Teksti Olli Salomäenpää
Ajatus itsepuolustustaitojen omaamisesta vähintäänkin mietityttää, jopa kiehtoo monia. Osaanko puolustautua, jos kimppuuni hyökätään? Miten pärjäisin uhkaavassa tilanteessa?
Vaikka karaten harrastajamäärät ovat kultaiselta 1970-luvulta laskeneet, laji innostaa, myös Somerolla. Siitä on osoituksena viimeisin Sobudon järjestämä karaten alkeiskurssi, johon osallistui reilut 20 lajista kiinnostunutta.
Karaten ydinolemus
Mutta mitä karate (suomeksi ”tyhjä käsi”) loppujen lopuksi on? Onko se pelkkää huutamista, lyömistä ja potkimista?
– Karaten harrastaja, joka joutuu käyttämään omaksumiaan taitoja tosielämässä, on eräällä tavalla epäonnistunut vähintäänkin kyseisessä tilanteessa, toteaa 7. danin mustan vyön karateka ja 40 vuoden valmennusuran tehnyt Ilpo Jalamo .
– Karatessa on kyse ennen kaikkea itsensä kehittämisestä ja hyvien käytöstapojen omaksumisesta. Karatessa opetellaan fyysisiä taitoja, joita ei toivottavasti koskaan joudu käyttämään.
– Lajiin ei todellakaan kuulu se, että joku menisi taitojensa kanssa riehumaan toisten joukkoon, oli sitten selvin päin tai maistissa, Ilpo Jalamo painottaa.
– Tähän ei kuulu aggressiivisuus ja hyökkääminen. Tässä pyritään nimenomaan poistamaan väkivaltaa. Valitettavasti on ollut niitäkin tapauksia, joissa lajin harrastajaa on kielletty saapumasta enää harjoituksiin oman käytöksensä vuoksi. Mutta onneksi ne kuitenkin ovat jääneet yksittäistapauksiksi.
Juuret Kiinassa ja Japanissa
Karate lajina, jona se tänä päivänä tunnetaan, on toisaalta hämmästyttävän nuori. Lajin juuret juontavat Kiinaan, josta oppi siirtyi Japaniin ja erityisesti Okinawan saarelle. Sieltä laji siirtyi Japanin pääsaarille, missä se kehittyi nykymuotoiseksi 1930-luvulla. Mutta, asia ei toisaalta ole ihan näin yksiselitteinen.
– Karatessa on kymmeniä ja kymmeniä erilaisia tyylisuuntia, Ilpo Jalamo kertoo.
– Tyylisuuntien moninaisuus, joskus jopa toistensa vastakkaisuus, hankaloittaa esimerkiksi kilpailutoimintaa. Mikä toisaalta on joidenkin mielestä erinomainen asia. Jotkut ovat sitä mieltä, että lajissa ei pitäisi kilpailla lainkaan, se on koko lajin perusfilosofian vastaista. Niin tai näin, tämän vuoden Tokion kesäolympialaisissa karate on olympialajina mukana ensimmäistä kertaa.
Ilpo Jalamon toi Somerolle Sobudon järjestämä leiri, jossa hänen johdollaan on noin 30 lajin harrastajaa ympäri Etelä- ja Varsinais-Suomea hioi taitojaan.
Vaikka lajiin yhdistyy tietty sähäkkyys, kaiken takana pitää olla kuitenkin tieto siitä, mitä tekee. Liikeratoja ja liikkeitä toistetaan hitaasti ja rauhallisesti, että ne jäävät muistiin. Ja kyllä, ihmiskehosta löytyy herkempiä kohtia, joihin sopivasti ja kohdennettua voimaa käyttämällä, hänet saa hallintaansa. Mutta jos joutuu näin toimimaan, on eräällä tavalla epäonnistunut tilanteessa.
– Tavoitteet ovat kuitenkin ihan muulla kuin näissä suorittamisissa. Tärkeintä on oma oppiminen sekä muiden opettaminen ja ohjaaminen, hän toteaa.
Jallu Sivirannalle 2. danin musta vyö
Leirin yhteydessä muistettiin myös Sobudon aktiivia Jallu Sivirantaa , jolle myönnettiin hiljattain tehdyn Okinawan-matkan yhtey-dessä 2. danin musta vyö. Arvon merkittävyyttä lisäsi merkittävästi se, että hänelle myönnettiin samassa yhteydessä lajin ”suuriin” kuuluvan Motokatsu Inouen postuumisti myöntämä diplomi.
Leirin valmentajana toiminut Ilpo Jalamo on aikoinaan opiskelut lajia nimenomaan Motokatsu Inouen johdolla. Näin perinne elää ja siirtyy sukupolvelta toiselle.