Olen vuosien varrella kirjoittanut useammankin kerran ykkösidolistani Rauli Badding Somerjoesta (1947–1987). Niin teen tälläkin kertaa. Syynä on Timo Kojon (s. 1953) syksyllä ilmestynyt muistelmateos Tasasta ku Sveitsissä. Sen on kirjoittanut Petteri Ahomaa, ja siinä kuuluu väärentämättömänä verbaalivirtuoosi Kojon ääni kaikessa rikkaudessaan.
Kojo oli Baddingin komppikitaristi Money-taustabändissä, ja hän oli todistamassa tähden hurjaa suosiota mutta myös tämän kunnon romahtamista keikkamyllytyksessä. Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen Badding -elämäkerrassa (1996) Kojo muistelee joukkohysteriaa: ”Jengi oli aivan hulluna. Ne yritti repii sen. Se oli ekan kerran kun mä näin läheltä, että todella revitään. Puolentoista tuhannen salissa oli kaks ja puoli tuhatta ihmistä. Poliisit oli kun ei muuten päästy lavalle. Jengi huutaa vaan. Siinä ei ollu periaatteessa yhtään mitään merkitystä mitä soitettiin. Kunhan se tuli sinne vaan.”
Kojo sulkee suosion ympyrän kertomalla keikasta Pohjois-Karjalan Joensuussa. Bändi oli alkanut soittaa ensimmäistä biisiä, mutta Baddingiä ei kuulunut lavalle. Järjestysmies tuli hakemaan Kojon takahuoneeseen: ”Bändi jatko sitä biisiä ja mä pyyhkäsin verhojen välistä takahuoneeseen. Siellä se puhu enkeleistä järkkäreille ja mä huomasin, että o-hoh, nyt on mies kypsä. Sillon mä aattelin, että nyt tää menee jo liian heviks koko tää touhu. Ja sieltä tuli piipaa sitten ja se vietiin hoitoon siitä takakautta, jonnekin sairaalaan lepäämään.”
Muistelmateoksessaan Kojo tarkentaa kertomaansa. Bändi alkoi soittaa Nuorta rakkautta, mutta järjestysmies viittoili Kojoa tulemaan verhojen taakse: ”Järkkäri tuijotti pukuhuoneeseen ovelta, mutta ei uskaltanut mennä sen pidemmälle. Mä paukautin sinne sisään, ja siellä tämä raukka istui yksinään ja puhui enkeleille. Se kertoi näkevänsä enkeleitä ja piti niiden kanssa jotain palaveria. Mä ymmärsin heti, että tää oli tässä. Se oli flipannut. Sitten tuli ambulanssimiehet ja totesi saman, että nyt pitää Baddingin lähteä lepäämään. Se vietiin siitä samoin tein, ja pitkäksi aikaa. Me vedettiin sitten keikka loppuun ilman päätähteä. Meidän yhteistyö Baddingin kanssa loppui sinä iltana.”
Tahtomatta loukata kenenkään vakaumusta ajattelen henkilökohtaisesti, että Badding on hyvinkin saattanut nähdä enkeleitä. Jukka Rajalan Kaita polku – Badding-elämäkerrassa (2018) kerrotaan, että Badding oli sanonut rukoilevansa joka ilta. Hän oli kiinnostunut Neitsyt Maria -kultista ja ortodoksisuudesta; olihan hänen ukkinsa toiminut haudankaivajana Joensuun ortodoksisella hautausmaalla. Baddingin Elina-äiti olikin kotoisin silloisen Pielisensuun kunnan alueelta, joka kuuluu nykyään Joensuuhun.
Badding halusi itsepintaisesti laulaa Silent night, holy night -joululaulun nimenomaan englanniksi keikoillaan riippumatta bändikaverien ja yleisön mielipiteestä. Metsämäen ja Miettisen Badding-elämäkerrassa Juice Leskinen kertoo, että kerran Badding halusi laulaa bravuurinsa Juicen bändin säestyksellä, twist-kompilla ryyditettynä. Samaisen rakkaan joululaulunsa Badding lauloi myös vähän ennen kuolemaansa kalliolaisen Bertina-baarin pikkujoulussa. Esitys videoitiin. Siitä tuli Baddingin viimeinen taltioitu esiintyminen.
Eija Komu
filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija, kriitikko