Värit vahvoina läsnä maisema- ja naiskuvissa:
Pellavakeskuksen mustaksi verhoillulle seinille mahtuu kerralla esille iso määrä tauluja. Tällä hetkellä siellä on esillä salolainen Saara Tinell, jonka Unelmia -näyttelyssä akryylivärit loistavat vahvoina. Näyttely on avoinna joulua edeltävälle viikolle, 20.12. päivään asti.
Kouluaikanaan Saara Tinell ei ollut kiinnostunut piirtämisestä tai maalaamisesta.
– Piirustuksessa numero oli kasi, ei koskaan ysi tai kymppi. Kyky maalata ei ollut tiedossa, sillä harrastin soittamista.
– Kouluaikana en hirveästi perustanut taiteesta, mutta minulla on taiteellinen suku. Äitini Maija Tinell maalaa akvarelleja, isä taas on harrastajamuusikko sekä kuoronjohtaja, ja serkkujen joukossa on myös ammattimuusikoita, Saara Tinell kertoo.
Tinell’in soittimena oli viulu, jota hän opiskeli viisivuotiaasta aina täysi-ikäiseksi asti. Hän suoritti musiikkikoulussa perustutkinnon, mutta ei jatkanut ammattikorkeakouluun, koska viulunsoiton sijalle pulpahti laulaminen.
– Lauloin pelkästään poppia, jota kuuntelen toki edelleen. Maalaaminen on kuitenkin nyt vienyt sydämeni kokonaan, ja myös ajan, jota musiikille ei enää riittäisi mitenkään. Maalaus on tullut jäädäkseen ja siitä on muodostunut työ.
Maalaaminen alkoi kiinnostaa Saara Tinell’iä kolmikymppisenä.
– Huomasin, että osaan maalata. Sitä ennen minulla ei ollut hajuakaan siitä, että osaan maalata. Olen vasta nuori taiteilija, vaikka en enää olekaan sitä iältäni, nauraa 38-vuotias Tinell.
Tie kuvataiteilijaksi avautui sattuman kautta, hänen äitinsä myötävaikutuksella.
– Äitini opetti veljeni lapsia maalaamaan, kun he olivat pieniä. Minä siinä seurasin mukana ja autoin heitä. Vitsailin, että olen heidän assistenttinsa, ojentelin värejä ja auttelin heitä heidän maalaamisessaan. Sitä kautta tuli oma maalaamiseni. Nyt olen sillä tiellä ja tämän minä osaan. Tähän ikään mennessä myös tuntee itsensä jo aika hyvin.
Alkoi opiskelu uudella elämänalalla. Maalaamisen lisäksi Saara Tinell on henkilökohtaisena avustajana neljälle asiakkaalle.
– Vasta koulun jälkeen aloin kunnolla maalaamaan, vaikka olin maalannut sitä ennen jo seitsemän vuotta. Koulussa oppi myös työrytmin, eli tätä pitää tehdä vähän kuin töihin menisi. Helsingissä sijaitseva Taidekoulu Alfa-Art on Suomen ainoa etämaalauskoulu. Meidän piti tehdä kolme taulua joka kuukausi a lähiopiskeluun menimme kerran kuukaudessa.
Naisfiguurit ovat näkyvä osa Saara Tinell’in töitä, ja Pellavakeskuksenkin näyttelyssä niitä on esillä yli puolet kaikista töistä. Toinen osa Tinelliä tulee esiin maisematöiden kautta. Someron näyttely on Tinellille kolmas henkilökohtainen.
– Naisfiguurit on hyvä teema. Joskus maalaan miehiäkin ja täälläkin on mukana yksi abstrakti työ, jossa mukana on mies ja nainen.
Värien käytön ja niillä leikittelyn taiteilija kertoo kiinnostaneen itseään alusta lähtien. Työt ovatkin hyvin värikkäitä ja vahvavärisiä, mutta mukana on kolme työtä, joissa on mukana myös harmaan sävyjä. Niitä Tinell on huomannut tulleen lisää viime aikoina. Hän maalaa akryyväreillä siveltimellä, mutta käyttää joskus myös hiiltä.
– Fantasiamaailma on töissäni määrittävin tekijä. En koskaan maalaa tyypillisiä maisemia, joissa on sininen vesi ja vihreät puut. Minulla vesi voi olla vaaleanpunaista ja puut lilanvärisiä. Esittävää taidetta ei koulussa edes opetettu ja minun työni ovat lähinnä esittävän ja abstraktin sekoitusta.
Tinellin työt ovat herkkiä ja niissä erottuu taiteilijan tunteellisuus. Hän kertoo pitävänsä syvällisten taulujen teosta.
– Uusimmissa töissäni se on vieläkin paremmin esillä, mutta niitä ei ole täällä, koska ne ovat vielä viimeistelemättömiä. En tee hihnatyötä, vaan tunteet ovat aina mukana, Tinell tähdentää.
Taulujen hinnat eivät voi Tinellin mukaan olla korkeita.
– Usein hinnat nousevat vasta kuoleman jälkeen, sanoo Tinell ja myöntää Nightwishin esittämän Kuolema tekee taitelijan -sanonnan todeksi.
– Se voi liittyä moneenkin taiteeseen, ja erityisesti musiikkiin. Pinnalle pääsy ei ole nykyisin enää helppoa missään taiteen lajissa.
– Yhteiskunnallisia aiheita maalaavia on vähän. Mutta sillä voisi ilmeisesti päästä pinnalle, kun räväyttäisi kunnolla ja pääsisi sen jälkeen median keskipisteeksi. Mutta minä en ole räväkkä, vaan perinteellinen, herkkä taiteilija.
Maalaaminen on vaikeaa, ja siinä voi kehittyä loputtomiin.
– Pahinta olisi jäädä paikoilleen. Toivottavasti minä en. Tekeminen on ratkaisevaa, eikä laakereilleen saa jäädä, pitää tehdä jotakin koko ajan.
———————————————
Opinnot:
- Turun Työväenopiston maalauskurssi 2010-luvun alussa
- elävän mallin kurssi Helsingin Kaapelitehdas, 2010–2011
- piirtämistä ja maalaamista, Kanneljärven Opisto Lohjalla 2012–2013
- kuvataiteilijan ammattitutkinto Alfa-Art -taidekoulussa Helsingissä 2017
