Auto oli Pitkäjärvellä Långsjön kartanon vieressä asuvan Eino Purtsin kolmas avolavainen Ford Transit. Ensimmäisen hän osti käytettynä, ja toinen hankittiin Sarjan tilan kuljetuskalustoksi 1976. Sekin tuntui niin miellyttävältä, että Purtsi vaihtoi vielä kolmanteen Transitiin, joka myös oli toisen auton tavoin uutena ostettu. Hankintavuosi oli 1980.
– Ostopaikkana oli Salon Automyynti, ja se oli ilman lavaa. Salosta ne kävivät minulle auton kotiin asti vaihtamassa ja veivät samalla vanhan pois. Vasta jälkeenpäin kävi selville, että auton vuosimalli on 1978. Eihän se auton käyttöä millään tavalla haitannut.
Varustamisen tekivät saman kylän miehet Urpo Vainio ja Hannu Jaakkola. He rakensivat hieman sinertävään vaaleanharmaaseen Transitiin filmivanerista lavan ja laidat.
80-luvulla auto oli kovassa käytössä, kun Sarjan tilalle rakennettiin peräkkäin neljä rakennusta.
– Tehtiin konehalli, autotallit, ulkosauna ja asuinrakennus. Siinä sai melkein joka päivä käydä rautakaupassa, varsinkin kun teki asuinrakennusta. Lavalla oli hyvä kuljettaa tarvikkeita.
Toinen iso käyttötarve oli hirvimetsällä. Eino Purtsi kuului kahteen metsästysporukkaan, Heinjärven Eräveikkoihin ja Jokivarren Erämiehiin. Heinjärvellä oli monia muitakin, jotka kuuluivat kahteen porukkaan. Purtsi ajoi sinne usein Olli Salmisen ja Jarmo Mannin kanssa.
– Transit oli siellä hyvin tärkeä, kun hirviä piti siirrellä. Lopella kaadettiin kerran neljä hirveä, joista minä otin lavalle kaksi vasaa ja yhden lehmän ja kaveri toi neljännen.
Niin lähdettiin, mutta Purtsin perässä ajanut autoilija koki tilanteen siinä määrin epäilyttäväksi, että soitti virkavallalle ilmiannon. Matalien laitojen takia lasti näkyi hyvin.
– Poliisi soitti rekisterinumeron perusteella meille ja sanoivat, että teillä on kaksi hirveä kyydissä. Minä vastasin, että kyllä niitä kolme on. Kerroin, että porukassa oli mukana kaksi poliisimiestäkin, että kai tämä homma on ihan laillista.
Poliisit totesivat Purtsille, että laittaa seuraavalla kerralla pressun päälle.
– Eikä muuta. Toivottivat hyvää päivän jatkoa ja sanoivat ettei siinä sen enempää!
Auto vanheni ja korjaustarpeitakin ilmaantui. Esimerkiksi jarrut sai laitettavaksi Tapio Kankaanpää, jolla on korjaamo Vilukselassa.
– Nykyautoihin verrattuna Transit pitää aika jyrinää ja moottorin äänet kuuluvat koppiin. Ajomukavuus on mennyt huomattavasti eteenpäin, Purtsi arvioi.
Seuraavaksi autokseen Eino Purtsi hankki nelivetoisen Toyota Hiluxin, ja Transit sai jäädä viettämään eläkepäiviä navetanvintille. Lopulliseksi ei siirto jäänyt – ”vain” 11 vuoden mittaiseksi.
– Tuossa Patakosken puolella on Sami Kaipaisella korjaamo. Juttelin hänelle reilu viisi vuotta sitten vintillä olevasta Transitista ja hän totesi laitelleensa joitakin vanhoja autoja museorekisterikuntoon. Niinpä teimme sopimuksen Transitista.
Kaipainen korjaa päätöikseen autoja vakuutusyhtiöille ja autoliikkeille. Hän otti Transitin seitsemän kuukauden projektiksi, jonka pariin saattoi paneutua sopivan väliajan tullen.
– Pellit sai laitella aika lailla uusiksi suorasta pellistä. Uusia peltiosia ei ollut kovin helposti saatavilla ainakaan Suomesta, Sami Kaipainen kertoo.
Korjausten jälkeen auto maalattiin Koskella. Lavan väriksi tuli Ford-traktoreista tuttu tummansininen. Näin auto oli ykkösluokkaa, puskureita ja maskia myöten. Penkit pestiin koneella ja aurinkolippa laitettiin toisesta autosta.
Museokatsastus oli tarkkaa hommaa.
– Hämeenlinnassa kolme miestä melkein kilpaa haki siitä vikoja. Kuskin ovessa oli ylimääräinen kahva, joka piti ottaa pois. Pölykapselit olin maalannut vannehopealla, mutta alkuperäinen ruostumaton teräs piti saada näkyviin, Purtsi kertaa.
Autossa on edelleen sama 2,4-litrainen diesel, sillä kilometrejä on vasta 158 000.
– Se ei ole paljon, kun auto on sentään jo 41-vuotias. Vuodessa saa ajaa 30 tuhatta. Valvontaa ei ole. Katsastusmies vain naurahti siitä kysyessäni ja sanoi naapurien kyllä pitävän huolta siitä, ettei autolla ajeta liikaa. Nykyaikaisilla GPS-laitteilla valvonta toki olisi mahdollista.
Mikä auto:
Ford Transit
– valmistusmaa: lukuisia
– polttoaine: bensiini, diesel
– vetotapa: etuveto, takaveto, neliveto
– edeltäjä: Ford Taunus Transit (saksal.), Ford Thames E (englantil.)
– alkuaikana kuljetuskapasiteetti ja kantavuus menivät pakettiautojen suunnittelussa selkeästi mukavuuden ja ajo-ominaisuuksien edelle
– itsekantava kokoteräksinen kori
– erilliset ohjaamo- ja alustarakenteet valmistettiin erillisellä tikapuurungolla
– erityistä oli moottorin sijoittaminen henkilöautomaisesti keulalle, muissa pakettiautoissa moottori makasi useimmiten ohjaamon alla
– ensimmäisissä jäykkä etuakseli ja takana lehtijouset sekä jäykkä taka-akseli
– rumpujarrut, jarrutehostin lisävarusteena
– ei ohjaustehostinta
– Ford Transit I (1965–1978)
– Ford Transit II (1978–1986)
– Ford Transit III (1986–1994)
– Ford Transit IV (1994–2000)
– Ford Transit V (2000–2006)
– Ford Transit VI (2006–2013)
– Ford Transit VII (2013–)
– Ford Transit Custom korvasi etuvetoiset kuudennen sukupolven Transitit 2012
– Ford Transit Connect, Focuksen tekniikkaan perustuva pieni pakettiauto, valmistettu vuodesta 2002 lähtien kahden sukupolven ajan
– Ford Transit Courier, Fiestan tekniikkaan perustuva pienin malli tuli 2014
Lähde: Wikipedia
Fakta
Museoauto
- museoajoneuvo on arkikäytöstä poistettu harrasteajoneuvo, joka on museotarkastettu ja hyväksytty museoajoneuvorekisteriin
- rekisteriä ylläpitää Suomen Automobiili-historiallinen klubi
- ikäraja 30 vuotta
- museoautolla ei tarvitse maksaa vuotuista ajoneuvo- ja käyttövoimaveroa
- katsastusväli normaalia harvempi, iästä riippuen 2–4 vuotta
- pakollinen liikennevakuutus edullinen, vain muutama kymppi/vuosi
- vakuutusehtojen mukaan museoajoneuvoa saa käyttää 30 päivänä vuodessa
- ajoista ei tarvitse pitää esimerkiksi ajopäiväkirjaa, päiväsäännön noudattamista ei käytännössä juuri valvota, lukuunottamatta katsastuksissa ylös merkittäviä kilometrilukemia
- ajoneuvoon voidaan myöntää museoajoneuvosarjaan kuuluva mustapohjainen rekisterikilpi, voidaan käyttää myös muuta rekisterikilpeä
- Suomessa on kymmeniätuhansia museoajoneuvojaLähde: Traficom ja Wikipedia
