Keski-Pohjanmaalla, Kokkolan naapurissa sijaitseva Toholampi on 3 000 asukkaan kunta. Sieltä on kotoisin mies, joka tykkää hoitaa ihmisiä parempaan kuntoon. Hän jeesaa ihmisiä heidän omissa projekteissaan, jotka liittyvät niin fyysisen kuin henkisen kunnon parantamiseen.
Päivärinta valmistui kuntohoitajaksi Kokkolan Terveydenhuolto-oppilaitoksesta 1994. Se viitoitti suunnan elämälle. Urheiluhierojaksi hän jatkoi seuraavana vuonna hieronnan jatkokurssilla Turussa, ja kävi ensihoidon jatkolinjan Kotkan terveydenhuolto-oppilaitoksessa 1996.
Somerolle , silloiseen Lamminniemikotiin hän saapui nuorena miehenä 1997 yhdessä vaimonsa Miia Päivärinnan kanssa. Kolmen lapsen perhe perustettiin Somerolle ja täällä he ovat viihtyneet.
Hiljalleen Juha Päivärinta perehtyi yhä laajemmin liikunnan eri osa-alueisiin. 2016 hän suoritti Eerikkilän Urheiluopistossa Liikunnan ammattitutkinnon aikuisliikunnasta. Työaikana hän kävi lyhyitä koulutuksia muun muassa kinesioteippauksesta, kahvakuulaohjauksesta, akupainannasta ja mobilisoivasta hieronnasta.
Työ sotainvalidien, -veteraanien ja heidän puolisoidensa kanssa opetti elämästä paljon, samalla meidän jokaisen elämän ainutlaatuisuudesta.
Yrittäjäksi lähtö oli seuraava askel 18 palkkatyövuoden jälkeen. Miia Päivärinta ja Karoliina Käkönen perustivat SomerFysio Oy:n, ostivat yhdessä Someron Fysioterapian, ja rupesivat pitämään sitä maaliskuussa 2016.
Juha Päivärinta liittyi porukkaan kuukautta myöhemmin samoissa tiloissa toimivana yrittäjänä. Toiminimenä on SomerKunto.
Nimen alaotsikkona on Hieronta ja Liike. Päätyönä on hieronta, johon kuuluvat sekä urheilu- että klassinen hieronta.
Hieronnan lisäksi Päivärinta käyttää Fysioterapian tiloja erilaisten liikuntaryhmien aloituksiin, joista suurin osa on ulkona pidettäviä. Hän pitää esimerkiksi juoksukursseja ja järjestää niitä varten lihaskuntotestit Fysiterapiassa.
– Lisäksi teen ryhmille liikuntaohjausta muissa tiloissa Somerolla, ja myös henkilökohtaista valmennusta.
Neljän vuoden ajan Päivärinta on tehnyt yhteistyötä Someron Esan suunnistusjaoston kanssa. Ohjelmassa on lihaskuntotreenit tiistaisin Kirkonmäen koululla ja juoksun intervalliryhmä torstaisin.
– Niihin voi tulla melkein minkä kuntoinen ihminen tahansa. Ryhmät alkavat, kun Torstairasti-kausi päättyy ja loppuu, kun rastikausi jälleen alkaa.
Ryhmätoiminnan ajatus lähti Päivärinnan kolmenkympin kriisin yhteydessä 2005.
– Aloin harjoitella kestävyysliikuntaa, jossa tavoitteena oli maraton. Aluksi juoksin 5 minuuttia kerrallaan, mutta vuoden päästä meni maraton.
Päivärinnan starttijuoksukursseilla edetään nollasta 5 kilometriin. Kurssilla yhdistetään yksilö- ja ryhmävalmennus.
– Aloitamme Sporttikoneessa saamalla opastusta, millaiset ovat hyvät hyvät kengät ja varusteet. Kahden kuukauden kuluttua kaikki ohjelman läpikäyneet pystyvät juoksemaan sen 5 kilometriä.
Sen jälkeen alkavat polkujuoksukurssit, sillä ”se ei ota mitään, ellei yritä”. Ryhmän kesto on kaksi kuukautta, maksimi 12 osallistujaa.
– Viimeksi oli yksi, joka aloitti sohvalta. Puolen vuoden päästä hän juoksi jo 16 kilometrin Hovimäen lenkin.
Eräs ryhmä eteni nollasta puolimaratoniin. Tavoitteena on esimerkiksi Forssan Suvi-illan maraton, jossa on matkoja kympistä alkaen.
– On myös yksittäisiä ihmisiä, joilla on tavoitteena triathlon. Hekin kiinnostavat minua valmennuksellisesti.
Työstä hierontaa on 70 prosenttia, loppu on valmennusta ja ohjausta.
– Pikkuisen joutuu rajoittamaan valmennuspuolta, jotta saa iltojakin vapaaksi. Toisaalta esimerkiksi treeniohjelmia voi tehdä etänä vaikka kannon nokassa.
– Liikunnassa käydään samalla läpi luontoa ja elämyksellisyyttä. Se ei ole pelkkää kuntoilua ja suorittamista, vaan myös hyvää oloa ja sosiaalisuutta. Tärkeintä on viihtyminen. Liikunnan pitää tuntua mukavalta!
Itsensä pitää jollakin tavalla ”koukuttaa” liikuntaan. Voi esimerkiksi mennä lenkille kuuntelemaan musiikkia. Moni kuuntelee liikkuessaan äänikirjoja.
– Minä tykkään eniten liikkua porukassa. Jopa yli kuntarajojen ihmiset ovat saaneet kurssien kautta kavereita toisistaan. Esimerkiksi Forssasta tai Tammelasta.
– 18 vuoden aikana Lamminniemen Hyvivointikeskuksessa luulin tuntevani paljon somerolaisia. Nyt tässä on oppinut tuntemaan tosi paljon ihan uusiakin.
Fatbike-vuokrauksen Juha Päivärinta otti mukaan harrastettuaan ensin vuosia ”tavallista” maastopyöräilyä.
– Olin Eerikkilässä suorittamassa ammattitutkintoa, kun totesin, että nämä on pakko tuoda Somerolle ihmisten kokeiltaviksi! Fatbiken voi ottaa retkelle tai kun lähtee katsomaan maisemia.
Fatbiken mahdollisuudet ovat laajat. Sillä pystyy menemään maastoissa, hiekalla, lumella tai moottorikelkkaurilla.
– Vaikka se on haastavaa, niin moni sanoo uskaltavansa mennä sillä pahempiin paikkoihin; kivikkoihin tai juurakoiden yli; kuin tavallisella kapearenkaisella. Hyviä lenkkejä ovat Esakallio, Iso-Valkee, Ämyri ja Palma.
Hangella renkaan paine voi esimerkiksi olla 0,4 baria ja kovalla 1 baria. Hovimäen polku on näiden väliltä, 0,6 baria. Paineet vaihtelevat rengastyypeittäin.
– Pienistä sirpaleista mun työni tulee. Olen aktiivisesti hakenut ”alalajeja” päivätyön oheen.
Palloilulajien valmennukset Päivärinta jätti ryhdyttyään yrittäjäksi. Lapset ovat 14-, 16- ja 18-vuotiaita.
Torstairasteilla Päivärinta toteaa olevansa perässäjuoksija, suunnistustaidoista johtuen.
– Ensimmäisenä iski maraton ja sen jälkeen hurahdin ultrajuoksuun, jossa tein 6 tunnin, 100 ja 160 kilometrin matkat. Viimeisenä on tullut rogaining eli vaellussuunnistus. Siinä pisimmät matkat ovat 100–140 kilometriä.
Päivärinta pohtii, että yritys on tärkeää tehdä itsensä näköiseksi.
– Niitä asioita, mihin ei itse usko, ei pidä ottaa mukaan. Kaikessa toiminnassa pitää olla taustalla kokonaisvaltainen hyvinvointi.