Olipa hieman surullista lukea Antti Kotin kirkosta eroamiseen johtaneista asioista. Tunne on varmasti ollut aito mutta harmillista tällaisissa päätöksissä on se, että tällöin kenties kritiikiksi tarkoitettu kannanotto ei oikein osu maaliin ja tilanteesta joutuu kärsimään ihan toinen organisaatio ja toiset ihmiset.
Käytettävä terminologia on tässä kohtaa kieltämättä hämäävä. Mutta silti, haluaisin uskoa, että kirkosta eroavat tietävät, että erotessaan kirkosta he eivät eroa jostain isosta, yhteisen jäsenrekisterin omaavasta, valtakunnallisesta evankelisluterilaisesta kirkosta, vaan he eroavat aina paikallisseurakunnan jäsenyydestä. Siksi ajatus tai logiikka, että eroan seurakunnan jäsenyydestä, kun joku seurakunnan ulkopuolinen taho tai ihminen puhuu tai käyttäytyy tyhmästi, ei oikein avaudu allekirjoittaneelle. Kyllä, muistelen erityisesti kansanedustaja Päivi Räsäsen aiheuttamaa homokohua. Ja piispa Matti Revon hiljaisuutta vierellä. Ne eroamiset eivät todellakaan osuneet maaliinsa. Päinvastoin.
Sama koskee kirkon / seurakuntien taloutta. Ei ole olemassa mitään kaikki seurakunnat kattavaa rikkaan evankelisluterilaisen kirkon yhteistaloutta, josta jaettaisiin joidenkin sääntöjen mukaan rahaa paikallisseurakuntiin budjetin tekemiseksi, vaan jokainen seurakunta / seurakuntayhtymä on itsenäinen taloudellinen yksikkö omine tuloineen ja menoineen. Siksi jokainen kirkosta ja seurakunnasta eroaminen on suoraan pois oman seurakunnan tuloista ja taloudesta. Siksi Someron seurakunnan talous on valtaosin ihan meidän somerolaisten omissa käsissä.
Ymmärrän eroamisen, jos todellakin kokee, että kotiseurakunnalla ei ole ollut koskaan, eikä nyt eikä tulevaisuudessa ole mitään annettavaa eikä halua sitä myöskään rahallisesti tukea. Tai kokee olevansa todellakin uskonnoton. Surullista, mutta ymmärrettävää. Jollain tasolla ymmärrän asian myös silloin, jos kokee tulleensa todella kaltoin tai väärin kohdelluksi (useamman) oman seurakunnan työntekijän tai luottamushenkilön taholta. Tosin toivoisin malttia silloinkin, meilläkin saattaa olla omat huonot päivämme. Tai muuten vain harkintakyky saattaa joskus pettää, ihmisiä omine luonteenpiirteinemme kun mekin olemme.
Olli Salomäenpää
kanttori
Someron seurakunta