Viimeisen katekeetan jäljillä

0
Heli Joutsenlahti ja Jouko Palander olivat mukana Someron Eläkeliiton Tarinatuvassa. Joutsenlahden isotäti Laura Lehtola oli ollut katekeettana.

Teksti ja kuvat Tarja Kauppinen

Someron Eläkeliiton Tarinatuvan aiheena olivat opettajat, jotka olivat jääneet kullekin iltaan osallistuneelle erityisesti mieleen.

Heli Joutsenlahti kertoi aluksi isotädistään Laura Lehtolasta , joka oli toiminut Inarissa katekeettana eli entisajan kiertokoulun opettajana.

– Isotätini Laura Lehtolan elämästä kertovaa kirjaa saa lainata muun muassa Someron kirjastosta. Muistan hänet aina lapsuudestani saakka, kertoo Somerolla kymmenen vuotta asunut Joutsenlahti, joka itse on työskennellyt lääke-esittelijänä sekä myöhemmin suunnittelijana Sosiaali- ja terveysministeriössä.

Laura Lehtola syntyi 1902 Inarissa ja kasvoi kaksitoista lapsisessa perheessä. Hän aloitti kiertokoulun opettajana kuusitoista vuotiaana, aluksi isänsä sijaisena.

Oppimateriaaleihin kuului noihin aikoihin raamatunhistoria, katekismus, aapinen, virsi-, lasku-, luonnonkirja ja lisäksi hengellinen laulukirja. Alkuharjoituksia varten olivat helmi- ja rihvelitaulut. Kun alkeet oli opeteltu, opeteltiin paperin ja lyijykynän käyttöön, jotka olivat uutuus 1900-lukujen alkupuolella.

– Laura-täti työskenteli niin sanotuissa tiettömissä erämaissa. Vesitiet; järvet ja joet olivat kuitenkin jatkuvasti käytössä. Kesäisin kuljettiin veneellä soutaen ja talvisin jäätä myöten joko poroilla tai hiihtäen. Myös erilaisia polkuja ja pikkuteitä oli jo kuitenkin olemassa. Katekeetan ahkioihin pakattiin koulumateriaalit, omat henkilökohtaiset vaatteet ja eväitä.

– Opetus tapahtui vaatimattomissa kodeissa, metsäkämpillä ja joskus jopa paimenessa nuotiolla. Opetukseen osallistuivat yleensä kaikki talon lapset suurimmasta pienimpään, nuorimmat leikkien ja lisäksi naapurien, jos sellaisia sattui olemaan.

– Katekeetta asui talossa ja osallistui kaikkiin talon töihin koulupäivän jälkeen, esimerkiksi lypsi lehmiä, pilkkoi puita ja oli kotimiehenä vaikkapa koko viikon, jos vanhemmat olivat töissä toisaalla kalalla, poronhoidossa tai metsällä.

– Erään kerran vanha lukkari oli ollut huolissaan opetuksesta, joka oli annettu, ei vain naisen, vaan jopa tyttösen tehtäväksi. Koulupäiväkin oli ollut hänen mielestään liian lyhyt, koska ei alkanut aamun valjetessa ja jatkunut illan pimeyteen.

– Viisi-kuusi tuntia oli hänen mielestään liian vähän, ja aikaa jäi kaikenlaiseen turhuuteen, kuten leikkimiseen. Vasta, kun Lehtola näytti kirkkoherran vahvistaman työjärjestyksen ja tuomiokapitulin toimittaman ohjesäännön, lukkarin oli ollut annettava periksi.

Laura Lehtolan urasta kertova kirja Viimeinen katekeetta , joka Tarinatuvassa esiteltiin, on selkeää, värikästä, hyvin Lapin maisemia kuvaavaa ja sujuvaa tekstiä.

Tarina on osin traaginen. Kirjassa on kuvauksia kokonaisten perheidenkin menehtymisestä kulkutauteihin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here