Joensuun koulun oppilaat perehtyvät uudenlaiseen ohjelmointiin:
Käsillä tekeminen ja kokeileminen on erinomainen tapa oppia. Ohjelmointi muuttuu koulussa hauskaksi ja kehittäväksi leikiksi, kun sitä voi tehdä toimivien ja liikkuvien robottien avulla.
Ohjelmointi kuuluu opintosuunnitelmaan jo alaluokilla. Kevyimmin siihen riittää, että oppilas tietokoneen tai tabletin ruudulta näkee toteutuksen, jonka hän on ohjelmointinsa avulla saanut aikaan. Huomattavasti pidemmällä päästään, kun mukana ovat robotit.
Joensuun koulun luokanopettaja Jani Mäenpään luokassa on kova hyörinä, kun kaikki innoissaan häärivät robottien kimpussa. Asialla ovat viidesluokkalaiset, mutta ohjelmointia näiden kanssa on Joensuun koulussa jo kolmasluokkalaisille. Vähemmän vaativia roboja on 1–2 -luokkalaisille.
– Opetukseen riittäisi pelkkä pädi, eli ”kevyempi tapa” täyttäisi opsin vaatimukset. Oikeiden robottien kanssa ei tarvitse pelkästään katsoa näytöltä, että jotakin tapahtuu.
Mäenpää halusi, että Someronkin alakoulujen opetukseen robot saataisiin, ja otti yhteyttä suoraan yrityksiin. Sponsoreiksi saatiin Arskametalli, Jaatimet, Jarkko Järvinen, Lounaismaan Osuuspankki ja Someron Säästöpankki.
– Yksi LEGO WeDo 2.0 maksaa 185 euroa. Seuraava malli Mindstorm, joita meillä on muutama, on noin 500 euroa. Viiden sponsorin avulla saimme 10 roboa.
Sponsorihaku ei ollut julkinen. Jatkossa se tulee julkisemmaksi, eli muutkin voivat päästä mukaan.
Ohjelmointi ei ole oppiaine, joten opetus otetaan muista tunneista. Määrä on 1–2 tuntia kuukaudessa. Parhaillaan on menossa kuvaamataidon tunti. Toisena on englanninkielen opettaja ja kaupungin alakoulujen digitutor Olli Lehto oppilaidensa kanssa. Robotit vaativat omaa innostuneisuutta, kaikki opettajat eivät siihen lähde.
Oppilaat ovat 2–3 henkilön ryhmissä. Vaativimpien robojen kanssa haastetta riittää aikuisillekin. Käytössä on pädi eli sormitietokone eli tabletti.
– Pädiltä valitaan jokin projekti, ja päätetään millainen robotti halutaan tehdä. Voidaan valita, liittyykö siihen esimerkiksi jokin luonnontieteellinen ilmiö.
Työn touhussa ovat Erika Malmivaara ja Melinda Ahonen.
– Meillä on tällainen kaalimato, tai siltä se ainaskin näyttää mun silmiini. Oikea nimi on Spy Robot, he katsovat pädiltään.
– Ensin kootaan robotti. Sitten me valitaan pädiltä, mitä robotti tekee.
Erilaisia ohjelmia voi laittaa kuinka paljon haluaa. Jani Mäenpää kysyy, voiko sillä laittaa ruokaa. Tytöt nauravat kysymykselle.
Miksi tekeminen sitten on noin nopeaa?
– Mmmm, se on siksi kun sen osaa, Erika Malmivaara vastaa itsevarmasti.
Ohjelmoinnin jälkeen robotti osasi vaihtaa väriä ja siitä kuului ralliauton ääniä. Malmivaara ja Ahonen päättivät, että robotista pitää saada oikeasti liikkuva.
– On mukavaa, kun meidän koululle tuli tällaiset! tytöt päättelevät.
– Kun nämä ovat olleet näiden kanssa koko ikänsä tekemisissä, niin kyllä oppilaat välillä opettavat opettajaa, Jani Mäenpää myöntää.
Vielä Malmivaara ja Ahonen laittoivat robolle pään.
– Toivottavasti tämä ei tipahda pöydän reunan yli. Täytyy laittaa käsi eteen, he päättelevät.
Toisen robotin nimi oli Milo the Science Rover. Se oli yksisilmäinen ja sillä oli antennikorvat pystyssä.
Somerolle saatiin robotteja viime syksynä Loimaalta, ensin lainaksi.
– Nämä tulivat joulua ennen. Alkuvuodesta alettiin tehdä käytännön toimia ja ohjelmointia. Kunhan ensin opiskelemme käyttämään näitä, robotit pääsevät kiertämään muille kouluille, Mäenpää kertoo.
Abel Haho ja Erik Jurva tekivät tuulimyllyn. Siinä oli torni ja pyörivä propelli. Jalustassa vilkkui valo.
– Tästä voisi tuotekehityksen avulla saada kodinaskareita helpottavan vehkeen, kun roottorin siipiin kiinnittäisi vihannesraastimen, Jani Mäenpää opastaa poikia.
– Me ollaan tehty jo aikaisemmin tänä vuonna roboja, siksi tämän osaa, he kertovat.
– Vielä tähän voisi laittaa pyörät alle. Se olisi sen jälkeen liikkuva tuulimylly.
Oppitunnin aikana ehtii tehdä 1–2 lyhyempää projektia.
– Isommassa projektissa voidaan yhdistellä kahden robolaatikon osia ja ohjelmoimalla ne saadaan kommunikoimaan keskenään, Mäenpää selvittää.
Rakennussarjat sisältävä kaapeleita, liittimiä, ultrarääni- ja infrapuna-antureita, painonappeja, näyttöruutuja, akkuja/paristoja, moottoreita, erilaisia runkorakenteiden LEGO-osia, valoja, valokennoja ja kaiuttimia, joista saa kuulumaan erikseen ohjelmoitavia ääniä.
– Toi on kyllä ihan yllättävän jännittävää hommaa tuo robojen tekeminen, Erika Malmivaara sanoo oppitunnin päättyessä.
