Kiitos kirjoituksesta! Kaikin paikoin en pysynyt ajatuksenjuoksussasi perässä, mutta punaisen langan siitä uskon löytäneeni. Taidat edustaa isoa joukkoa kotikirkkoperheestämme. Sanoitit varmaan monen ajatuksia ja tunteita kuoleman ja elämänkin kysymyksistä.
Rehellisesti sanoit, että ei ole harmainta aavistustakaan, mitä pitäisi ajatella, jos oikein ymmärsin, hengissä selviämisestä kuolemasta. Totesit, että oma usko on niin heikolla pohjalla, ettei toisia voi ruveta neuvomaan.
Kotikirkko on hengellinen koti. Kotona lapsille neuvotaan muun muassa elämästä selviytymistä, hengissä pysymistä ja annetaan eväitä elämään. Someronkin seurakunnassa on monia mahdollisuuksia löytää vastauksia kysymyksiin, joista ei vielä tai enää ole itsellä harmainta aavistustakaan. Jumalanpalvelukset, tiistai-iltaisin raamattupiiri vanhalla seurakuntatalolla, keskiviikkoisin Svenssonin illat ja niin edelleen.
Ja joka kodista taitaa löytyä Raamattu. Sitä voi tutkia yksikseenkin, harmaat aavistukset voivat kirkastua. ”Tie valmis on, voit löytää sen, keskellä kysymyksien…” (virsi 511)
”Taivasosuutemme eteen emme voi muuta tehdä kuin uskoa Herraan Jeesukseen, niin pelastumme.”( Apostolien teot 16; 31)
Taivaan portilla ei ansioluetteloa kysytä. Äläkä niistä ruukuista ja purkeista huolehdi, kyllä joku jälkeenjäävistämme sitten, kun aika on, sopivan valitsee. Ja muista se viimeinenkin kohta siitä ”maasta olet sinä tullut” lauseesta; Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä. Juice oli oikeassa, mutta vain puoliksi!
Maija Heinonen