkään, lähes parikymmentä vuotta. Rasissa se ei pidä paikkaansa.
– Kahden viime vuoden aikana seuraan liittyneiden jäsenten keski-ikä on ollut 26. Suurin osa jäsenistöstä on 4–50-vuotiaita ja keski-ikä jää alle 50:n. Nuorimmat ovat hieman päälle 10-vuotiaita, kolmikko vertailee.
Koko jäsenmäärä on 69, joista seitsemän naista. Siis yli 10 prosenttia jäsenistöstä!
– Sellaiseen ilmapiiriin, joka Rasissa on, on helppo tulla, ja se on turvallista. Monessa seurassa saattaa olla muutamia aseettomia metsästäjiä, mutta täällä ei kuulu koskaan minkäänlaista hymähdystä naisten metsästämisen vuoksi. Kukaan ei vähättele, Lindholm Juote kehuu.
– Ajat ovat muuttuneet, kun naisille on omia hirvijahtejakin. Se on trendikästä. Ennen oltiin vain, että ”ei sinne uskalla mennä”, Risto Vasama huomauttaa.
Naisille on oma etsintätiimi haavakoille ja ja kolaripeuroille. Koirille on pidetty verijälkipäiviä, jonne saavat tulla myös tutun tutut.
– Rasi järjestää 11 muun yhdistyksen kanssa Turussa Elonäyttelyn, joka on kaikkien rotujen koiranäyttely. Varsinais-Suomen Kennelpiirin alaisessa allianssissa mukana olevat yhdistykset järjestävät näyttelyn, rakentavat ja purkavat näyttelypaikat, ja tekevät ison talkootyön joka vuosi. Mukana liikkuu isot rahat, Vasama toteaa.
– Pappahan oli mukana perustamassa Lounais-Suomen Ajokoirayhdistystä, hän oli kova koiramies, Lindholm Juote muistuttaa.
Toimintaa riittää. Joka toinen vuosi seura järjestää Teeriharjulla hirvipeijaiset. Seuraavat isot peijaiset ovat jälleen ensi keväänä.
– Kun Sandra-Maria tuli mukaan seuraan, niin toiminta aktivoitui lisää. Hän on esimerkiksi lisännyt seurassa metsästyskoiraharrastusta, Kimmo Jalava toteaa.
Aktiivinen riistanhoito on tärkeällä sijalla. On ruokintapaikkoja ja metsään viedään nuolukiviä. Supeja pitää metsästää tosissaan, muutoin niiden kannat karkaisivat. Myös Metsästäjäinliiton karsintakilpailuja on pidetty. Jokaisella jäsenellä on äänestysoikeus, ei siis vain yksi ääni per talo.
Metsästyskoiria on yllättävän vähän. Suomenajokoiria on seurassa kaksi, mäyräkoiria neljä, muutama seisoja ja joitakin beagleja.
– Hirviporukalla ei ole yhtään koiraa, mutta toiselta seuralta koira on välillä saatu lainaksi. Niistä on tällä hetkellä pulaa. Hirviä on nyt ajettu miesporukalla, Vasama sanoo.
– Ennen metsästysseurojen tuloa 1960-luvulla metsästys oli varsin villiä verrattuna nykyiseen hyvään järjestykseen. Peuranmetsästyksen vapauttamisesta on nyt puhuttu, mutta se johtaisi hyvin pian kaupalliseen toimintaan. Metsästys on Suomen säädellyintä yhdistystoimintaa, mikä on tärkeää, ettei vaaratilanteita synny, pohtii Kimmo Jalava.
– Ompeluseurassa ei ole niin tarkkaa, mutta metsästyksessä toiminta on todella järjestäytynyttä. Rinnakkaislupaakin varten pitää näyttää poliisille, mikä ase on kyseessä ja mikä on sarjanumero.
Metsälle nuoresta pitäen
Sauli Kaipainen
Äitinsä, Minna Mäkinen-Lindholmin kanssa Sandra-Maria Lindholm Juote, 29, kasvattaa suomenajokoiria. Viime syksynä hän oli ensimmäistä kertaa hirvijahdissa ja kertoo sen olleen tosi järjestelmällistä ja hienoa. Hänellä on kaksi ajokoiraa jänisten ja kettujen metsästykseen ja yksi spanieli, jonka kanssa jäljestää.
Sandra-Marian metsästysharrastus alkoi jo lapsena.
– Kuljin metsässä äitini ja pappani Taunon mukana, joilla oli suomenajokoiria. Kaikki alkoi luonnostaan, se oli ihan arkipäivää meillä.
– Tuli tavaksi käydä vähintään viikoittain pappalla ja samalla usein metsällä. Äiti oli hoitovapaalla ja meitä on kolme siskosta. Kettuja ja jäniksiä roikkui autotallin seinällä, kun ajettiin pappan pihaan.
– Häneltä on tullut aina hyviä koiria, tosi sitkeitä ja kova vietti, ei niin sanottuja ”löysiä”. Hän oli hyvä kasvattaja ja koirat olivat hänelle henkireikä. Hänen kuoltuaan koirat muuttivat vanhempieni luokse. 2016 pappan kasvatin jälkeläinen voitti ajokuninkuuden.
Metsästys kulki mukana myös tytön teinivuosina. Ajokortin saamispäivänäkin hän meni ensimmäiseksi pappansa luo. Alle 10-vuotiaasta asti hän oli ampunut ilmakiväärillä.
Tänä syksynä Sandra-Maria Lindholm Juote kävi ensimmäisen kerran radalla hirvikiväärin kanssa.
– Ammuin ensin pysäytettyyn tauluun neljä laukausta, kaikki kymppejä. Sitten liikkuvaan kymmenen laukausta, joista vain yksi ohi. Siinä vaiheessa porukan miehet katsoivat että oh-hoh! Kun on tarkka silmä, niin yleensä osuu. Kilpa-ampuminen on hieno laji!
Hän on saanut olla hirvimetsällä jahtimiehenä.
– On hieno olla metsässä. Vaikka sataa, ei haittaa yhtään. Vain radiopuhelin on seurana.
Lindholm Juote opiskelee parhaillaan agrologiksi. Äitiyslomallaan hän valmistui merkonomiksi täysin etänä. Nuori, ehtivä nainen on myös hieroja. Töissä hän on ollut Rautanetilla, mutta on parhaillaan hoitovapaalla.
Alta kahden ikäinen poika seuraa mukana metsästyshommissa.
– Aarne on ollut mukana jokaisessa hirvenpaloittelussa, oranssi pipo päässä. Kannustan viemään lapsia metsään. Katsomaan vähän sieniä ja keltaisia lehtiä. Tämän ikäinen pääsee jo hyvin itse kävelemään, jaksaa mukana ja tykkää paistaa makkaraa luonnon keskellä.
Lindholm Juote sairastui homeelle joitakin vuosia sitten ja terveys romahti. Luonnosta tuli henkireikä ja kunto on alkanut hiljalleen nousta. Hän omistaa myös hevosia ja ratsastaa taas säännöllisesti.
– 27-vuotiaan Siirin jouduin päästämään taivaslaitumille. Se oli meillä 16 vuotta.
Puoliso Henri Juote on katsastusinsinööri.
– Hän on pelannut jenkkifutista SM-sarjatasolla Vaahteraliigassa Turussa ja Vantaalla. Nyt kun Aarne syntyi, Henri halusi vähemmän pelejä ja harjoituksia ja vaihtoi pelaamaan ykkösdivariin Lohjalle.
————————————————————-
Fakta
Peurakolarit Somerolla
- 2017, 28 kolaria
- 2018, 25 kolaria
- 2019, 32 kolaria tähän mennessä
Hirvikolarit Somerolla
- 2017, 1 kolari
- 2018, 2 kolaria
- 2019, 4 kolaria tähän mennessä
————————————————–
Rasin puheenjohtajat
- Aaro Eskola -66–77
- Aaro Pelto-Lampola -77–91
- Matti E. Vikstedt -91–94
- Risto Vasama -94–03
- Jorma Launiainen -03–04
- Kimmo Jalava -04–
Haaste muille seuroille:
Kun Metsästysseura Rasi sai tietää, että Mäntykotiin ei kaikille osastoille tule yhtään Somero-lehteä , seuran johtokunnassa päätettiin panna toimeksi Kimmo Jalavan johdolla. Perusteena oli, että metsästysseurat ovat vakavaraisia ja voivat hyvin osallistua hyväntekemiseen.
– Ajattelimme, että olisimme edelläkävijöitä, joten haastamme muutkin seurat ja yhdistykset tekemään pieniä, hyviä tekoja. Esimerkiksi Mäntykotiin tarvittaisiin muutama Somero-lehti jokaiselle osastolle. Etenkin vanhemmat ihmiset haluavat lukea sen heti ensimmäisenä aamulla, toteaa Risto Vasama.
Vasama lisää, että vanhainkotien asukkaiden joukossa on monia hyväkuntoisia vanhoja metsämiehiä lukijoina sekä myös sotaveteraaneja.
– Siinä on haastetta muille seuroille tehdä sama!