Somero-lehti 11.1.2000
Teksti ja kuva: Hanna Syrjälä
Muun muassa Härkäläntietä kulkeneet ovat hieraisseet silmiään hautausmaan lähettyvillä. Onko pajujen vuosirytmi mennyt muutamasta lämpimästä talvipäivästä sekaisin, kun oksilla on pajunkissoja?
Someron-Kiikalan yläasteen biologian opettajat Anne-Maj Joas, Heikki Tuominen ja Anna Vainio kertovat, että kyseessä ei ole harvinainen ilmiö.
– Kun tulee lämpimämpi vaihe, pajunkissoja tulee aika useinkin. Pajut ovat niin herkässä valmiustilassa, että pienikin lämpö saa ne heräämään.
Pajunkissat ovat pajun hedekukintoja. Heteiden kehittyessä ne muuttuvat keltaisiksi kukinnoiksi. Paju ei kuitenkaan kehity talvisaikaan pajunkissoista eteenpäin. Siihen tarvitaan enemmän keväistä säätä.
Puut ovat yksilöllisiä, joten ei voi sanoa, kuinka monta lämmintä päivää pajunkissojen kehittyminen vaatii. Joskus niitä on nähty syksylläkin.
Ne pajut, joissa nyt on kissat, eivät tuota niitä enää pääsiäisen aikoihin.