Somero-lehti 9.1.1990: yleisönosastokirjoituksia ja vastaus niihin
Se hämmästyttää, kummastuttaa
Meitä on täällä joukko ihmisiä, jotka olimme tulleet kunnioittamaan ja todistamaan sitä suurta historiallista tapahtumaa, lääninvaihdosta.
Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Vaan eipä kunnanjohtajamme käynyt näyttäytymässä eikä toivottamassa hyvää uutta vuotta vanhoille ”hämäläisille”. Lasien lävitse hänet kyllä näimme.
Se ihmetyttää suuresti, jos tuleva kansanedustajaehdokas ei sen vertaa piittaa äänestäjistään, ettei vaivautuisi heidän joukkoonsa tällaisella hetkellä.
Ei kutsuvieraista vielä niin suurta äänimäärää tule kasaan, että sillä Arkadianmäelle kivutaan. Someron kuntalaiset, tavalliset ihmiset, voisivat olla suureksi avuksi sinne pyrkivälle.
Pienet äänestäjät
Kunnanisille ja -äideille
Lehtitietojen mukaan 2000 somerolaista oli juhlimassa lääninvaihdosta. Olitte varanneet kuusi kiloa herneitä papusoppaa varten juhliinne. Mitä sanoisitta, jos me 8000 poisjäänyttä olisimme tulleet myös juhliin. Kuinka ne kuusi kiloa olisitte jakaneet?
Samppanjaa teillä ei varmaan ollut kuin tervetuliaismaljan verran. Paljonko ovat kunnan edustusrahat?
Miksei Jukolaa avattu uudenvuoden aaton iltana kaikille kuntalaisille? Veronmaksajat kustantavat kaiken juhlinnan. Olisimme ehkä maksaneet silti kaksi markkaa kahvimukista, jos olisimme sinne pääseet ja saaneet lämmikettä. Nyt sinne ei autoton syrjäkulmalainen edes ajatellut lähtevänsä. Kuljetuksessa olisi ollut ideaa.
Demokratiaa 1990-luvulle
Kunnallisteatterille
Olen todella hyvilläni loistavasti järjestetystä lääninvaihdosjuhlasta kunnan vallasta ja vastuusta pitäville henkilöille.
Pientä sekaannusta tietysti tapahtuu alan ammattilaisillekin tai olisiko niin, ettei tällainen tavallinen kansalainen ymmärtänyt illan pääesiintyjiä. Kun ei oikein tiennyt, oliko päätähti M. A. vaiko nuorisotalon toisessa kerroksessa esiintynyt ryhmäteatteri. Äänentoisto oli vähän huono, vaikka kovin he puhuivat kädessään olevaan mikrofonin tapaiseen.
Hyvin kyllä olitte ihailijoitten saavuttamattomissa `somertaten´ miesten vahtiessa ulko-ovea.
Eikä se nyt niin vakavaa ollut, vaikka soppakattilat tyhjenivät ennen aikojaan. Tarvitseehan teatteriesitys määrättyä rekvisiittaa, ei siihen hyvä ammattitaito yksin riitä.
Heiluin siellä minäkin
Arviointivirhe
Papusopan loppumisesta lääninvaihdosjuhlissa tuli uuden vuoden tärkein puheenaihe. Kuka päätti, monelleko hernekeittoa keitetään? Tehtiinkö soppaa liian vähän säästäväisyyssyistä?
Kunnanhallitus sopi vuodenvaihteen yleisötilaisuudesta keväällä. Päätöksen pohjana oli esitys, että hernekeittoa valmistetaan 500:lle. Kunnanhallitus nosti määrän 1500:aan, mitä pidettiin huimana määränä paikkakunnan yleisötilaisuuksien osanottajamääriin nähden.
Asian kehittely annettiin työryhmälle, johon kuuluivat muun muassa elinkeinoasiamies, kulttuuri- ja liikuntasihteeri, kunnanjohtaja ja koulutoimenjohtaja.
Keitto valmistettiin Kiiruun koulun keittolassa. Jakajiksi oli pyydetty maatalousnaiset ja martat. Valmistelut tehtiin siinä uskossa, että 1500 annosta riittää. Hätävaraa ei järjestetty.
– Se oli inhimillinen arviointivirhe. Ihmisten tuntuu olevan vaikea antaa anteeksi, että tällaisia virheitä voi sattua, ryöpytyksen niskaansa saanut työryhmän jäsen miettii.
Kunta ei vienyt soppaa iloitsevien suusta saituuttaan.
– Herranen aika. Olisi ollut naurettavaa ryhtyä sellaisessa pihtailemaan.
Onko tarkoitus hyvittää kansan kärsimykset jossain muodossa?
– Vaikea nyt on enää mitään tehdä, kun juhlat ovat ohi. Millä sen pystyisi hyvittämään tai korjaamaan? Ehkä olisi alun perin pitänyt ilmoittaa, että hernekeittoa on 1500 ensimmäiselle.
Myös kutsuvierastilaisuudesta päätettiin keväällä. Uudenvuoden juhlaan pyydettiin naapurikuntien edustajia, piirihallintoviranomaisia, valtionhallinnon väkeä ja oman kunnan luottamushenkilöitä. Toista sataa henkeä tuli paikalle. Eväät riittivät, koska vieraiden määrä tiedettiin ennalta.