Somero-lehti virittelee alakoulujen kanssa sivuilleen palstaa, jossa koululaiset saavat kertoa heille tärkeistä asioista. Lapset ideoivat, kirjoittavat, kuvaavat ja piirtävät jutut itse.
Toimittajat ovat tähän asti tehneet juttuja kouluilta, mutta nyt puikkoihin houkutellaan myös oppilaita.
– Haluamme lasten äänen kuuluviin. Niin että he itse tekevät, ja myös näkevät, että he voivat tuoda lehden kautta esiin heille tärkeitä ja kiinnostavia asioita, kertoo päätoimittaja Sari Merilä .
Yhteistyön taustalla on myös lukemiseen innostaminen ja se, että lapset seuraisivat, mitä ympärillä tapahtuu.
Koulun ja sanomalehden yhteistyötä viritellyt ja kehitellyt pedagoginen tutor Maarit Laurento on innoissaan. Hänestä ”koululaispalsta” sopii hyvin opetusohjelmaan ja laaja-alaiseen oppimiseen, jossa koulu ja oppilaat ovat yhteydessä yhteisöön. Se sopii myös tutor-suunnitelmaan, jonka mukaan lapsia kasvatetaan omatoimisuuteen, yritteliäisyyteen, itsensä ilmaisuun ja kansainvälisyyteen.
– Tämä on tosi mukava yhteistyöprojekti. Meidän luokassa ideasta jo innostuttiin, toteaa opettaja Laurento.
Palsta voi pitää sisällään monenlaista somerolaisten koululaisten kokemaa.
Päätoimittaja Merilä kertoo, että tekstit voivat olla lyhyitä kommentti- ja galluptyyppisiä, muutaman lauseen ja yhden kuvan kokonaisuuksia. Ne voivat olla laajempiakin artikkeleita, vaikkapa haastattelu harrastajasta ja hänen mielenkiintoisesta harrastuksestaan.
Yhtä aihetta voi tarkastella monelta kantilta ja kertoa ne useammalla tekstiosiolla. Esimerkkinä ideointia mieliruoasta: mikä se kullakin on, miten se valmistetaan, keittäjän resepti, menekki, mistä raaka-aineet tulevat, tuottajan kommentti, allergikko kertoo, keittäjän päivä…
Jutun voi rakentaa ilostuttavasta asiasta, tai epäkohdasta, joka harmittaa. Sen voi koostaa tulevasta tai olevasta tapahtumasta, jota ollaan järjestelemässä.
Aiheita saa käsitellä kuvin ja piirroksin. Runoja ja vitsejäkin voi viljellä.
– Eli lapsilla on aika vapaat kädet käsitellä aiheita. Voi tehdä jutun yksin, kaksin tai ryhmässä. Kokonaisuutta voi suunnitella vaikka koko luokka yhdessä.
Luokanopettaja Laurento korostaa opettajien roolia lasten innostamisessa ja kannustamisessa lehtijuttujen tekoon.
Käytännössä oppilaat kertovat aiheesta opettajalleen ja antavat jutun valmiina hänelle, joka toimittaa sen Somero-lehden toimitukseen.
Joensuun koulun luokka 4A pohti toimittajan avustuksella, mitä he voisivat kirjoittaa paikallislehteen. Emma Lemberg tiesi heti juttuaiheen: hän kirjoittaa keppariharrastuksesta.
Muilla alkuun lähtö oli tahmeaa, mutta hetken Somero-lehteä selattuaan aiheita alkoi sinkoilla.
Lassi Pelto-Lampola , Arttu Hakamäki ja Jere Kontoniemi näkivät lehdessä asuntoilmoituksen.
Hakamäki heitti, että jos ryhtyisi myymään asuntoja. Toimittaja kysyi triolta, millaiset ovat poikien unelmakodit, asuinpaikat ja pärjääkö Somero valinnassa.
Pojat tavoittelevat älykotia.
– Kaikki muu täältä löytyy, muttei merta, tuumasi Hakamäki.
Unelmakodista ja -asuinpaikasta voisi tehdä gallupin. Aihetta voisi laajentaa ja kysyä, mikä saisi lapset aikuisenakin asumaan Somerolla.
Hemmo Pitkänen muisti lauseen, johon oli kätketty muutama virhe. Verbi oli eri muodossa kuin tekijä ja yhdessä sanassa kirjaimet olivat menneet sekaisin. Samanlaisen etsi lauseesta tai piirroksesta virheitä, voisi kirjoittaa tai piirtää koululaispalstalle.
Ida Lindberg ja Viivi Lindén selvittivät toimittajalle, etteivät he lue sanomalehtiä, kirjoja kylläkin. Mitä jos he kertoisivat mielikirjastaan ja suosittelisivat sitä muille?
Nico Sundberg tuskaili, kun aihetta ei löydy millään. Hän kertoi ihanasta koirasta ja että pitää piirtämisestä. Juttuaihe tupsahti eteen: piirros lemmikistä ja kuvatekstissä tiedot siitä.
