Maailman suurin timantti kiehtoo

0
Esko Erosen vierellä on työvuosien muistoina sohvan täydeltä erilaisia lautapelejä. Kädessä on Pekka-pelikortit. Aikoinaan ennen mielipideilmaston muuttumista ne tunnettiin nimellä Musta-Pekka. Toisessa kädessä Erosella on Afrikan tähdestä julkaistu Commodore 64 -tietokoneversio.

Arpanoppa näyttää, minne ja mitenkä peli kulkee. Nopan pitää olla tietynlainen. Oikeassa arpanopassa on vastakkaisten kylkien summa aina seitsemän. Tämän tietää pelien kanssa elämäntyönsä tehnyt Esko Eronen.

Esko ja Lea Eronen muuttivat 2018 Lohjalta Somerolle.

– Se oli helppo ratkaisu. Veljeni Pentti ja hänen vaimonsa Raija Eronen asuvat täällä ja he kehuivat ja mainostivat Someroa meille niin hyvin, Esko Eronen naurahtaa puolisonsa kanssa.

He olivat parhaillaan Espanjassa, kun Somerolta tuli myyntiin kaksi sopivanoloista kohdetta.

– Me olimme siellä ja he katsastivat kohteet meidän puolestamme. Teimme tarjouksen ja kaupat sieltä käsin. 50 neliön terassi oli ratkaiseva seikka. Täällä on kaikki niin lähellä: kaupat, kirjasto, keilahalli, leffat, terveyspalvelut, kävelylenkit, luonto ja vielä golf-kenttiäkin kohtuu lähellä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kaikki toimii erinomaisesti. Tämä on paikkana Lohjaa rauhallisempi, Eroset ylistävät.

Muuttokuorma oli varsin erilainen normipariskuntaan nähden. Se nimittäin koostui isosta kasasta erilaisia lauta- ja noppapelejä vuosikymmenten varrelta – lastenkirjoista, paperinukkearkeista, aapisista, muistipeleistä, lasten askartelutarvikkeista sun muista. Esimerkiksi postikortteja varten tehtyjä alkuperäispiirroksiakin oli kyydissä 15 mapillista.

Esko Eronen meni 60-luvulle tultaessa jo ennen armeija-aikaansa töihin muun muassa postikortteja ja erilaisia pelejä tehtailleeseen Palettiin Helsingin Arabiaan. Hän aloitti varastomiehenä, mutta pian hän oli varastopäällikkö, myöhemmin myyntimies ja lopulta koko Paletin omistaja. Vuosia myöhemmin hän perusti Pelikon.

– Se oli monimutkainen prosessi, mikä edelsi pelien päätymistä kuluttajien käsiin. Yksityisyrittäjä on aina laskun maksaja, joten markat piti olla tarkasti mukana laskennassa, Eronen toteaa.

Kehitystyö oli jatkuvaa, sillä joka vuosi piti saada kolme–neljä peliä markkinoille. Muistipelejäkin päivitettiin aika ajoin uusilla kuvilla. Samoja kuvia käytettiin moniin muihinkin peleihin, se oli kuvien monikäyttöä. Hän teki esimerkiksi lastenkirjoja ja palapelejä nimimerkillä E. A. Ero, joka tuli sanoista Esko Antero Eronen.

Laskemme yhdessä -lautapelissä kisattiin neljällä eri kielellä.

– Kun omat lapset tulivat kouluikäisiksi, suunnittelin pelin, jossa pystyi samanaikaisesti opiskelemaan kieliä ja matematiikkaa. Omat lapset olivat myös pelilaatikon kannen valokuvassa. Tein ABC-muistipelin sekä Liikenne – plus Muistipelin. Aina sen mukaan, kun lapset varttuivat tiettyyn ikään, tein uuden pelin, ja niistä tuli hyvin suosittuja.

Erosen käsistä ja ideoista syntyivät Luontomuistipeli, Hannu ja Kerttu -peli, Jääkiekko– ja Jalkapallopelit. Eronen laati säännöt ja mietti niiden kulun. Erikseen hän hankki kuvittajan, koska sitä työtä hän ei itse osannut.

– Markkinat sanelivat, mitä pelejä tuotettiin kulloinkin. Työkalut tehtiin tiettyyn pelityyppiin niin, että niitä sai mahtumaan kauppojen hyllyyn mahdollisimman isot määrät.

Apunaan Erosella oli useasti muiden alojen asiantuntijoita. Nurkanvaltaajat-peliä myytiin yksi syksy hyvin aikuispelimarkkinoilla. Sitä konsultoi 1980-luvun lopun kasinotalouden sijoittaja Taito Tuunanen. ”Voi hetkessä hävitä tai voittaa kymmeniä miljoonia markkoja!” kommentoitiin pelipakkauksen teksteissä.

Razzzia!! Mafiapelin puolestaan toimitti ohjaaja, toimittaja ja kirjailija Ilkka Kylävaara. Junnutonni-pelin kannessa poseerasi Riitta Väisänen. Kannen mainostekstien mukaan kyseessä oli ”kekseliäisyyttä ja älyämistä vaativa utelupeli”.

Aikuispelimarkkinoille suunnattuja pelejä olivat myös Ollaan kimpassa ja Kirppuja sängyssä.

Visaisen koiratiedon kannessa oli kolme piirrettyä koirahahmoa, mutta peli tehtiin yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa.

Suunnittelu oli antoisaa.

– Oli elämän tähtihetkiä päästä valtakunnan viisaimpien joukkoon, naurahtaa Eronen ja näyttää Trivial Pursuitille kotimaiseksi kilpailijaksi kiritettyä, Viisasten kerhon tekemää Viisasten Kokous -peliä, jonka pelilaatikossa komeilevat tekijäniminä peräikkäin Esko Eronen, Jyrki Otila, Helge Rontu, Keijo Virtamo, Pertti Jotuni ja Jorma Lindfors.

Eronen kertoo, että suomalaiselle tietopelille oli selkeä tarve.

– Viisasten Kokouksen kysymykset käsittelivät suomalaista elämämuotoa. Ei siinä kysytty amerikkalaisia baseball-tähtiä, vaan meille suomalaisille tutumpia asioita.

Tämä piti tuoda mainonnassa ja myynnissä esille.

– Peli tuli markkinoille 1987, oli viisi kysymyspakkaa ja säännöissä sanottiin, että ykköskysymys on helpoin ja vitonen on vaikein. Vastaaja päätti, minkä arvoisen kysymyksen ottaa. Ja jos ei sitä tiennyt, piti mennä myös taaksepäin.

Ilta-Sanomiin kirjoittaneen Jari Tervon mukaan pelissä oli ”2 500 kysymystä tietäville ja saman verran vastauksia tolvanoille”.

Kari Suomalainen puolestaan piirsi 1940-luvulla joulukortteja, joista minulla on 10 kortin originaalipiirrosten värikäs sarja. Sain ne myyntiin 1987, mutta sitä ennen ne olivat maanneet arkistoissa, Eronen kertoilee.

Korttioriginaaleja riittää. Eronen toteaa niissä olevan ”sitä vanhan ajan joulutunnelmaa”. Hän hymähtää, että jos vaikka rupeaisi vielä korttikauppiaaksi, kun täyttää 80 vuotta.

Yksi peli oli kirkkaasti ylitse muiden. Se oli Afrikan tähti, peli joka on käännetty 10 kielelle, ja jota on myyty neljä miljoonaa kappaletta.

– Afrikan tähden suunnitteli Kari Mannerla 19-vuotiaana ja Paletti julkaisi sen 1951. Pelibisneksestä se toi yksinään noin 60 prosenttia. Siinä sai moni peli epäonnistua, kun vastapainona oli sellainen hitti. Se oli myyntimiehillekin ovenaukaisukeino, jolla pääsi sisään moniin kauppoihin, Esko Eronen hykertelee.

Peliä on kutsuttu sukupolvia yhdistäväksi suomalaisten kestosuosikiksi. Kun Afrikan tähti täytti 50 vuotta, Eronen julkaisi sen palapelinä, jossa oli 1 000 Hollannissa tehtyä palaa, joista muodostui kuuluisa Afrikan karttapohja. Lisäksi paketissa oli normaali pelilauta arkikäyttöä varten.

Afrikan tähdestä on muodostunut klassikko. Siitä julkaistiin 80-luvulla versio Commodore 64:lle ja myöhemmin tuli mobiiliversio. Saukki alias Sauvo Puhtila sanoitti samannimisen iskelmän, Veikkaus teki raaputusarvan ja pelikortitkin siitä ilmestyivät. Pelissä rahalla sai ja lentokoneella pääsi!

Valikoimissa oli myös Suomen eniten myyty Aapinen, joka oli jo 40-luvulla markkinoilla. Myyntimäärät olivat 10 000–20 000 per vuosi. Siinä oli Paletin perustajan, graafikko Arnold Tilgmannin kuvitus.

– Muitakin aapisia oli markkinoilla, kuusikin kappaletta samanaikaisesti, joten kilpailua oli, Esko Eronen muistuttaa.

Lea Erosen kanssa he tekivät Pelikosta luopumisen jälkeen vuoteen 2009 asti lastenkirjoja sekä Finnairille lasten askartelupakkauksia.

Esko Eronen jäi eläkkeelle vasta 70-vuotiaana.

Nykyisin he ovat luopuneet Espanjan kiinteistöstä ja Lohjan kesämökistään. Vanhuuden vaivoja on helpompi hoitaa, kun ei ihan niin paljon liiku. Golf ja keilailu ovat silti edelleen tärkeitä.

– Se oli sellainen taival. Joka pelillä on oma historiansa. Mielenkiintoinen taival! arvioi 76-vuotias Esko Eronen lopuksi.

————-

Tarinoita pelimiehen vuosien varrelta

Joroisten Huutokoskella vuonna 1943 syntynyt Esko Eronen vietti ensimmäiset vuodet Vättilässä. Se oli Torger Enckellin omistama maatila, jossa Erosen rintamamiesisä oli tilanhoitajana. Myöhemmin tämä osti oman tilan.

Yhteiskoulun Eronen kävi vähällä lukemisella, jota hän sanoo myöhemmin katuneensa. Reserviupseerikouluun keskikoulupohjalta päästyään häneen iski kuitenkin valtava kunnianhimo. Hänen isänsä oli ylpeä nähdessään poikansa vänrikin puvussa.

Palettiin Eronen oli mennyt töihin jo ennen armeijaa ja 1965 hän muistelee kiertäneensä maata myyntimiehenä Anglialla, jonka tuulilasi vuosi vettä. Ensimmäisen vaimonsa kanssa hän meni naimisiin 1964. Markkinointipäällikkö Erosesta tuli 1976. Paletti sijaitsi Helsingin Arabiassa.

Ensimmäiset 10 prosenttia Esko Eronen osti Pelikosta vuonna 1983. Paletin perustaja kuoli, tytär oli taiteilija ja pojalla oli pianistin koulutus, joten kumpikaan heistä ei ollut Erosen mukaan liikkeenjohtaja. Eronen esittikin, että olisiko parempi, jos omistajia olisi vain yksi. Niin päädyttiin kauppoihin 1986.

1987 Rautakirja osti Paletin. Sitä kiinnosti kuitenkin vain markkinointi, joten Eronen perusti Pelikon tuotantoyhtiöksi. Tehtiin viisivuotinen sopimus ja toiminta oli edelleen Arabiassa.

1992 Rautakirja ilmoitti lopettavansa Paletin. Eronen osti pelibisneksen takaisin ja lisäksi Rautakirjan lastenkirjat ja askartelutarvikkeet.

1996 kokonaan Pelikoksi muuttunut yritys muutti Lohjalle, koska Hobby Hall halusi ostaa Arabian tilat. Muuttosuunta oli luonnollinen, sillä Lohjalla oli edullista hallitilaa, tuotantopäällikkö asui siellä ja Lohjalla oli myös Erosten kesämökki.

Vuonna 2002 Eronen myi Pelikon raisiolaiselle Martinexille, koska kumpikaan hänen lapsistaan ei halunnut sitä jatkaa. Yrittäjäntaival jatkui vielä yhteistyössä Finnairin kanssa vuoteen 2009 asti.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here