Somero-lehti 5.1.2010
Teksti ja kuvat Sauli Kaipainen
Liki kaikki soittimet sisältävät mekaniikkaa ja koneistoja, joiden avulla ne toimivat, olivatpa ne kuinka sähköisiä tahansa.
Myös sähkökitarat ovat mekaanisia työkaluja, joita tulee hoitaa ja huoltaa. Niistä on ylläpitokuluja ja ne voivat mennä rikki, mutta tekniikan osalta kitaroista voi parannella myös soundeja ja soitettavuutta.
Vesa Toukkarin kodin seinillä kitaroita roikkuu useita. Punainen Strato on ollut keikkojen ykköstyökaluna 10 vuotta.
– Mikkejä ja osia on vaihdettu vuosien varrella paljon. Olen vaihtanut parempiin, mutta nehän ovat vain makuasioita.
Kaikissa Toukkarin kitaroissa on ohut kaula. Se on valinta, johon vaikuttaa soittotyyli sekä tämän päivän soitinrakentamisen osaaminen.
– Roots-musiikin soittajat esimerkiksi suosivat vanhaa tyyliä. He hakevat tiettyä autenttista juttua soittoonsa, ja miettivät pitkälle näitä juttuja. Minä joudun työssäni taipumaan jostain puolivillaisesta heavykitaroinnista 50-luvun Les Paul -tyyppisiin slap-kaikujuttuihin, ja niiden väliltä liki kaikkeen mahdolliseen. Tyylillisesti joutuu yrittämään vähän kaikkea. Työssä pitää taipua.
En ole pianisti
Ensimmäinen kitara, Applausen Stratocaster-kopio, tuli soitettua vuodessa loppuun. Vesa Toukkarilla se ei enää ole, mutta hän on käynyt neuvotteluja sen hankkimiseksi takaisin.
– Olin alta kahdeksan vuotta, kun meille ostettiin piano. Kävin neljä vuotta Koskisen Artolla pianotunneilla. Kitarat alkoivat kuitenkin murrosiän kapinoissa nostaa päätään, ja piano jäi. Meni 10 vuotta, etten pianoon edes potkaissut.
Nyt piano on ollut käytössä omaksi iloksi ja kappaleiden opettelussa. Aikanaan soittotunneilla seinätaulun kautta katsellut Toivo Kuula voisi olla ratkaisuun tyytyväinen.
– Piano on loistava soitin harmonioiden testaamiseen ja kappaleiden hahmottamiseen kun opettelee uutta. Sormitekniikkaa ei ole, ja sormitukset ovat lapsentasolla. En ole pianisti, mutta vanhempana olen oppinut, että se on pirun hyvä soitin moneen paikkaan. Sellainen yleissivistävä soitin.
Tavoitehakuisuutta haluaisin
Soittaja toteaa soittonsa olleen nykivää.
– Ei ole ollut kärsivällisyyttä tai riittävää intoa. Vasta myöhemmin aikuisena olen tullut itseäni vastaan siinä, että harjoittelu on tärkeää. Joku toinen tajuaa jo 15-vuotiaana, että asioiden eteen pitää tehdä töitä. Elämän perusrealiteetteja on, että elämässä pitää tehdä jotakin saadakseen jotakin.
– Tavoitehakuisuutta olisi tarvittu aikaisemmin. Olen itseoppinut soittaja. Tunteja olen ottanut sieltä täältä, mutta konservatorioita en ole käynyt. Koulutettuja, hyviä soittajia on nykypäivänä paljon, eivätkä he enää lähde tekemään aivan kaikkea. Silloin hommia pääsee valitsemaan. Sama pätee muillakin elämän aloilla.
Vastaan töistä itselleni
Vesa Toukkari on nykyisin päätoiminen muusikko, jonka työt eivät ole säännöllisiä. Kahdeksan vuotta hän oli kirjapainossa seitsemästä neljään, ja kävi samanaikaisesti keikoilla viidestä kuuteen kertaan kuukaudessa.
– Vuosi sitten joulukuussa tuli irtisanomislappu kouraan ja helmikuussa loppuivat työt. Tällä (soittamisella) olen nyt saanut työllistettyä itseni. Hyviä muusikoita on paljon, ja on tuuria, että on ollut töitä.
– Tiedustelin työpaikkoja, mutta ei tärpännyt. Onneksi oli tämä, ei ole tarvinnut mennä kortistoon. Vuosilomat puuttuvat, eikä ole mahdollisuutta sairastaa, jos sellainen iskisi.
Hyviä puoliakin on.
– Ei ole tarvinnut kuunnella talousvastuista. Olen oma herra, tulen ajoissa paikalle ja hoidan oman osuuteni. Vastaan itselleni, en työnantajalle tai esimiehelle.
– En ole alainen, jonka pitäisi revetä aina vain isompaan ja isompaan. Työelämässä on nykyisin varmasti monella kova työtahti, jolloin vuosilomakin menee oikeasti lepäämiseen.
Oma osuus töistä kotona
Seinällä roikkuvan puoliakustisen Washburn-kitaran tarina hieman huvittaa omistajaansa nykyisen perhe-elämän keskellä.
– Olen aina pitänyt perinteisestä jazz-kitarasta. Poikamiesvuosinani piti mennä kerran ostamaan sänkyä, sillä kotona oli vain vuodesohva. Poikkesin kuitenkin matkalla Viton soitinliikkeeseen Salossa, rämpyttelin hetken, ja se oli siinä. Tänä päivänä niin ei voisi käydä. Pitäisi neuvotella hartaasti ensin kotona.
Puoliso, Sanna Toukkari, leikkii lasten kanssa, ja hymyilee hiljaa arviolle. Ensimmäinen yhteinen lapsi on tulossa tammikuussa.
Vesa Toukkari toteaa, että ikä oli asettumiseen sopiva. Aika oli niin sanotusti kypsä.
– Olen 34-vuotias, mikä on mielestäni ihan loistava ikä aloittaa perheen perustaminen. On jo vähän tasaantunut, ei kuitenkaan ihan tylsäksi asti sentään. Jotakin särmää on vielä jäljellä.
Nykyisessä kodissaan, paritalon puolikkaassa, he ovat asuneet kaksi vuotta. Työn epäsäännöllisyys tarkoittaa sitä, että Vesa Toukkari on keskimäärin 14 päivää poissa perheen luota kuukaudessa. Töitä on seitsemän päivää putkeen.
– Siitä jää jäljelle noin 14 päivää, jolloin yritän hoitaa oman osuuteni huushollista. Pesen vaatteita, siivoan ja ruokaakin yritän vääntää. Omatunto voisi olla parempi, jos perheen kanssa voisi olla tasaisemmin. Toisaalta entisellä systeemillä päivätyössä ja muusikkona yhtä aikaa ollessa tekisi kotona vähemmän töitä.
Helsinki–Tallinna -reitillä soittokeikkojen vapaa-ajasta menee 99 prosenttia kirjoja lukiessa. Ilmaisia verkkoja on käytettävissä, ja tietokoneen mukana seuraa myös kovalevyllinen musiikkia.
– Kännykkä-operaattorit rikastuvat, mutta niiden kautta saa olla kotiin yhteydessä. Olen ravintolamuusikkona, en tähtiorkestereissa. Ohjelmisto on perustanssimusiikkia, starat ovat erikseen.