Kun Someron kirjaston ovi avataan kello 11, niin ensimmäisenä sisään astuvat lehdenlukijat. Suurin osa heistä on eläkeikäisiä miehiä. He selaavat lukusalissa päivän lehdet ja siitä alkaa jutustelu.
Hannu Lehtinen sanoo kuuluvansa vakiokalustoon. Hän piipahtaa 2–3 kertaa viikossa lukemaan sanomalehtiä.
– Samalla näkee tuttuja. Siinä höpötetään niitä näitä.
Vakiokaartiin kuuluu myös Tenho Nokkala, joka suuntaa fillarin kohti kirjastoa melkein joka päivä, parhaimmillaan ensin aamupäivällä ja toistamiseen iltapäivällä.
– Minulla on aikaa, kun olen eläkkeellä.
Nokkalalle tulee kotiin Somero-lehti, Salon Seudun Sanomat ja Turun Sanomat. Kirjastolla hän nappaa ainakin Forssan Lehden, Maaseudun Tulevaisuuden ja Kauppalehden. Samassa rupeamassa saattaa mennä Hämeen Sanomat.
– Täällä löytyy vaihtoehtoja. Shakkilehti, erilaisia terveyslehtiä ja aikakauslehti Avunkin lueskelen.
Nokkalan kirjaston käyttö painottuu lehtien lukuun.
– Luen kymmenkunta kirjaa vuodessa. Saa kirjastossa otettua kopioitakin. Palapeliäkin jotkut kokoavat; ovat taitavia, kehuu Nokkala.
Mainio paikka ja palvelu
Lehtien lukijoiden jälkeen saapuvat iäkkäämmät naiset, jotka tulevat lainaamaan kirjoja.
Sisko Lintula etsii hyllystä Raija Orasen romaaneja. Kun Orasen teoksista ei löydy sopivaa, niin matkaan tarttuu mielikirjailija Enni Mustosen viimeisin, Sotaleski.
Historialliset ja uskonnolliset kirjat, kevyempikin kirjallisuus kiinnostavat Lintulaa. Lisäksi hän kuuntelee äänikirjoja, jotka tilaa näkövammaisten kirjaston Celian kautta.
– On mielekkäämpää lukea kirja itse kuin kuunnella se toisen lukemana. Oma lukema menee paremmin tajuntaan, pohtii Sisko Lintula.
Hän käy Someron kirjastossa noin kerran kuukaudessa.
– Tämä on mahdottoman mainio paikka. Palvelu pelaa, apua on saatavilla. Sisäänkäyntikin on hyvä, kun ovet aukeavat itsestään, kertoo rollaattorilla etenevä Lintula.
Tarja Lauttia oli nähnyt kirjakaupassa mielenkiintoisen, Tess Gerritsenin Tappava salaisuus –kirjan. Hän etsii sitä hyllystä.
– Täällä on hyvä palvelu. Valoisa ja avara paikka, josta löytää helposti etsimänsä. Voiko tämä olla jo 20 vuotta vanha? ihmettelee Lauttia.
– Nykyään minuun uppoaa kaikenlainen kirjallisuus. Jännitys vie mennessään. Sanon ei kauhuosastolle: ne voivat hyppiä uniin.
– Oli aika, etten lukenut. Nytkään ei tahdo olla aikaa, kun sitä menee eläimiin ja harrastuksiin. Mutta kyllä lukeminen on ihanaa: pääsee hyppäämään jonnekin toiseen maailmaan ihan tuosta vaan.
Tytär Linda Lauttia oli kerännyt vinon pinon fantasiakirjallisuutta ja murhamysteereitä.
Kirja pitää pintansa
Viime vuoden tilasto osoittaa, että somerolainen teki 15 käyntiä kirjastoon. Someron kirjastoa käytetään edelleen eniten kirjojen lainaamiseen. Noin 3/4 kävijöistä lainaa jotain, mutta monet tekevät samalla reissulla kirjastossa muutakin.
Käyttäjäkuntaa ovat kaikenikäiset. Kun päivä etenee iltaa kohti ja väki pääsee töistä, niin myös kirjaston käyttäjien ikärakenne nuorentuu. Lauantaisin saapuvat perheet.
– Kirjastoon tullaan rauhaan. Vähän kuin mentäisiin metsään. Oven avattuaan verenpaine laskee ja mieli rentoutuu. Tänne saa tulla sellaisena kuin on. Täällä ei vaadita mitään, eikä tarvita rahaa, runoilee kirjastonjohtaja Laura Tyysteri.
Kirjastolaki edellyttää maksuttomuutta.
– Maksut vesittäisivät Suomen hienon kirjastojärjestelmän ja historian. Tämä on tarkoitettu jokaiselle. Koulutuksen lisäksi kirjasto on kansakunnan menestyksen ja sivistyksen perusta.
Erilaisten toimintojen monitoimitila
Entistä enemmän kirjastosta on tulossa monitoimipaikka, olohuone. Kirjasto on yhteisöllinen tila, jossa tehdään monenlaista.
– Usein asiakas tekee täällä monia asioita: lainaa kirjoja, lukee lehtiä, käy tietokoneella, pelaa korttia, tapaa tuttuja, käy konsertissa tai taidenäyttelyssä, tekee palapelejä, kokoontuu jossakin ryhmässä, kuuntelee tarinoita, neuloo neuleita ja niin edelleen, luettelee kirjastonjohtaja Tyysteri.
Yläkerrassa kokoontuu joukko pelaamaan korttia kerran viikossa maanantai-iltapäivisin.
– Emme varsinaisesti tunne toisiamme. Porukkaan voi tulla ketä vaan, vaikka kauppareissulla poiketa, ennen tai jälkeen muita harrastuksia ja menoja, kertoo Vuokko, jonka vierellä rommia pelaavat tällä kertaa Pirkko, Riitta, Suoma, Taija ja Kaarina.
Joskus väkeä on kahdenkin pelipöydän verran.
– Kirjastonhoitaja antoi luvan kahvinkeittoonkin, mutta emme ole vielä ehtineet kahvitella.
– Pelaaminen on virkistystä ja muistin testaamista. Meillä on seuraa toinen toisistamme. On täällä jaettua piimäjuustonkin ohjeita.
Jori Koski istuu alakerrassa tietokoneen ääressä. Hänellä on meneillään työn ja opiskelupaikan etsiminen.
– Kun en asu enää keskustassa, niin käyn kirjastossa harvemmin. Dvd:itä lainailen, kertoo Koski, jonka mielestä Someron kirjasto on ihan OK.
Mia Laamasesta Someron kirjasto on rauhallinen paikka, jossa autetaan asiakasta kuin ystävää.
– Kun opiskelin Hämeenlinnassa, niin matkalla Salosta kouluun kävin hakemassa koulukirjoja Someron kirjastosta. Täältä ne sai helpommin ja nopeammin kuin Salosta tai Hämeenlinnasta, muistelee Laamanen.
Kaija Reponen käy viikoittain kirjastossa. Hän lainaa kirjoja ja käy lukemassa lehtiä, joiden valikoimaa hän kiittelee laajaksi.
– Täällä saa lainattua kirjat ja lehdet nopeasti; ei tarvitse jonottaa.
Tilojen muunneltavuutta kaivataan
Kirjasto saa kiitosta harva se päivä. Kertoipa eräs, että Someron kirjasto on paljon parempi ja kauniimpi kuin Helsingin Oodi.
– Tämä on pienoisoodi. Ihmiset eivät usko, että rakennus on jo 20 vuotta vanha. Ehkä se johtuu ajattomuudesta. Tilat ovat avarat, valoisat ja kauniit. On luonnonmateriaaleja ja puunvärisyyttä, arvelee kirjastonjohtaja Laura Tyysteri.
Se mitä kirjastoväki ja käyttäjät toivovat, ovat muunneltavat tilat.
– Kirjastosssa olisi tarvetta pienille eri käyttötarkoituksiin sopiville tiloille. Monitoimitiloja kaivataan; sellaisia, joissa on hiljaista, ja sellaisia, joissa voi puhua muita kirjastonkäyttäjiä häiritsemättä. Joskus yläkerrasta ääni kantautuu alas, vaikka siellä on akustiikkaverho käytössä.
Aikojen saatossa kirjaston käyttö on tullut monipuoliseksi. Siellä tehdään muutakin kuin lainataan aineistoa ja luetaan lehtiä. Siellä kokoontuu moni yhdistys ja piiri. Koululaiset ovat oppitunneilla keräämässä tietoa. Erilaiset lasten ja nuorten ryhmät käyvät tutustumassa kirjastoon. On satutunteja, nallekerhoja, mutta myös aikuisten neulontaryhmiä ja muita.
Toimiva kirjasto kertoo elinvoimasta
Ollaan menossa kohti omatoimikirjastoa. Sellainen voi olla käytössä Somerolla jo ensi vuonna.
Kirjastonjohtaja sanoo Someron kirjaston voivan mainiosti.
– Ollaan oltu huolestuneita, etteivät lapset lue. Meillä lasten kirjalainat nousivat 11,5 prosenttia viime vuonna.
Kirjat ja lukeminen kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta.
– Painetun kirjan kuolemasta on puhuttu vuosikaudet. Eipä juuri mitään ole tapahtunut.
Laura Tyysteri on tyytyväinen, että Somerolla ollaan valmiita panostamaan sivistykseen, kuten kirjastopalveluihin.
– Meillä on loistopalvelut tämänkokoiseksi paikkakunnaksi. Ne kertovat paikkakunnan elinvoimaista.
Someron kirjastorakennus
Kirjaston on suunnitellut arkkitehti Saara Juola
Otettu käyttöön 28.2.2000
Vihitty virallisesti käyttöön Kirjan ja ruusun päivänä 26.4. 2000
Neliöitä alakerrassa noin 1 000 ja yläkerrassa 400
Kirjastovirkoja 7,8
Viiriä suunnittelemaan
Someron kirjasto juhlistaa kirjastorakennustaan myös viirillä, ja järjestää viirin suunnittelukilpailun.
– Toivomme, että viiri ilmaisisi kirjaston olevan kaikille avoin paikka. Jokainen on tervetullut sellaisena kuin on, ja silloin kun siltä tuntuu, antaa kirjastonjohtaja Laura Tyysteri ohjeeksi.
Viiri tullaan vetämään kirjaston tornin huipulla olevaan salkoon ensimmäisen kerran 16.5., kun on nukketeatterifestivaalin aika. Jatkossa viirin on tarkoitus liehua tornissa kesäaikaan.
Viirin suunnitteluaikaa on 31. maaliskuuta saakka. Kilpailuun voivat osallistua kaikki.
Kilpailun voittaja palkitaan kunniakirjalla ja kirjapalkinnolla.
Valmiin viirin koko on 25 x 195 senttimetriä ja kilpailusuunnitelmien koon tulee olla joko 1:1 tai 1:10.
Suunnitelmia otetaan mieluiten vastaan sähköisinä eps-muotoisina tiedostoina, mutta suunnitelman voi toimittaa myös muussa tiedostomuodossa tai paperilla.
Kilpailusuunnitelmat tulee toimittaa kirjastoon joko sähköpostilla osoitteeseen: kirjasto@somero.fi tai esimerkiksi muistitikulla tai paperilla.
Halutessaan suunnitelman mukana voi toimittaa kirjallisen selostuksen siitä, millaisia asioita kilpailutyö ilmaisee.
Päivän ja illan pirskeet
Kirjasto juhlistaa rakennuksensa 20:ttä vuotta koko perjantaipäivän 28.2.
Kun lehtisali aukeaa aamukahdeksalta, niin on tarjolla aamukahvit.
Päiväjuhlassa on kakkukahvit 120 ensimmäiselle.
Kirjaston pitkäaikainen johtaja Elina Rasa kertoo rakennuksen suunnittelu- ja rakennusvaiheista.
Kiiruun koulun draamaryhmä esittää Seitsemän sisarta.
Päiväjuhlassa kuullaan Eija Komun puheenvuoro Minun kirjastoni.
Kirkonmäen koulun kuoro laulaa kirjastoaiheisia lauluja, esimerkiksi kappaleet Kirja Irja ja Osaan lukea.
Iltajuhlaa vietetään jazzin tahtiin Parvigalleriassa.
Useita konsertteja kirjaston parvella pitänyt Aerodynaaminen jazz-trio panee parastaan. Kirjastojuhlassa triossa musisoivat Vesa Toukkari, Hannu Karvia ja Ka
ri Cavén.
Iltaa täydentää toinen jazzkokoonpano. Jazzduo Gröhn–Hiltulan soittajat ovat saksofonisti Kimmo Gröhn ja pianisti Hannu Hiltula.
Multi-instrumentalisti, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari Kimmo Gröhn on musisoinut lukuisissa eri kokoonpanoissa saksofonistina, huilistina, kitaristina, kosketinsoittajana sekä laulajana.
Gröhn on soittanut niin pop-, rock- kuin tanssiyhtyeissäkin, muun muassa Kirkan, Bluesshakersin, Arja Korisevan, Eija Kantolan ja Tapani Kansan.
Gröhn tunnetaan big band -soittajana, -sovittajana ja -kapellimestarina seuraavista kokoonpanoista: Turku Jazz Orchestra, Pori Big Band, Mikkelin varuskuntasoittokunnan big band, Ladies First Big Band ja Milbrook Big Band.
Hän on työskennellyt muusikkona ja muusikko-kapellimestarina televisio-ohjelmissa. Teatterimuusikkona ja säveltäjänäkin hänet tunnetaan.
Muusikko Hannu Hiltula liikkuu luontevasti musiikin tyylilajista toiseen: jazzista kansanmusiikkiin, barokista progeen.
Hän soittaa useissa yhtyeissä kosketinsoitinten ja saksofonin lisäksi huilua ja nokkahuiluja. Hän on myös tehnyt sävellyksiä ja sovituksia erilaisille kokoonpanoille.
Hiltula valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1999 ja musiikkipedagogiksi (AMK) pääaineenaan saksofoni Savonia-ammattikorkeakoulusta vuonna 2017.
Hän on työskennellyt vapaansäestyksen opettajan muun muassa Sibelius-Akatemian Kuopion osastossa ja Kuopion konservatoriossa sekä Turun kaupunginteatterin kapellimestarin sijaisena. Vuodesta 2001 hän on toiminut Nousiaisten seurakunnan kanttorina.