Tekstit ja kuvat Kirsi Seppälä
Kaikki hevosten pitopaikat pitää rekisteröidä Ruokavirastoon eli entiseen Eviraan tämän vuoden loppuun mennessä. Kaikkien niiden, jotka pitävät hevosia, poneja, aaseja ja seeproja sekä näiden risteytyksiä, tulee ilmottautua rekisteriin. Jos hevosten pito on aloitettu ennen asetuksen voimaantuloa, ilmoitukset on tehtävä viimeistään 31. joulukuuta 2020.
20 vuoden ajan muutamaa hevosta kerrallaan kotitilallaan pitänyt Anni Pyykkö uskoo, ettei hevostilojen rekisteröintipakosta ole mitään harmia niille, joiden talleissa asiat ovat kunnossa. Hän toivoo, että mahdollisia viranomaistarkastuksia tekevät katsovat paikkaa ja hevosten hyvinvointia kokonaisuutena, eivätkä takerru yksityiskohtiin. Jos tarkastus tehdään maalaisjärjellä, siitä hyötyvät kaikki.
Pikkutallin pito on sitovaa – mutta palkitsevaa
14-vuotiaana ensimmäisen oman hevosen kotipihaansa saanut Anni Pyykkö tietää mistä puhuu kuvaillessaan hevosenpitoa omassa tallissa sitovaksi harrastukseksi. Nyt 34-vuotiaalla Pyyköllä on ollut hevosia omassa tallissa jatkuvasti 20 vuoden ajan.
– Hevoselle on tärkeää, että sillä on kaveri. Lain mukaan hevosta ei saa pitää kokonaan yksin, niin, että tallissa olisi vain yksi hevonen. Sen sijaan saman tallin hevosia saa pitää eri tarhoissa, vaikka silloin ne eivät ei voi toteuttaa kaikkia lajityypillisiä tarpeitaan. Minusta yksintarhaaminen on ankeaa. Kaikkeen muuhun hevostenpidossa puututaan, mutta ei siihen, Anni Pyykkö kertoo kävellessään aitaukseen, jossa 22-vuotias Rille ja 1,5-vuotias orivarsa Allu ovat.
– Tarhan pohjan pitää olla hyvä niin, etteivät hevoset seiso mudassa, vaan pääsevät myös liikkumaan tarhassa, hän jatkaa.
Pyykön tallissa ulkotilat on hyvin suunniteltu. Hevosten päivittäistä hoitoa nopeuttaa se, että ne voi päästää karsinoista suoraan ulkotarhaan. Hevoset kulkevat suurimman osan vuodesta oman mielensä mukaan sisään ja ulos. Tarhassa on pitävä hiekkapohja ja katos, joka suojaa sateelta. Pyykön hevosilla on myös vapaasti heinää tarjolla; väkirehuruokinta on kahdesti päivässä. Lisäksi Pyykkö tarjoaa hevosilleen kerppuja, eli kuivattuja lehtiä oksineen.
– Lannat pitää kerätä tarhasta joka päivä pois, niin sisäloistartuntoja on vähemmän, Pyykkö toteaa.
Koska talli on tehty vanhaan navettaan, Pyykkö harmittelee karsinoiden pientä kokoa. Karsinoiden kokovaatimus lasketaan kertomalla hevosen säkäkorkeus 1,5:llä kuitenkin niin, että katon tulee olla vähintään 2,2 metriä. Tosin tuo korkeus riittää vain poneille, joiden säkäkorkeus on enintään 146 senttiä.
– Tallissa pitää siivota hyvin, eikä siellä minusta saa haista ammoniakki. Jos tallissa haisee, jotakin on vialla. Lisäksi pesen kerran kesässä tallin painepesurilla ja kalkitsen seinät sammutetulla kalkilla, Pyykkö kertoo.
Tärkeä asia, mikä jokaisen tallinpitäjän pitää hoitaa, on lannan kerääminen ja jatkokäsittely. Määräysten mukaan lantalan tulee olla tiivispohjainen ja katettu. Pyykön hevosten lanta menee naapurin pellolle ja omaan hyötypuutarhaan sekä muille puutarhoihin.
Kokonaisvaltainen harrastus
Kun Pyykköä kuuntelee, käy ilmi, että tallinpidossa on paljon tekemistä: hevosten hoidosta ja liikunnasta huolehtimisen lisäksi tiloja on pidettävä kunnossa jatkuvasti. Pyykön vanhemmat auttavat tarvittaessa. Isä lämmittää tallin ja veden päivittäin, sillä lämmin vesi helpottaa hevosten pesemisessä ja väkirehupuurojen teossa.
Koska kenenkään aika ei riitä kaikkeen, Pyykölle tallinpito on kokonaisvaltainen harrastus. Hän kertoo nauttivansa hevosten kanssa puuhastelusta siinä missä ratsastuksestakin. Ratsastuksellisia tavoitteita hänellä ei varsinaisesti ole. Hevosten liikuntakin hoituu välillä taluttaen ja välillä ratsastaen.
– Varsinaisia yllätyksiä ei minulle hevosenpidossa ole tullut. Kun olin nuori, meillä oli karjaa, ja sitä kautta tottumus eläintenpitoon. Monelle uudelle harrastajalle voi tulla yllätyksenä hevosten sairauksien ennaltaehkäisy. Jos hankkii hevosen eikä tunne lajia hyvin, voi tulla yllätyksenä, miten hevonen näyttää sen, jos sillä ei ole kaikki hyvin. Kokemuksen kautta oppii, Pyykkö kertoo.
Koska kyse on vapaaehtoisesta harrastuksesta, Pyykkö ei koe tallinpitoa raskaana.
– Sitovaa tämä kyllä on. Jos itse ei pääse tallille, pitää hoitaa paikalle joku muu. Itse olet aina vastuussa, että hevoset tulevat hoidetuiksi. Myös naapureiden apu on tärkeää ja se, miten naapurit suhtautuvat hevosten pitoon, hän sanoo.
– Parasta on, kun näen, että hevoset voivat hyvin. Saan mielihyvää siitäkin, kun näen, että talli on siisti ja paikat järjestyksessä.
– Teen asiakaspalvelutyötä, joten tallilla yksin hevosten kanssa puuhailu on rentouttavaa, Pyykkö tiivistää.