Oletko koskaan ajatellut, miten merkillinen ilmiö joulukuusi itse asiassa onkaan? Metsäpalan tuomisessa keskelle olohuonetta on jotain yhtä outoa kuin avantouinnissa tai vaikkapa oravan ottamisessa kotieläimeksi. Näissä kaikissa rikotaan arkijärjen ja sovinnaisuuden rajat. Ja sehän sopii joulun henkeen mitä mainioimmin.Vihreää kasvillisuutta on käytetty kautta aikojen juhlien koristeina, mutta nykyaikaisen joulukuusen historia juontaa juurensa 1500-luvun Saksaan ja Baltiaan. Aluksi kuuset olivat pieniä pöytäkuusia tai kattoon ripustettavia malleja. Pian joulupuista tuli varakkuuden mittareita ja moninaisten koristeiden telineitä.Ensimmäinen tieto herraskaisesta joulukuusesta Suomessa on vuodelta 1829. Silloin todellisen salaneuvoksen Otto Wilhelm Klinckowströmin palatsissa Helsingin Elisabetin torilla nähtiin peräti kahdeksan joulukuusta. Jos niissä jokaisessa oli elävät kynttilät, en välitä ajatella millaisen huoneistopaloriskin keskellä tämä ruotsalaissyntyinen senaattori eli.Klinckowströmin joulukuuset edustivat kulttuuria, jossa jokaiselle perheenjäsenelle oli oma joulupuu. Tämä heijasteli suomalaista perinnettä pystyttää nimipäivä-, juhannus- ja hääkuusia. Nyt nimipäiviä enää harva muistaa, juhannuksena kokoonnutaan grillin ympärille ja häissä ihastellaan kuusen sijasta kakkua.Jouluna kuusi on pitänyt kuitenkin pintansa. Vähitellen tämä merkillinen tapa tuoda joulupuu sisälle kotiin levisi kansan syvempiin riveihin. Ensin villityksestä nautti kaupunkien porvaristo ja lopulta epäilemättä Someron syrjäkylilläkin oltiin ajan hermolla. Kansakoulujen joulujuhlat olivat tässä tiedonlevittäjinä.Tänä vuonna joulupuu saapuu muutaman välivuoden jälkeen taas meillekin vieraaksi. Sen valoja on pienen ihmisen hyvä katsoa aamuhämärässä.
Markus Virtanen
säveltäjä