Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan siirrettävä planetaario rantautui Joensuun koulun saliin. Kuvun sisällä koululaiset ja opettajat saivat ihastella tähtitaivasta ja tähtikuvioita, kuten Pohjatähteä ja Isoa karhua.
– Tämä näyttää ulkopäin pomppulinnalta, nauraa Jonna Rintamäki , joka kiertää Ursan planetaarion kanssa pitkin Suomea.
Hän pakkaa esityksen jälkeen telttaa muistuttavan rakennelman ja projisointilaitteet isoon matkalaukkuun, joka painaa melkoisesti.
– Joka kerta tuskailen, että miten teltan tunkeminen pieneen tilaan onnistuu, mutta sinne se aina menee, tietää Rintamäki.
Seuraavassa esittelykohteessa hän pystyttää jälleen teltan ja ”laittaa taivaankappaleet paikoilleen”, jotta kupoliin projisoituu juuri senhetkinen taivaan tilanne.
Puolen tunnin esityksessä annetaan elämyksiä ja opetellaan perusasioita taivaankappaleista ja niiden liikkeistä.
– Esityksissä kerron pohjoiselta pallonpuoliskolta näkyvästä taivaasta. Opettelemme esimerkiksi Ison ja Pikku karhun ja Orionin, ja miten ne löytyvät. Katselemme, miten taivaankappaleet liikkuvat, kertoo Rintamäki, joka on myös museo-oppaana Helsingin observatoriossa ja ja tähtinäyttäjänä Kaivopuiston tähtitornilla Helsingissä.
Taivaan ja avaruuden katseleminen on jännittävää.
– Tähtitaivasta katsellessa vilkkaatkin yleensä rauhoittuvat ja kuuntelevat hiljaa. Kysymykset ovat joskus haastavia. Kerran eräs halusi tietää, mitä tapahtuu, kun musta ja valkoinen aukko törmäävät. Vastasin pilke silmäkulmassa, että siitä tulee varmaankin harmaa aukko. Kerroin, etten tiennyt kysymykseen oikeaa vastausta, toteaa Jonna Rintamäki.
Ursa ja Wikipedia kertovat, että musta aukko syntyy, kun jättimäinen tähti räjähtää ja sen ydin luhistuu pieneksi pisteeksi. Sitä ei pysty näkemään, ja se imee kaiken aineen ympäriltään. Mustat aukot ovat merkkejä kuolleista jättiläistähdistä.
Valkoinen aukko on Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian sallima hypoteettinen alue aika-avaruudessa. Matemaattisesti tarkasteltuna valkoinen aukko on musta aukko, jossa aika kulkee taaksepäin. Valkoiseen aukkoon ei pääse mikään, ei edes valo. Valkoisia aukkoja ei ole havaittu suoraan eikä epäsuorasti. Tutkijat pitävät epätodennäköisenä valkoisten aukkojen löytymistä todellisesti universumista.
Jonna Rintamäki sanoo avaruudesta ja tähdistä tiedettävän monia asioita. Tarjolla on tutkittua tietoa. Mutta paljon on myös sellaista, jota ei tiedetä eikä osata selittää.
– Niin valtavien asioiden, kuin taivaan ja avaruuden edessä tuntee itsensä hyvin pieneksi, mitättömäksikin. Jos sitä liikaa ajattelee, niin oma elämä voi tuntua merkityksettömältä, onko millään mitään väliä. Kuitenkin lopulta oma elämä on mielestäni se merkityksellisin asia, mitä itse kullakin on, sillä ilman sitä emme voisi näitäkään asioita tai ajatuksia kokea. Vaikka tähtitaivaan kautta siis osaisikin laittaa asiat ”oikeisiin” mittasuhteisiin, niin on hyvä muistaa, että myös me ihmiset olemme osa tätä kaikkeutta, filosofoi Rintamäki.
Jonna Rintamäen harrastus lähti taivaan katselusta. Hän ihasteli lapsena Kuuta, seurasi sitä ja mietti, miksi se liikkuu.
Hänestä tähtitaivaan alla on aina ollut turvallista ja rauhaisaa.
– Avaruus on niin valtava ja vaikuttava. Se on vähän kuin merikin: suuri ja tuntematon.
Alta kymmenvuotiaana hän lainasi Kokkolan kirjastosta tähtitaivaaseen liittyviä kirjoja. Tähdistöt alkoivat hahmottua.
Hän löysi tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan, johon liittyi 16-vuotiaana. Hän hankki kaukoputken ja harrastus syveni.
Kun hän sai ajokortin, niin hän matkasi ensimmäistä kertaa vuosittaiseen tähtiharrastajien kesätapaamiseen. Yhtäkkiä hän olikin jo tutkailemassa taivasta samanmielisten kanssa Tampereen tähtitornilla.
Jonna Rintamäki sanoo Ursasta löytyvän monia tapoja ja ryhmiä toteuttaa tähtiharrastustaan, ja suosittelee yhdistystä kaikille kiinnostuneille.