– En osta, minä teen itse! Olen tehnyt edellisinäkin vuosina. Laitan väliin kermavaahtoa ja hilloa. En mantelimassaa, sitä en ole koskaan laittanut. Teen yleensä litran taikinan tai jauhoilla mitattuna kahden kilon. Siitä tulee noin 40 pikkupullaa, joista suuri osa menee pakastimeen. Sieltä niitä saa sitten puolitella ja täytellä, Kimmo Lindegrén vastaa.
– En osta, vaikka joskus kyllä olen ostanut. En minä niitä enää leivokaan, vaikka leivon kyllä esimerkiksi raparperi- ja omenapiirakkaa. Siperia opettaa. Karjalanpiirakkaa teen useimmin, se on kahvin kanssa hyvää. Ei sitä yksinään kehtaa pullaa leipoa, Niilo Rapa päättelee.
– Tulee ostettua! Taloudessa on vain kaksi henkilöä, joten yksi paketti riittää. Kulutus ei ole suurta, mutta hyviä ne ovat, vähän liiankin hyviä. Pitää harkita mitä syö. Niiden välissä on mansikkaa ja kermavaahtoa. Mies ei tykkää mantelimassasta, joten ollaan menty hänen makunsa mukaan, kun rasiassa kaksi kappaletta on, Mervi-Liisa Lindström päättelee.
– Tuli ostettua. Se on tapana joka vuosi. Vaikka nyt ei ole edes lunta, niin kalenterin mukaan se on kuitenkin laskiainen. Kaupoissa näitä on ollut jo pitkään. Kaksi pullaa riittää, muuten rupeaa lihottamaan, vaikka ei kai se kerran vuodessa mitään haittaa. Kaikki täytteet käyvät, Timo Tuominen vastaa.