Cannonball-moottoripyöräkerhossa vaikuttanut Mika ”Immu” Ilmén jätti taakseen hurjan jengielämän ja vankilan sekä julkaisi rankoista vuosistaan muistelmat. Hän on syntyjään somerolainen.
Teksti Kai Merilä
Rikostoimittaja Jarkko Sipilän kirjoittama Immu kertoo karusti ja kaunistelematta somerolaissyntyisen Mika ”Immu” Ilménin , 48, rankan elämäntarinan. Immun elämässä väkivalta ja päihteet ovat olleet aina vahvasti läsnä. Vuonna 2014 hänet tuomittiin huumekaupan rahoittamisesta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.
Immu istui tuomiostaan viisi vuotta, joista viimeiset puoli vuotta koevapaudessa. Tuomio on nyt kokonaan ohi.
Mika Ilménin hurja elämäkerta nousi heti luetuimpien teosten joukkoon ilmestymisensä jälkeen lokakuussa 2019. Se oli esimerkiksi Storytelin äänikirjojen vuoden kuunnelluin, vaikka ehti ennen listausta olla ainoastaan reilut kaksi kuukautta markkinoilla.
Nykyisin Mika Ilmén on täysin päihteetön ja toimii menestyneenä yrittäjänä pääkaupunkiin perustamallaan GB-Gym kuntosalilla.
Hän treenaa myös itse ahkerasti muiden muassa vapaa-ottelua. Mies oli nimittäin aikoinaan perustamassa Suomeen Cage-vapaaotteluorganisaatiota ja kuuluu maamme ensimmäisiin kyseisen lajin ammattilaisiin.
Somero-lehti tapasi Ilménin hänen lapsuutensa maisemissaan, eli Somerolla.
Ilmén saapui Somerolle vaimonsa Jonnan kanssa. Ensin pariskunta vieraili Immun isoäidin Leena Niemelän luona Lamminniemen Hyvinvointikeskuksessa.
Ennen lehden painoon menoa Immu Ilmén soitti toimittajalle ja kertoi suru-uutisen:
– Isoäitini nukkui pois. Ehdin onneksi vielä jutustella hänen kanssaan viimeisen kerran. Kerroin hänelle, että olen menossa Somero-lehden haastatteluun. Tämä tuntui olevan isoäidille paljon kovempi juttu kuin se, että olin julkaissut menestysmuistelmani.
Haastattelun tapaamispaikaksi oli valittu Jussin Baari, josta Ilménillä on monia muistoja.
– Tuli heti ensimmäisenä mieleen, että siellä oli aikoinaan hetken aikaa harjoittelijana mustaihoinen mies. Sitähän käytiin aina kavereiden kanssa siihen maailman aikaan ihmettelemässä kuin nähtävyyttä. Ja Jussin Baarin ruoka on ollut aina mielettömän hyvää.
Mika Ilménin syntymätodistuksessa lukee syntymäpaikkana Somerniemi, Somero. Vanhemmat muuttivat kuitenkin paikkakunnalta Helsinkiin Haagaan pojan ollessa vasta reilun vuoden ikäinen. Somerolle jäivät kuitenkin isovanhemmat, joiden maatilasta tuli pojan toinen koti.
– Vanhempani olivat köyhiä ja tekivät pitkää päivää Hesassa. Mä kasvoin periaatteessa ensimmäiset vuoteni isovanhempien hoivassa Somerolla. Maaseutu oli makea paikka viettää lapsuutta.
Ilmén muisteli olleensa lapsuusvuosina suhteellisen pullea pojannassikka.
– Vaari oli sikafarmari ja sikaa syötiin pitsassa, pihvissä ja sopassa. Sikaa oli oikeastaan joka paikassa, ja mä olin sitten sen pitkällisen siansyönnin tulos.
Ilmén palaa jutustelussa lapsuusvuosiensa kesiin, jolloin hänen leikkikaverinaan oli pari vuotta vanhempi isän serkku Elisa.
– Hän oli sellainen poikatyttö, jonka kanssa paineltiin pitkin Someron peltoja. Noihin aikoihin julkaistiin sellaista lehteä kuin Hopeanuoli, joka kertoi preerian tarunhohtoisesta sankarista. Aina kun me leikittiin sitä, Elisa sai tietty olla Hopeanuoli. Mä olin sitten intiaaniprinsessa Kuunsäde. Tämän vuoksi mä olen varmaan oireillut traumaattisesti koko ikäni, Immu Ilmén nauraa.
Nuorukaiseksi Ilmén varttui Vantaan Rajatorpan lähiössä ja kävi myös koulunsa pääkaupunkiseudulla. Muita isokokoisemmasta pojasta tuli se, joka haettiin aina hätiin, kun tarvittiin nyrkkejä ja lihasvoimaa ongelmia ratkomaan.
Koulujen loma-ajat Immu Ilmén vietti kuitenkin Somerolla maaseudun rauhassa.
– Rippikuvanikin otettiin Somerolla, O. Virtasen valokuvaamossa. Eikös se paikka ollut tässä Joensuuntien varrella? Erikoinen persoona.
Nähtyään lapsena Suurkaupungin vaeltajat -elokuvan, Mika Ilmén halusi oppia liikkumaan ja taistelemaan kuin elokuvassa. Hän ilmoittautui karaten peruskurssille, ja siitä aukesi uusi maailma.
Myöhemmin hän kuului Suomen ensimmäisiin vapaaottelija-ammattilaisiin. Suurelle yleisölle hän tuli tutuksi Jim-kanavalla pyörineestä Sali -ohjelmasta.
Myös punttien nostosta tuli hänen intohimonsa. Ikävä kyllä hormonit tulivat mukaan elämään isolla rukkasella armeijan jälkeen.
– Hankin lihakset ja taidon tapella. Nousin Euroopan mestariksi ja ottelin ammattilaisena. Perustin GB-salin, Cage-tapahtumat ja Fighter -lehden. Ranteessa oli Rolex ja alla kahdensadantuhannen euron auto. Varjopuolena hormoneista tuli rytmihäiriöt. Mun sydän on käynnistetty 12 kertaa sähköllä.
Noihin aikoihin Immu Ilmén pyöri kaveriporukassa, josta myöhemmin muodostui Cannonball-moottoripyöräkerhon perusta.
– Kesäisin oltiin usein Somerolla Hovimäen leirintäalueella. Käytiin myös monitoimitalon punttisalilla. Muistan, kun eräs nuorukainen tuli kyselemään multa vinkkejä punttiharjoitteluun. Neuvoin poikaa jokusia kertoja. Monia vuosia myöhemmin törmäsin kaveriin jouduttuani linnaan. Pojasta oli kasvanut hillitön muskelimies ja hän oli vanginvartija. Moikkailtiin siinä hymyssä suin, Ilmén latelee.
Jengiläisyyden myötä Immu Ilmén ajautui rikollisuuden polulle ja kuvioihin, joissa erimielisyyksiä ratkottiin harvemmin puhumalla. Cannonballissa hän toimi asekersanttina. Myös velanperintä kuului miehen toimenkuvaan. Karhukirjeitä ei tässä tapauksessa lähetelty, vaan perittävät haettiin velallisilta henkilökohtaisesti.
– Multa on usein kyselty jälkeen päin, että kadunko niitä tilanteita, joissa olen käyttänyt väkivaltaa. Näen asian niin, että mulla on nyt uusi elämä, enkä halua katsella mennyttä, vaan tulevaa. Mua ei kiinnosta pätkääkään se mennyt rikollinen elämä. En kanna enää pistoolia ja luotiliivejä.
Elämänkertakirjansa Immu Ilmén toivoo olevan erityisesti varoittava opus siitä, miten rankka ja katala maailma rikollisessa jengielämässä vallitsee.
– Jos joku nuori ihailee jengielämää, niin toivon, että kirjani lukeminen avaa silmät todellisuuteen.
Tänä päivänä Immu Ilmén pyörittää GB-kuntosalia vaimonsa Jonnan kanssa. Yhteistä taivalta on takana 16 vuotta. Parilla on yhteinen 12-vuotias, jalkapalloa ahkerasti harrastava poika Otto. Immu Ilménillä on myös aikaisemmasta liitosta poika, 27-vuotias Samu.
Vanhempiensa kanssa Immulla on läheiset välit.
– Käyn heidän luonaan vähintään joka toinen päivä. Usein menemme sinne Oton koulupäivän jälkeen syömään.
Viime vuoden lokakuussa ilmestynyttä kirjaansa Ilmén on myös käynyt markkinoimassa ahkerasti. Eräs miestä huvittanut tilanne syntyi Helsingin kirjamessuilla, jossa häntä haastateltiin yleisön edessä. Samalla lavalla oli haastateltavana poliisin edustajana Karhu-ryhmässä vuosia vaikuttanut Harri Gustafsberg.
– Hän (Harri) kertoili, miten adrenaliini ja jännitys pakkasivat jäseniin, kun he tekivät erään kerran rynnäkköä ison ryhmän ja panssariauton turvin moottoripyöräkerhon tiloihin. Mä totesin siihen, että kyllä kuule meitäkin siellä kerholla pikkaisen jännitti. Harrin kirjahan on muuten kuunnelluimpien listalla hopealla, heti mun kirjan jälkeen, Immu Ilmén hymähtää.
Somerokin kuuluu yhä Immun elämään, sillä hän käväisee paikkakunnalla kerran, pari vuodessa.
– Perheellämme on kesäpaikka Somerolla, jossa on kiva fiilistellä maalaiselämää. Miten se lause menikään: Sä voit lähtee Somerolta, mutta Somero ei lähde sinusta, Immu Ilmén helähtää nauramaan.
Immu
- toimittanut MTV:n rikostoimituksen päällikkö ja dekkarikirjailija Jarkko Sipilä
- lukija Mika ”Immu” Ilmén
- kertoo Cannonball-moottoripyöräkerhossakin vaikuttaneen, Somerolta kotoisin olevan Mika ”Immu” Ilménin karun tarinan
- saatavana e-kirjana ja äänikirjana (kesto 7 tuntia ja 30 minuuttia)
- kustantaja Bazar Kustannus 2019
- oli viime vuonna digitaalisen kirjapalvelu Storytellin kuunnelluin kirja