Neljä nuorta kuivittaa lampaiden karsinoita. He tutustuvat lampolan arkeen Urpolan tilalla Pitkäjärvellä muutamana koulupäivänä. Jussi Mikkola Akaasta, Anni Lehtonen Koskelta, Anna Poutala Ypäjältä ja Atro Salonen Pöytyältä opiskelevat maaseutuyrittäjiksi Novida ammattiopistossa Loimaalla.

Maatalon kasvatti tietää, millaista elämä ja työnteko kotitilalla on. Tutustumispäivinä ja harjoittelujaksoilla opiskelijat saavat tietoa myös muista tuotantosuunnista. Kartutettu tieto ja taito auttavat nuorta suunnittelemaan omaa ja tilansa tulevaisuutta.

He toivovat, että muutkin kuin maalla asuvat ymmärtäisivät suomalaisen puhtaan ja laadukkaan ruoan merkityksen.

Opettaja Virpi Loivarinne sanoo, että mediassa on yleensäkin liiaksi esillä, kuinka huonosti asiat menevät. Tiedon lisäksi maaseutuyrittäjyyskoulutuksessa opiskelijoihin valetaan tulevaisuudenuskoa ja otetaan esille arjen iloja.

– Ruokaa tarvitaan aina. Ainakin saa itse syödä, tuumaa Jussi Mikkola, jonka kotitilalla lihasiat ja vilja ovat pääelinkeinona.

Opettaja Virpi Loivarinne vinkkaa, että halukkaat somerolaisten eläintilojen yrittäjät voivat ilmoittautua hänelle, jos ovat valmiita päästämään opiskelijoita tutustumaan tuotantosuuntaansa.

Neljä maatalousalan perustutkinnon opiskelijaa Anni Lehtonen, Jussi Mikkola, Anna Poutala ja Atro Salonen on tutustunut töitä tekemällä somerolaisen Sari ja Hannu Witkan lammastilan arkeen muutaman kerran käynnillä.
– Työssäoppimiset ja harjoittelujaksot tiloilla ovat osa opiskelua. Maatilalla käytännön töissä asioihin pääsee paremmin sinuiksi ja käsiksi kuin pelkästään luokassa opiskelemalla, kertoo opettaja Virpi Loivarinne Novida ammattiopistosta Loimaalta.
Hän sanoo, että oppimispäivillä opiskelijoille tulevat tutuiksi kanat, broilerit, lampaat, vuohet, siat, naudat ja hevoset ja myös liha- ja lypsykarja.
– Jos haluaa enemmän ja yksityiskohtaisempaa tietoa ja taitoa jostain tuotantosuunnasta, niin silloin opiskelija valitsee ne ykkösvuoden jälkeen, mihin syventyy paremmin. Näiden tilalla oppimispäivien idea on, että vaikka kaikista ei tule kaikkien tuotantosuuntien työntekijöitä ja ammattilaisia, heillä on perustietämys kaikista tuotantosuunnista koulun käytyään, toteaa Loivarinne.
Maaseutuyrittäjiksi opiskelevien tulee päivän aikana selvittää tietyt asiat. He koostavat näkemästään ja kokemastaan esityksen muille opiskelijoille.
– Aiheesta pidetään koe, joten tulisi kulkea silmät auki, selvittää oppilaiden mukana tilakäynnillä ollut opettaja Loivarinne.

Nelikko aikoo ottaa leipänsä maataloudesta. Koskelainen Anni Lehtonen miettii lomittajan työtä. Jussi Mikkolan kotitilalla Akaassa on lihasikoja ja viljanviljelyä. Pöytyäläisen Atro Salosen vanhemmilla on viljatila ja Anna Poutalan kotona Ypäjällä kasvinviljelytila.
Mikkola oli harjoittelemassa lypsykarjatilalla.
– Joka päivä opin jotain uutta joko tilasta tai lehmistä. Seuraavaksi menen lammastilalle Tammelaan. Haluan saada tietoa ja taitoa ja nähdä, miten konkarit hoitavat käytännössä hommat, sanoo Jussi Mikkola.
Atro Salonen on ollut harjoittelemassa kanatilalla ja suunnittelee seuraavaa harjoittelua lypsylehmien pariin. Vuodenkierto maatilalla on tullut hänelle konkreettisemmaksi, kun on saanut paiskia töitä eläintilalla.
Salonen ei sulje pois ajatusta, että hänen kotitilallaan olisi joskus tulevaisuudessa eläimiä.
– Jos sillä lailla pärjäisi vähän paremmin, tuumaa Salonen.
– Ei sovi unohtaa, että siinä saa myös kasvinvuorottelua. Yhdistelmätila antaa enemmän vaihtoehtoja, heittää isäntä Hannu Witka nuorille.

Sari ja Hannu Witka kertoivat opiskelijoille työstään, ja miten kasvinviljelytilalle aikoinaan hankittiin lampaita.
– Ostin kaksi lammasta. Uuhi ei tullut tiineeksi ja kiivaasta pässistä tehtiin rosvopaisti, tarinoi Sari Witka 17 vuoden takaista aikaa.
Vanhaan kanalaan hankittiin 12 lammasta. Vuonna 2014 rakennettiin uusi lampola. Nyt siellä on 300 lammasta. Tuotteina ovat muun muassa karitsanliha ja erilaiset villasta tehdyt käsityöt.
Puutarhuriksi opiskellut Sari Witka ja maatilakoneteknikko Hannu Witka sanovat, että kirjoista saa perustietoa, mutta käytännön työt vievät eteenpäin. Kursseilta ja muilta saman alan taitajilta saa vahvistusta tekemisilleen. Sari Witka toteaa, että tuttu eläinlääkäri on antanut matkan varrella useita hyviä neuvoja.
– Se on harhaluulo, että lammastila on sama kuin lampaat takapihalla liea´assa. Jos aikoo saada tästä elantonsa, niin eläimiä on hoidettava hyvin ja tarkoin, jotta tuotettava tuote on laadukasta. Ja puhdastahan suomalainen alkutuotanto pääosin on, muistuttaa Sari Witka.
Lammas vaatii hoitoa ja muutakin kuin heinää; kuten vettä, suoloja, kauraa, härkäpapua, kuivitusta, sorkkien leikkaamista, avittamista karitsoinnista ja niin edelleen.
Hannu Witka muistuttaa aitojen rakentamisesta, vedensaannin turvaamisesta, rehun teosta sekä heinien ja olkien korjaamisesta.
Witkat pitävät monipuolisesta työstään, jossa saa olla niin eläinten, koneiden ja papereiden kuin ihmisten kanssa ja näkee kättensä jäljen.
Vapaa-ajan löytäminen tuottaa joskus vaikeuksia, sekä vapaa-ajan ja työn erottaminen toisistaan.
– On tässä silti oma vapautensa, vaikka töitäkin on paljon, tuumii emäntä Witka.

Nelikko Anni Lehtonen, Jussi Mikkola, Anna Poutala ja Atro Salonen opiskelee maaseutuyrittäjiksi Novida opistossa ja lukiossa Loimaalla. Mikkola ja Salonen suorittavat myös ylioppilastutkinnon.
Maaseutuyrittäjän koulutus on kolmivuotinen. Opiskelu muodostuu koneiden huollosta ja korjauksesta, metallitöistä (hitsaus), metsätöistä, rakennustöistä, peltoviljelystä ja eläinten hoidosta.
Ensimmäinen vuosi on kaikille samansisältöinen. Silloin käydään läpi vähän kaikkea edellä mainittua.
Lisäksi opiskeluun kuuluu maatalouskirjanpitoa, -verotusta, markkinointia, sukupolvenvaihdosasioita ynnä muita tärkeitä asioita.
Toisena ja kolmantena vuonna opiskelijat valitsevat heitä itseään eniten kiinnostavat sisällöt; 3–4 aihetta ja keskittyvät niihin. Myös työssäoppimispaikat eli toppipaikat valitaan itse.
Koululla tapahtuva opiskelu sijoittuu lokakuun ja maaliskuun välille. Maaliskuusta syyskuun loppuun opiskelijat ovat harjoittelemassa.
Koulutilalla on sikoja ja siellä ollaan töissä. Lisäksi on yhteistyötiloja, jotka ovat erikoistuneet eri eläimiin. Tiloilla opetellaan asioita käytännön töissä.

– Meillä on maaseutuyrittäjätutkinnon lisäksi koulutusta niille, jotka hankkivat tilan haltuun sukupolvenvaihdoksen kautta. Jos opiskelija ei halua lukea koko tutkintoa, hän voi hoitaa lain edellyttämät kaksi pakollista tutkinnon osaa, jotta sukupolvenvaihdos onnistuu, informoi opettaja Virpi Loivarinne.
Lisäksi helmikuussa alkaa maatalousalan ammattitutkinto, joka on tarkoitettu perustutkinnon suorittaneille/työelämässä oleville eläintenhoitajille tai lomittajille, jotka haluavat päivittää tietojaan, nostaa palkkaansa ja erikoistua useampiin eläinlajeihin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here