Muutto Helsingistä

0

Helsinkini raitiovaunujen ilmaa rikkovat reitit. Asuntoni kivitalon liepeessä. Kotini on valmis. Muuttokuormani odottaa. Uusi tieni on avoin. Lähden ja jätän entisen. Unohdan raitiovaunujen käännökset. Odotan uutta ja lähden. Kivitaloni jää. Matkani vierii.

Ohitan harmaat lähiöt. Talojen viivat ja ilmaa leikkaavat katot. Tyhjyyttä täyttävät kuin tasoilla pyörivät puolapuut. Ikkunoden viileät verhot. Parvekkeiden hitaat suut.

Tiessäni mutkien kaarteet. Muuttoautoni salaisuudet.Minä istun tavaroideni siimeksessä. Tuolini keinuu ja lakanoideni viikatut kummut. Pöytäni odottaa vieraita. Juhlien alku.Muuttoauton jatkumo. Muutoauto kääntää itsensä ja vierii rytmillään. Pyörien valmiit oikopolut. Suoralla tiellä portti. Ajamisen kutsu. Odottamiseni palkitaan. Odotan uusia maisemia. Tahdon eteenpäin. Tiedän, että tulen kohtaamaan unieni maan. Muuttoautoni tilavuudessa olemiseni mitatataan.

Olen lähtenyt syntymäni kaupungista. Kääntänyt Helsingin meret. Poistumiseni kohtaa nyt muistojeni kirjat. Kulkemissuuntani koskettaa jo avointa tulevaisuutta. Paljon olen uneksinut. Miten voinkaan nähdä metsää uudesti syntyneen, joka leikkaa tietoisuuteni. Olen auki odotusta. Tiedän, että olen tulossa. Jo vaihtuvat maat ja maisemat. Taivas on avoin horissontti, aurinko laskeutuu peltojen pehmeyteen.

Se alkaa. Minun riemastukseni. Saapumisen päättyminen. Miten ovatkaan teiden kulmat. Muuttoautoni kääntyy väljemmälle. Tieni seisoo odottaen. Pääkadun vilkkuvat kaupat, ikkunoiden kääntyvät tuikkeet.

Teiden sulautuneet vaihdetut katseet. Kuka onkaan tuttu. Jokaiselle jotain. Yhteensovittava. Kaikkien tuttu. Läsnäolon yhteinen peili. Olemassaolon piirto. Ken voittaa ja saa yhteen kuulumisen. Someron sulassa sovussa.

Päivien ketjussa nousee maatilan pihan rakennusten piripintaan. Kaikki on auki. Kotitalo keltaisin kulmin. Ikkunoiden viipyminen metsää kohti. Peurojen hitaasti viipyminen. Jänisten loikat.

Jos hetken tarvitsee avun. Hoitajien ovikellon kilahdus. Ojennus ojentuneiden käsien. Sanojen summa. Kaikki annetaan. Turvassa elämme. Tarjottu kerrattu apu. Sairauksien yhteen tarvittu luotu avun anto.Kuitenkin olemassa olo.

Kerromme maatilamme sadun. Somero on meille aukio. Me liikumme uuden kaupunkimme syvyyteen. Helsingin palo on takana. Someron liitävät valot meidän uusi maisemamme. Otamme vastaan pienen kaupunkimme käsiemme suoraan katseeseen. Someron ystävällisyys on heti syöpynyt yhteenkuuluvuuteemme. Miten olemmekaan takertuneet kiinni. Vierellämme ystävällisyyden syli.

Laila Nielsen
filosofian maisteri
vapaa taiteilija