”Sydämeeni joulun teen” on aina ollut yksi lempijoululauluistani, jota olen kuunnellut sekä Suomessa mutta vielä useammin maailmalla. Aikuisikäni aikana olen viettänyt vain muutaman perinteisen joulun lähisuvun kesken Suomessa. Parina jouluna olen ollut Valamon luostarissa, mutta jo ennen kuin työni vei minut maailmalle, matkustin yleensä joululomalla pois Suomesta.
Joulu sinisen taivaan alla lämpimässä, palmujen katveessa ei tunnu joululta, vaikka joulutähdet kasvaisivat pöytäkukkien sijaan monimetrisinä pensaina luonnossa.
Joulu on minulle enemmänkin mielentila kuin materiaalisiin seikkoihin sidottu juhla, jota pitäisi viettää tietyllä tavalla. Joululahjojen ostamisesta olen luopunut jo kauan sitten, samoin joulukorttien lähettämisestä. Lahjoitan joulubudjettini hyväntekeväisyyteen. Tänäkin vuonna kohde on perustamani kansalaisjärjestön Kulttuurikameleontit ry:n Kairon entisten nuorten katuäitien perheiden voimauttamishanke, joka mahdollistaa muutaman tytön koulunkäynnin.
Joulu on melko globaali juhla, joka näkyy joulukoristeina myös monissa ei-kristillisissä maissa. Esimerkiksi Egyptissä joulukoristeiden hankkiminen on vuosi vuodelta suositumpaa muslimien keskuudessa. Monet Egyptin kristityistä viettävät usein kaksi kertaa joulua; ensin kuin lämmittelynä 24. tai 25. joulukuuta ja uskonnollisena juhlana itäisten ortodoksikirkkojen perinteiden mukaan seitsemäs tammikuuta.
Kolme vuotta sitten jouluna olin Omanin sulttaanikunnassa, valtion kutsumana raportoimassa kunnallisvaaleista. Vaalipäivä oli joulupäivä. Omanissa joulu näkyi vähän; kauppoja, hotelleja ja ravintoloita oli koristeltu jouluun, mutta hotellin henkilökuntakaan ei toivottanut hyvää joulua, mikä on maailmalla todella poikkeuksellista.
Kaksi edellistä joulua olen hikoillut Australian keskikesän kuumuudessa. Australiassa suomalaiset ja muut pohjoiselta pallonpuoliskolta kotoisin olevat viettävätkin usein ”varjojoulua” keskellä talvea kylmimpään aikaan heinäkuussa, koska keskikesällä ei esimerkiksi kuumaa glögiä oikein voi ajatellakaan. Varjojoulu tunnetaan nimellä ” Christmas in July ” eli ”joulu heinäkuussa”.
Tänä vuonna olen jouluna Keniassa, lähellä Nairobia Naivasha -järven rannalla kivenheiton päässä kansallispuistosta ja useista eläinsuojelukohteista. Jouluaamuna juon aamukahvia suojelualueella kirahvien seurassa.
Kristillisen joulun alkuperäinen sanoma on ajankohtainen vielä kaksi vuosituhatta ensimmäisen joulun jälkeen. Joulun ydinsanoma kertoo rakkaudesta, armosta, valosta ja ihmeestä, joka ei saapunut luksuksen vaan vaatimattoman arjen keskelle. Joulun sanomaa voi elää todeksi 365 päivää vuodessa, ilman lahjakasoja tai stressiä joulusiivouksesta ja -ruuista.
Toivon kaikille Somero-lehden lukijoille hyvää joulua, valoa sekä rakkautta ja armollisuutta niin itseään kuin lähellä olevia kohtaan.
Päivi Arvonen
vapaa kirjoittaja ja valokuvaaja