Someron Vuodenyrityksen Muotiputiikki Helmen yrittäjäon sinnikäs, kupliva, hymyilevä ja vahva bisnesnainen. Tie on kulkenut sikatilan pihalla olevasta alusvaateparakista reilusti yli 400 neliön myymälään ja alati kiihtyvään verkkokauppaan. Värikkäästä oman tiensä kulkijasta on noussut myös hyväntekijä, valtakunnallinen vaikuttaja ja Someron puolesta puhuja.
Anita Hallapellon polku kohti yrittäjyyttä alkoi jo nuorena. Kauppaleikkien lisäksi, hän ihan oikeasti tienasi rahaa.
– Yksinhuoltajaäidin lapsena hankin aivan pienestä pitäen itse käyttörahaa. Olin 5-vuotias, kun aloin kerätä rahaa Barbiin ja pyörään. Aloin tehdä erilaisia palveluksia kioskeille, ulkoilutin koiria ja myin tekemiäni tammenterhokoruja.
– Myöhemmin, kymmenvuotiaana, istutin rönsyjä ja keräsin mansikoita setäni maatilalla. Meillä oli myös kioski, jossa myin mansikoita.
Koulunsa nuori neito kävi valkolakkiin saakka synnyinkaupungissaan Turussa. Sen jälkeen opinnot jatkuivat Tammelan Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksessa.
– Lukioaikana tein kesälomat kaikenlaisia hommia, olin esimerkiksi töissä Marlin tehtaalla, munapakkaamossa ja siivoushommissa.
– Puuseppäkoulun aikaan siivosin iltaisin Kivistön Liikenteen busseja.
Avioliitto, joka sittemmin kariutui, toi Hallapellon Somerolle ja Vilukselaan maatilan emännäksi.
– Maatilan työt olivat raskaita, mutta tykkäsin eläinten kanssa puljaamisesta, vaikka sekin työ oli kovaa.
Anita Hallapelto ei kuitenkaan ollut ihan perinteistä maalaistalon emäntätyyppiä. Huomiota herättävän kaunis ja huolellisesti meikattu blondi kummastutti Somerolla.
– Olen aina pitänyt meikkaamisesta ja itseni laittamisesta. Itseni tähden, en muiden takia, hän painottaa.
EU toi tilalle muutostarpeita. Anita Hallapelto oli visuaalisena ihmisenä kiinnostunut kaikesta kauniista, esimerkiksi alusvaatteista. Siihen aikaan ei ollut nettiä, josta tilata. Somerolta, eikä koko Suomestakaan löytynyt sellaisia, joista hän olisi innostunut.
– Päätin, että löydän jostain parempia malleja.
Etsinnän jälkeen sopiva kontakti löytyi ja hän tilasi sata mallikappaletta Ranskasta.
– Myin ne ja tilasin saamillani rahoilla uusia. Niin aloitin alusasujen maahantuonnin, kertoo Hallapelto, joka oli 25-vuotias yrittäjäksi ryhtyessään.
Kun kotitalon varastohuone kävi ahtaaksi, Hallapelto hankki varasto- ja myymälätilaksi vankien käytössä olleen asuntoparakin. Pitsiunelmista käytiin kauppaa siinä parakissa sikalan ja kanalan vieressä Vilukselan maalaisidyllissä.
Silloin tällöin Hallapelto vuokrasi liiketilan muutamaksi päiväksi Someron keskustasta tai Forssasta. Nykyään sitä kutsuttaisiin pop-up -myymälätoiminnaksi.
Ideoita pulppuava mieli keksi myös, että alusvaatteita voi kaupata kotikutsuilla.
– Se oli todella hauskaa ja uutta. Pidin kutsuilla alusasumuotinäytöksiä, joissa oli malleina ihan tavallisia naisia. Monet jälleenmyyjät ottivat minuun yhteyttä ja kysyivät, voisivatko hekin aloittaa kotimyynnin. Ideani eteni ympäri Suomea.
Monta vuotta tämän jälkeen idearikas yrittäjä sai aikaan toisenkin buumin, joka levisi koko maahan, mutta siitä lisää myöhemmin.
– Moni luulee, että elämäni on ”glitterii ja pinkkii”, mutta ei ole.
– Esimerkiksi bisnesajattelu pelottaa todella kovin. En uskaltaisi tehdä mitään, jos pitäisi ajatella asioita liian suunnitelmallisesti. En voi myöskään suunnitella liikaa tulevaisuutta. Silloin keskityn pelkkiin uhkakuviin.
– Joku on joskus todennut, että olen vahva nainen, mutta en ole. Olen vain ajautunut tilanteisiin, missä on ollut pakko löytää sellaisia voimavaroja.
– Sen olen oppinut, että vaikka juuri nyt asiat olisivat hyvin, ei voi tuudittautua siihen ja jäädä paikoilleen. Koko ajan pitää kehittyä ja keksiä uutta.
– Välillä menee metsään. Tiedän miten vaikeaa on, kun rahaa ei ole. Olen elänyt ajan, kun on pitänyt laskea kolikoita, jotta olisi rahaa ruokaan. Yrittäessä tiukkana aikana on pakko keksiä jotain, että saa ainakin ihmisten palkat ja laskut maksettua.
– Onneksi minulla on ollut koko ajan muutamia hyviä ystäviä sekä guruja, jotka ovat uskoneet minuun ja tukeneet minua.
Hän nostaa esiin Pekka Vaurolan, joka on nykyään myös Hallapellon yrityskummi.
– Yrityskummilta voi kysyä neuvoa ja hänen kanssaan voi pähkäillä ja pallotella asioita. Yrityskummi ei puutu yrityksen johtamiseen, mutta voi auttaa eri ratkaisuissa ja näin kummi tukee yrityksen menestystä.
– Olen siunattu sillä, että sain Pekan kummikseni.
Somerolla yrityskummeina toimii Vaurolan lisäksi kaksi eläkkeelle jäänyttä yrittäjää: Raija Lagerroos ja Teuvo Vaittinen sekä eläkkeellä oleva DI Pekka Laukkanen.
– Myös Juha Wiskari on vuosia mentoroinut minua. Ensimmäisenä soitan Juhalle, kun ideoita, hullujakin, pukkaa. Kysyn, onko ihan hullu idea, ja kun Juhakin on hyvin idearikas, yleensä ideat jalostuvat entisestään.
Kolmas mentorini on opettanut vapaa-ajan tärkeyden. Hän laittaa minut perustelemaan päätöksiäni, pakottaa ajattelemaan ja ottamaan asioista selvää, opettaa ja auttaa.
Anita Hallapellon tie yrittäjänä jatkui Vilukselasta niin, että hän hankki pienen, 50 neliön liiketilan Someron keskustasta. Muotiputiikki Helmi näki päivänvalon. Tuotevalikoima laajentui alusasuista vaatteisiin.
Oppirahat tuli maksettua siinä vaiheessa, kun Anita Hallapelto innostui ja osti firman, joka ompeli vaatteita ja myi niitä jälleeenmyyjien välityksellä. Jälleenmyyjiä oli lähes 500.
– Silloisella tietotaidolla kaiken hallinta kävi liian suureksi ja haastavaksi.
Parhaillaan yrityksiä oli pyöritettävänä neljä: maatila, alusasumyynti, vaatetehdas ja hädissään aukaistu pieni puoti Someron keskustassa.
– Lasteni isä oli silloin kaikessa yrittämisessä tukena ja apuna, vaikka hänellä oli päätyönään maatalous.
Hallapellolla oli eräässä vaiheessa myynnissä myös omaa mallistoa.
– Piirsin mallit itse. Löysin Pariisista pienen yrityksen, jolla oli huikean ihania kankaita ja joka sitten joka ompeli myös niistä vaatteet mallieni mukaan.
Varsinainen menestystarina sai alkunsa, kun Anita Hallapelto hurahti lavatansseihin ja liittyi Monokkaaseen.
– Tilasin tyllialushameen tanssihameeni alle, se oli sitten menoa.
Fiftarivaatteet alkoivat vallata Helmen rekit. Rock a billy – ja pin up -väki ympäri Suomen suuntasi kohti Someroa.
– Minusta hyvin leikatut, kauniit vaatteet sopivat kuitenkin muillekin kuin vain alan harrastajille. Aloin levittää ajatusta. Tanssimaailma lähti mukaan, kun sain lavatähdet malleikseni. Tanssilavoilla ei vuosikymmeniin oltu enää nähty tällaisia naisellisia mekkoja, mutta nyt kellohelmat heiluvat ympäri Suomen.
Todella monet iskelmätähdet hakevat nykyään esiintymisasunsa Somerolta. Tänä vuonna myös esimerkiksi kaikki Laila ja Olavi -laulukilpailun finalistit vaatetettiin Helmessä.
– Hyvänä mallina on muun muassa Saija Tuupanen. Hänellä on iso fanikunta, joka seuraa idolinsa esimerkkiä.
Nykyään Helmessä on Suomen suurin valikoima viisikymmentäluvun henkisiä vaatteita ja asusteita.
Hallapelto myös elää niin kuin tekee bisnestään. Hänet on muun muassa totuttu näkemään kesäisin kruisailemassa vaaleanpunaisella cadillacillaan Lyydialla. Myös kotoa löytyvien kissojen nimet ovat Betty, Rita ja Elvis.
Tiettyä ulkoista yhdennäköisyyttä on helposti nähtävissä myös Marilyn Monroeen .
– Marilyn on idolini, huokaa tiukkaan kotelomekkoon pukeutunut reilu viisikymppinen blondi, jonka kasvoja kehystävät kiharat, huulilla on syvä puna ja sukissa saumat.
Paitsi yrittäjänä, Anita Hallapelto tunnetaan myös hyväntekijänä.
– Olen lapsesta saakka ollut heikompien puolella. En voi mitenkään ymmärtää koulukiusaamista tai muuta pahaa, joita ihmiset tahallaan toisilleen aiheuttavat.
Hyväsydämisyytensä vuoksi hän on saanut myös paljon kuraa niskaansa.
Hallapellon sydäntä lähellä ovat erityisesti kehitysvammaiset. Hän keksikin kerran, että järjestää somerolaisille kehitysvammaisille naisille päivän prinsessana. Nelikko meikattiin ja puettiin kauniisiin asuihin. Porukalla lähdettiin myös Esakalliolle lavatansseihin.
– Meillä oli ihan mielettömän hauskaa!
Myöhemmin Hallapelto sai kuulla sosiaalisen median kautta, kuinka häntä arvosteltiin siitä, että eikö hänellä ole mitään häpyä, kun käyttää niin härskisti hyväkseen kehitysvammaisia ihmisiä.
– Se satutti minua todella paljon.
Sama oli edessä, kun nainen sai idean auttaa Someron vähävaraisia ja tempaisi liikkeelle Laitalainen joulu -keräyksen. Mukaan talkoihin lähti suuri joukko eri yhdistysten väkeä. Keräys tuotti yli 20 000 euroa, mikä on todella paljon Someron reilusti alle 10 000 asukkaan kaupungissa.
Ja tietenkin sosiaalisessa mediassa nostettiin esille ”uutinen”, jonka mukaan keräysväki on kavaltanut rahoja itselleen usean tuhannen euron edestä.
Anita Hallapelto vain huokaa surullisena asialle, joka oli helppo todentaa perättömäksi huhuksi.
Laitalainen joulu -keräys järjestettiin toisenkin kerran ja nyt se starttaa myös kolmannen kerran yhteistyössä Someron Rotaryklubin kanssa.
Myös Hallapellon persoonaa on arvosteltu.
– Ei tunnu mukavalta, kun ystäviltäni on kyselty, että minkälainen se Anita oikeasti on. Joitakin ahdistaa liika iloisuuteni. Minun sanotaan olevan epäaito ja tekevän asioita todella laskelmoidusti. Ei kaikkia tietenkään voi miellyttää. Kaikki eivät pidä kaikista. Negatiivisia asioita voi olla myös helpompi sanoa kuin positiivisia.
– Jos jotain olen, niin olen tunneihminen. Se ei todellakaan ole aina helppoa. Tapahtuu draamoja, ja ihan itse aiheutettuja. Toisaalta silloin syttyy myös ideoita, yrittäjä naurahtaa.
Sosiaalisesta mediasta on ollut kuitenkin myös paljon iloa. Hallapelto postaa paljon persoonallisella tyylillään. Uutisvirrasta erottuvat helposti hänen iloiset viestinsä, jotka ovat täynnä aurinko-, suukko- ja hymynaama- sun muita hymiöitä.
– En itse asiassa ole mitenkään miettinyt tyyliäni. Teen postauksia niin nopeasti ja tunteella, ettei siinä kerkeä tuollaisia pohtimaan.
– Postaan usein iloisia asioita, en halua vuodattaa Facebookiin omaa tuskaani tai ahdistuksiani, minulla on ihan muut kanavat sitä varten.
– Joskus toki otan esille tärkeitä asioita, joihin pitäisi mielestäni puuttua, ja siitä alkoi esimerkiksi Laitalainen joulukin.
Helmen sivulla on Facebookissa jo lähes 25 000 tykkääjää ja seuraajaa. Eräs Helmen arvonta tavoitti jopa 300 000 ihmistä.
Tällä hetkellä Helmen porukkaa työllistää kovasti yhä laajeneva verkkokauppa.
– Meille on tulossa valokuvastudio ja valokuvaaja opettamaan, miten tuotekuvat otetaan. Verkkokaupan pitäminen on todella työlästä. Me emme edes luota, eikä voikaan luottaa, tehdasmittoihin. Me mittaamme itse jokaisen tuotteen ja laitamme kokotiedot sen perusteella verkkoon. Siksi asiakkaan on turvallista tilata meiltä ja me säästymme kovalta palautusrumbalta.
Helmeen tehtiin tänä vuonna myös oma osasto miehille. Sisustustavaraakin on lisätty tuntuvasti. Vaatteita ja kenkiä on joka lähtöön.
– Vaikka fiftarivaatteet ovat Helmen erikoisuus, enemmän meillä on ihan normaaleja vaatteita farkuista takkeihin. Yhteistä niillä on, että vyötärö löytyy sieltä, missä sen pitääkin olla.
Helmen tyypillisen asiakas on 40–60-vuotias nainen. Tarjontaa on kuitenkin niin lapsille kuin miehillekin.
Muutama kuukausi sitten alettiin tarjota kivijalkaliikkeen vip-asiakasmahdollisuutta siellä käyneille. Nyt listassa on jo noin 800 nimeä.
Se, että ideoita pulppuaa kovaa tahtia, on myös raskasta.
– On pakko rauhoittaa mieltä ihan konkreettisesti. Ratkonkin aamuisin ja iltaisin sodukoja. Niitä kaikkein vaikeimpia. Se on minun joogani.
Henkireikä on myös rakas harrastus tanssiminen ja uudempi tuttavuus matkustelu.
– En aikaisemmin matkustellut juuri lainkaan. Elin siinä uskossa, että olen korvaamaton. En edes pitänyt lomia. Pari vuotta sitten kaksin matkustelun ja nyt siitä on tullut minun helmeni, minun henkireikäni.
– Tiedän, että voin lähteä, sillä henkilökuntani hoitaa kyllä liikkeen asiat.
Helmessä on töissä kaksi työntekijää, Minna Kari-Åberg ja Terttu Leino .
Anita Hallapeltoa voisi kuvata myös Somero-lähettilääksi. Hän on puhunut lukuisissa tv-ohjelmissa ja muissa valtakunnallisissa medioissa Somerosta.
– Somero on pieni paikka, mutta täällä on hirmuisen paljon hyvää. Täällä pystyy vaikuttamaan omiin asioihinsa. Myös me yrittäjät teemme yhteistyötä keskenämme.
– Muulta tulevat ovat ihmetelleet, että näin pienellä paikkakunnalla on tällainen paikka kuin Helmi. Minusta Somerosta saisi kokonaisen nostalgiakaupungin. Täällä on jo esimerkiksi Hovilan vintti, Badding-kioski, museoita, kartanoita, tanssilavoja ja vaikka mitä. Se voisi olla asia, millä Somero erottuisi muista maaseudun rauhaa tarjoavista pikkukaupungeista.
– Meillä käyvät turistit kehuvat kovasti Someroa. Tässä kaupungissa on sitä jotain.
Anita Hallapelto on itse todella otettu siitä, miten somerolaiset ovat puolestaan muistaneet häntä. Helmi on valittu Someron Paras -äänestyksessä Vuoden Firmaksi ja Anita Hallapelto itse Vuoden Somerolaiseksi .
– Se on isoin tunnustus, mitä olen koskaan saanut. Somerolaiset äänestivät minua niin paljon. Se lämmittää yhä mieltäni.
Anita Hallapelto oli myös mukana esimerkiksi 2017 Ilmarisen järjestämässä Suomen iloisin yrittäjä -kilpailussa, jossa sijoittui viiden eniten ääniä saaneen joukkoon.
– En osaa nähdä itseäni eläkkeellä. Haluan haasteita ja myös hankin niitä itselleni. On hauska kokeilla välillä jotain pähkähulluakin. Esimerkiksi jonkin aika sitten ostin 250 tyhjää peltitynnyriä. Ja kaikki on nyt myyty. Tosin osasta teimme ystäväni kanssa huonekaluja, kertoo Hallapelto istuskellessaan Helmeen sijoitetulla tynnyrisohvalla.
Käsillä tekeminen on hänelle terapiaa. Helmessä on myynnissä myös huikeita kristallikruunuja, joita Hallapelto on tuunannut ystävänsä kanssa maalaamalla ja kristalleja ripustamalla. Apuna ollut myös ystävätär, joka näki Anitan laittaman päivityksen Facebookissa. Anita laittoi haun lampusta ja kysyi: ”Kuka haluaa tulla leikkiin mun kans.” Eija -ystävä ilmoittautui.
– Nyt olen alkanut yhdistellä näihin myös luuta ja kalloja. Tykkään kiiltävän ja rosoisen yhdistelmästä.
Verstas on kotona kylpyhuoneessa. Pöydällä näkyy olevan tekeillä myös krusifiksi, joka on sommiteltu ruosteisista hevosenkengistä ja kiiltävistä nauloista.
Iloa Anita Hallapellon elämään tuovat myös lapset Akseli, Eveliina ja Ilmari , joista vain nuorimmainen asuu enää kotona.
– Lapset ovat ikänsä eläneet yrittäjyyden keskellä, nähneet onnistumisia ja epäonnistumisia. Huono omatunto vähän vaivaa, sillä kun lapset olivat pieniä, tein hullun tavalla töitä ja pyöritin montaa yritystä.
– Nykyään en elä parisuhteessa. Miksi pitäisi sitoutua? Minulla on rakas ja luotettava ystäväjoukko, joista saan iloa, tukea ja apua. Ei minusta irtoaisi mitään parisuhteeseen, aika ei riitä. On niin paljon asioita, joita haluan tehdä, nähdä ja kokea. Tilanne on ainakin nyt näin.
– Työ ja vapaa-aika soljuvat yhteen. Kun työ perustuu omaan elämäntapaan, ei niitä edes voi erottaa.
– Isojen unelmien lisäksi pitää olla pieniä unelmia, joita pystyy myös saavuttamaan.
– Itselleni se iso unelma on, että asun jossain Välimeren rannalla ja pyöritän pientä rantaravintolaani. Mutta vain talvet, kesäisin tulisin Somerolle.
