Someron tilanne on samanlainen kuin useimpien Suomen kuntien, eikä mitenkään heikoimmasta päästä: väkiluku alenee, väestö ikääntyy ja lasten määrä vähenee. Samaan aikaan koulujen opetussuunnitelmia kehitetään yhä vaativammiksi, erityisopettajien tarve kasvaa ja kouluverkostoa on tarkasteltava kriittisesti. Vanhustenhuolto vaatii enenevässä määrin resursseja, eikä kaikkia vanhuksia voida jättää kotihoidon ja omaishoitajien varaan. Kunnan talous on auttamatta kiristymässä.
Someron osalta ongelmia lisää se, että se ei varsinaisesti kuulu pääkaupunkiseudun, Turun seudun eikä Pirkanmaan työssäkäyntialueeseen. Työmatkalaisia palvelevaa joukkoliikennettä ei ole ja oman auton käyttämisestä aiheutuvat kustannukset ovat vääjäämättä nousemassa. Sellaisia uusia yrityksiä, jotka työllistäisivät merkittävästi, ei ole näköpiirissä.
Väestökehityksen osalta on erittäin vähän tehtävissä. Koska kunnan vetovoimaa ei voi lisätä, tulisikin keskittyä pitovoiman kehittämiseen, nykyisten asukkaiden pitämiseen.
Väestökehityksellä on väistämättä seuraamuksia alueen asuntokannan käytölle ja arvolle. Myytävänä on jatkuvasti ollut merkittävä määrä asuntoja, uudistuotanto on erittäin vähäistä, määrä ei ole tiedossani. Rakentamattomia rakennusvalmiita tontteja on tietääkseni useita kymmeniä, eli hyvinkin monen vuoden uudistuotantoon. Kunnan ja sen hallitseman yhtiön vuokra-asuntokannasta on noin viidennes vuokraamatta. Somerolla on jopa harkittu vuokra-asuntotalojen purkamista. Tällaisessa tilanteessa uudehkojenkin asuntojen arvo on merkittävästi uudisrakentamisesta aiheutuvia kustannuksia alempi. Uudisrakennushankkeeseen tai laajempaan peruskorjaushankkeeseen ryhtyvän on ymmärrettävä, että siihen liittyy merkittävä taloudellinen riski.Myyntitilanteessa hankkeesta tuskin saa omiaan pois. Käytetyn asunnon ostaminen ja omatoiminen korjaaminen on taloudellisesti paljon perustellumpaa. Uudisrakentaminen ja siten tonttitarvekin pysynee erittäin vähäisenä.
Kiinteistöjen arvon kannalta ei tietenkään ole hyväksi se, että väestökehitysennusteet ja kiinteistöjen arvojen kehitystä koskevat tilastot, arviot ja ennusteet saavat jatkuvasti huomattavaa julkisuutta. Markkinoihin kohdistuvat odotukset kääntyvät entistä negatiivisemmiksi, ja ennusteet toteuttavat itseään.
Keväällä oli esillä Mäkelän alueen kaavaluonnos, jossa alueelle esitettiin jopa kolmeakymmentä noin 500 neliömetrin suuruista tonttia. Kaavaluonnoksen kuvailuaineistossa ei mitenkään kerrottu, millaisia ostajia näille tonteille tavoiteltaisiin. Pieni tonttikoko toki johtaa alempaan tonttihintaan, mutta rakennusmaan hinta tuskin on tähänkään asti kaatanut yhtään uudishanketta.
Mikäli tontit on tarkoitettu alueelle tavoiteltaville muuttajille, on kysyttävä, miksi esimerkiksi pääkaupunkiseudulta halutaan muuttaa toisenlaiseen ympäristöön, vaikka työmatka pitenee, matka-aika ja kustannukset kasvavat. Oletettavasti muuton syynä on pyrkimys väljempään maaseutumaiseen ympäristöön. Sitä ei suunniteltu pieni tonttikoko toteuta.
Mikäli tontit on tarkoitettu haja-asutusalueelta keskustaajamaan muuttavalle vanhenevalle väestölle, ei ole uskottavaa, että he enää ryhtyisivät omakotitalojen uudisrakentamiseen. Tavoite on yleensä päästä palvelujen lähelle, ja vapautua kiinteistöhoidon tuottamasta rasituksesta. Keiden siis kuvitellaan hakeutuvan näille tonteille? Miten tonttitarvetta on selvitetty, jos mitenkään?
Koska Somerolla ei ole toimivaa joukkoliikennettä, ja jalankulku tai pyöräily on toimiva ratkaisu vain keskustaajaman alueella, perustuu liikenne väistämättä yksityisautojen käyttämiseen. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että useimmissa kiinteistöissä tulisi olemaan yksi henkilöauto tai vastaava jokaista ajokortti-ikäistä kohti. Useimmille suunnitelluista tonteista tulisi siis sijoittaa pysäköinti 2–3 autolle, ja tämä alentaisi aluekokonaisuuden viihtyisyyttä merkittävästi. Lisäksi se ainakin runsaslumisina talvina aiheuttaisi ongelmia ja tarpeen ajaa lumet muuanne, ei kovin ympäristö- ja ilmastoystävällistä.
Mäkelän alueen osalta kaavaluonnoksen perusteluissa kerrotaan, että alueen kunnallistekniikka liittyisi Jaatilan kunnallistekniikkaan. Ongelma on vain siinä, että Jaatilan alueella ainakin hulevesijärjestelmä, joka on kunnan vastuulla, ei kestä edes nykykuormitusta silloin kun sataa rankasti. Muutaman vuoden takaiset vahingot osoittivat sen varsin konkreettisesti. Koska järjestelmä on kunnan vastuulla, myös vahinkoriski on kunnalla. Vakuutusyhtiöt ovat todenneet, että viimeistään nyt pitää olla tiedossa järjestelmän toimimattomuus, eivätkä vakuutukset enää korvaa uusia vahinkoja. Jaatilan kunnallistekniikan saattaminen vaatimukset täyttäväksi ja toimivaksi on siis ensisijaista, ei Mäkelän alueen kunnallistekniikan rakentaminen.
Mäkelän alueen liikenne esitettiin järjestettäväksi Mäntytien ja Taka-Simolan tien kautta Jaatilantielle. Kaikki nämä tiet ovat vanhoja kyläteitä, joiden tierungotkaan tuskin kestäisivät edes työaikaisen liikenteen tuottamaa rasitusta. Jaatilantien osalta tien vaarallisuus on todettu. Poliisikin on onnettomuustutkinnan yhtey-dessä todennut tien kapeaksi. Jaatilantien turvallisuutta on yritetty parantaa pysäköintikiellolla ja kuorma- ja pakettiautojen läpiajokiellolla. Kun jatkuvaa valvontaa ei tietenkään ole mahdollista järjestää, rikotaan kieltoa jatkuvasti aivan surutta. Jos liikenne alkuun jonkin verran rauhoittuikin, on käytännössä palattu tilanteeseen, joka vallitsi ennen kiellon asettamista.
Ehdotetut liikennejärjestelyt eivät toimi, tieverkko ei esitettyä uutta liikennettä kestä. Onko tarkoitus rakentaa surmanloukku? Mitään arviota olemassa olevalle asuntokannalle aiheutuvasta häiriöstä ei ole tehty.
Tilanne on lyhyesti se, että Somerolla tuskin on väestökehityksen johdosta merkittävää asuntorakentamistarvetta ja markkina- ja hintakehityksestä johtuen uudisasuntorakentamisen edellytyksiä. Toisaalta Mäkelän alueen kaavaluonnoksen edellyttämälle rakentamiselle ei tilanteeseen nähden sopimattomasta alimitoitetusta tonttikoosta johtuen ole nähtävissä kiinnostustakaan. Lisäksi Mäkelän alueen kaavaluonnos perustuu kunnallistekniikan ja liikennejärjestelyjen osalta kestämättömiin ratkaisuihin.
Kunnan talous on haasteellisessa tilanteessa, jossa tarpeettomiin ja riskinalaisiin hankkeisiin ei ole syytä ryhtyä. Jos Mäkelän alueelle rakennettaisiin kunnallistekniikka, tulisi se hyötykäyttöön vasta hyvin pitkän ajan kuluessa. Investointi rasittaisi osaltaan kunnan taloutta varsin pitkään.
Jos Somero tavoittelee paikkakunnalle muuttavia uusia asukkaita, olisi huomattavasti terveempi ratkaisu huolehtia olemassa olevasta vuokra-asuntokannasta. Paikkakunnalle ei muuteta, jos sen edellytyksenä on uudisrakentaminen tai asunnon ostaminen tilanteessa, jossa investointi merkitsee poismuuttotilanteessa lähes varmaa tappiota. Jos saatavilla on kohtuuhintaisia ja hyväkuntoisia vuokra-asuntoja, on muuttokynnys huomattavasti alempi.
Selvää on, että vuokrat, joita esimerkiksi kaupungin ja sen hallitseman yhtiön omistamista asunnoista voidaan saada, eivät välttämättä ole missään suhteessa asunnoista aikanaan kunnalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Tältä osin oikea kysymyksenasettelu onkin, saadaanko asunnoista vähintään käyttökustannuksia vastaava vuokra, ja saadaanko tarvittavat kunnostus- ja ylläpitokulut katetuksi. Vaihtoehto on lähinnä purkaminen, jolloin tyhjän asuntokannan ylläpitämisestä aiheutuvat kulut saadaan loppumaan.
Tässä tilanteessa olisi syytä toistaiseksi lykätä Mäkelän alueen rakentamista ja toteuttaa alue aikanaan ympäristön, naapuruston ja esimerkiksi liikenneturvallisuuden kannalta terveillä ratkaisuilla. Sen sijaan tulisi huolehtia siitä, että mahdollisille muuttajille olisi tarjolla kohtuuhintaisia, riittävän laadukkaita vuokra-asuntoja, mikä voidaan saavuttaa kunnan hallitsemasta vuokra-asuntokannasta huolehtimalla.
Mikko Bergroth