Vuonna 2009: Somero ilman Someroa?

0
nsimmäisessä numerossa todettiin, että kunnan asioita tullaan lehdessämme tarkoin seuraamaan, mutta vakuuttaa ei tarvinne, että tulemme pysymään ehdottomasti syrjässä puolueharrastuksista. Sisko Pesonen mainitsi tutkielmassaan vuonna 1972, että puolueettomuuden korostaminen oli johtanut Somero-lehden ehkä liiankin suureen neutraalisuuteen.

Somero-lehti 4.12.2009

Teksti Manu Kärki

Tätä kysyttiin myös lehden juhlanumerossa vuonna 1984. Yksi vastaajista totesi, että oma paikallislehti on tuttu ja läheinen kuin äidin leipoma pulla. Emme liiemmin ajattele sitä, mutta ilmankaan emme tulisi toimeen.

Somero-lehden syntyminen syksyllä 1924 ei ollut mikään itsestään selvä tapahtuma. Maassamme oli 571 kuntaa ja paikallislehtiä ilmestyi vain parikymmentä. Tyrvään Sanomat oli perustettu jo 1894, mutta vasta 1920-luvulla lehtien määrä kolminkertaistui ja oli vuosikymmenen lopussa 31. Kehitystä vauhditti taloudellinen nousukausi, yleinen sivistystason nousu, painovapauslaki ja laki, jolla maallisten kuulutusten lukeminen kirkoissa lopetettiin.

Somero-lehden logo historian saatossa.

Someron Maamiestalolla pidettiin marraskuun 16. päivänä 1924 kokous, jossa neuvoteltiin paikkakunnalle perustettavaksi aiotun sanomalehden tarpeellisuudesta. Kokouksessa oli läsnä toistakymmentä henkilöä keski-pitäjältä ja puheenjohtajaksi valittiin pastori A.E. Laaksi sekä kirjuriksi Toivo Soini. Oliko hankkeen alullepanija Lauri A. Sariola, Toivo Soini, Kustaa Hossi, A.E. Laaksi tai joku muu, ei ole tietoa. Syntyneessä keskustelussa perusteltiin oman lehden tarpeellisuutta sillä, että Someron edut eivät tule tasapuolisesti ja puolueettomasti esitetyiksi toisten paikkakuntien lehdissä, jotka siitä huolimatta ilmoitusmaksujen muodossa saavat täältä melkoisia pääomatuloja.

Paikkakunnan eniten luettu sanomalehti oli 1920-luvun alussa Forssan Lehti. Seuraavina olivat Turun Sanomat ja Uusi Aura sekä vähemmässä määrin vuonna 1919 perustettu Salon Seudun Sanomien edeltäjä Salon Seudun Kunnallislehti. Varsinkin Forssan Lehti, joka oli perustettu 1917 kotiseutuhenkiseksi paikallislehdeksi, mutta laajentunut varsin pian Lounais-Hämeen maakuntalehdeksi, koki uuden lehden kilpailijakseen. Elokuussa 1925 Forssan Lehti perusti Somerolle oman asiointitoimiston, jonka hoitajaksi valittiin Markus Vidén. Toimiston avaamista ei perusteltu kilpailullisista syistä vaan siksi, että Someron asioiden seuraaminen oli osoittautunut vaikeaksi yksinomaan jo huonojen puhelinyhteyksien vuoksi.

Lehteä perustettaessa jo luvattiin, että aloittelevammallakin kynänkäyttäjällä on tilaisuus ilmituoda arkailematta toteamuksiaan lehdessämme. Yleisönosastosta muodostuikin keskustelufoorumi, jossa julkituotiin myös sellaisia asioita, joihin toimituksen tekemissä jutuissa varottiin ottamasta kantaa. Viime vuosien terävimmät mielipiteet ovat löytyneet tekstaripalstalta.

Kaikista kuluista vastasi 12 miestä

Somero-lehden perustamiskokouksessa oli paikalla kaksitoista miestä, jotka sitoutuivat vastaamaan omasta ja toinen toisensa puolesta kaikista yrityksen aiheuttamista menoista ja kuluista siihen asti kunnes osakeyhtiö olisi perustettu. Se oli rohkea ja ennakkoluuloton päätös. Toisinkin olisi voinut käydä ja lehden perustaminen siirtynyt hamaan tulevaisuuteen tai jäänyt kokonaan toteutumatta. Lehti oli vuodet 1925–1927 Lauri A. Sariolan nimissä ja siirtyi sen jälkeen Sanomalehti Oy Someron omistukseen. Viidensadan markan arvoisia osakkeita oli yhteensä 12 kappaletta.

Ensimmäiset vuosikymmenet olivat paikallislehdille vaikeaa aikaa, ja 1930-luvulla perustetuista lehdistä yli puolet joutui lopettamaan toimintansa viiden ensimmäisen vuoden aikana. Somero-lehti pystyi sen sijaan vakiinnuttamaan asemansa jo 1920-luvulla ja tuhannen kappaleen painosmäärä nousi 1930-luvun loppuun mennessä 2 800 kappaleeseen.

Lehti painettiin aluksi Tampereella, sitten Loimaalla ja Forssassa kunnes 1946 perustettiin Someron Kirjapaino Oy, jossa Someroa painettiin vuoteen 1953. Kirjapainon lopetettua toimintansa lehden painatus siirtyi Salon Seudun Sanomalehti Oy:n kirjapainoon ja palasi kymmenen vuotta myöhemmin takaisin Somerolle, Somero-lehden yhteyteen perustettuun Somerpainoon.

Pyrkimyksenä oli 1920-luvulta alkaen, että maanviljelys ja karjatalous saavat tärkeän sijan lehdessä. Vuodenaikojen mukaan seurattiin kevätkylvöjen, heinätöiden ja elonkorjuun edistymistä sekä maatalousjärjestöjen kokouksia.

Lehti tehtiin talkoovoimin

Lehteä tehtiin aluksi talkoovoimin, koska vakinaista henkilökuntaa ei ollut. Palstatilasta puolet oli ilmoituksia ja kirjoitukset syntyivät avustajavoimin sekä muista lehdistä kopioiden. Päätoimittajan osuus lehden toimituksessa oli nimellinen aina 1980-luvulle saakka. Ensimmäiseksi toimitussihteeriksi ja toimistonhoitajaksi valittiin 1940-luvun puolivälissä Kyllikki Kujanpää ja ensimmäiseksi päätoimiseksi toimittajaksi Marjatta Arrakoski vuoden 1957 alusta. Kaksi kertaa viikossa ilmestyväksi lehti muuttui vuoden 1962 alussa.

Somero-lehden tasainen kehitys jatkui sotavuosien jälkeen. Paperipula ja yleislakko aiheuttivat pientä harmia, mutta isompi uhka koettiin vuonna 1963, kun Somerolle perustettiin kilpaileva paikallislehti. Somerolaisen ensimmäinen numero ilmestyi 5.12.1963 ryhmäristisiteenä jokaiseen talou-teen Somerolla ja Somerniemellä. Lehden kerrottiin olevan Someron seudun yrittäjien sanansaattaja ja äänenkannattaja. Hankkeen takana oli joukko kauppiaita, jotka olivat tyytymättömiä Somero-lehden julkaisupolitiikkaan ja yrittäjien saamiin ilmoitusalennuksiin. Mielipahaa oli aiheuttanut myös Osuusliike Oraksen saama runsas palstatila. Somero-lehden johtokunnassa oltiin sitä mieltä, että kilpailevan lehden perustamisen syyt olivat johtuneet merkillisestä väärinkäsityksestä.

Somerolainen, joka kesällä 1965 muutti nimensä Someron Sanomiksi, ilmestyi säännöllisesti kerran viikossa vuoden 1971 loppuun ja sen jälkeen muutaman kerran vuodessa 1974 loppuun. Lehden tilaajamääristä ei ole tietoa, mutta vuonna 1970 painosmääräksi ilmoitettiin 4 400 kappaletta, joka oli 300 vähemmän kuin Somero-lehdellä. Uuden lehden ilmestyminen vaikutti aluksi laskevasti Somero-lehden levikkiin, mutta muutaman vuoden kuluttua tilanne normalisoitui. Someron Sanomat sai merkittävää tukea paikalliselta liike-elämältä ilmoitusten muodossa ja Somero-lehden asema olisi käynyt paljon tukalammaksi, jos kilpailija olisi panostanut enemmän toimitukselliseen sisältöön ja lehti ilmestynyt kaksi kertaa viikossa.

Lehteä perustettaessa jo luvattiin, että aloittelevammallakin kynänkäyttäjällä on tilaisuus ilmituoda arkailematta toteamuksiaan lehdessämme. Yleisönosastosta muodostuikin keskustelufoorumi, jossa julkituotiin myös sellaisia asioita, joihin toimituksen tekemissä jutuissa varottiin ottamasta kantaa. Viime vuosien terävimmät mielipiteet ovat löytyneet tekstaripalstalta.

Kolmen ässän suvuilta kolmen ässän yhtiölle

Somero-lehden päätoimittajana oli lähes 30 vuoden ajan Matti Soini, jonka isä Toivo Soini oli lehden ensimmäinen päätoimittaja. Matti Soinin kuoltua 57-vuotiaana helmikuussa 1986 hänen perikuntansa halusi luopua lehdestä, ja myös johtokunnan puheenjohtajana toiminut Antti Sariola katsoi lehden myynnin siinä tilanteessa parhaaksi ratkaisuksi. Osa osakkeenomistajista oli myynyt osakkeensa jo 1950-luvulla ja lokakuussa 1987 kolmen ässän suvut, Sariola, Soini ja Sinisalo myivät Somero-lehden kolmen ässän yhtiölle, Salon Seudun Sanomalehti Oy:lle. Uusi omistaja sai pääosan Sanomalehti Oy Someron osakekannasta sekä kokonaan Somerpaino Oy:n ja Tekstinvalmistus Oy:n osakekannat.

Kaksi vuotta myöhemmin Somero-lehti sulautui varsinaissuomalaiseen viestintäkonserniin, jonka emoyhtiö oli TS-Yhtymä Oy. Somero-lehti painettiin Somerpainossa vuoden 1996 loppuun ja sen jälkeen Salossa.

Oman paikallislehden tarpeellisuutta perusteltiin sillä, että ”toispaikkakunnan lehdet saavat Somerolta ilmoitusmaksujen muodossa melkoisia pääomatuloja.” Ilmoitustuloista kilpaili 1960-luvulla myös toinen paikallislehti Someron Sanomat.

Lukijoiden luottamus ja uskollisuus tukena

Suomea koetteli 1990-luvun alkupuolella vakava pankkikriisi ja lama, jonka seurauksena moni yritys kaatui. Huonolla onnella myös Somero-lehden ostaja olisi kuulunut tähän joukkoon. Pienen lehden sulautuminen suureen konserniin oli sekä uhka että mahdollisuus. Oli selvää, että mikään mediakonserni ei kustantaisi lehteä tunnesyistä, jos se olisi kannattamaton. Hyvällä tuotteella sen sijaan oli mahdollisuus saada ison talon tuki ja voimavarat käyttöönsä.

Somero- lehti oli hyvin toimitettu ja sen peittoprosentti levikkialueellaan yli kahdeksankymmentä. Ei mikään helppo saavutus lehdeltä, joka ilmestyi läänien, maakuntien ja talousalueiden rajalla. Maakuntalehdet, päivälehdet ja ilmaisjakelulehdet ovat aina halunneet kasvattaa markkinaosuuttaan levikkialueittensa rajoilta ja siksi kilpailu on kovaa.

Somero ilman Someroa on epätodellinen ajatus. Lehden 85 vuoden mittaisella taipaleella on ollut nousuja ja laskuja, mutta äkkijyrkänteen reunalla se ei ole kertaakaan keikkunut.

Pitkän iän salaisuuteen on varmasti monia tekijöitä, mutta yksi keskeisimmistä on lukijoiden luottamus ja uskollisuus. Lukijoiden lisäksi tarvitaan ilmoittajia ja ennen kaikkea osaavia ja päteviä ihmisiä tekemään lehteä. Vain hyvin toimitetulla lehdellä, ilmestyypä se sitten paperi- tai verkkolehtenä, on edellytykset säilyä hengissä myös tulevaisuudessa.